Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ns kannustaminen
19.12.2016 |
Olen negatiivinen kamala ihminen, mutta en edelleenkään tajua ajatusta, että lapsi kasvatetaan pelkästään kehumalla ja positiivisuudella.
Siis, kyllä kannustaa ja kehua pitää, mutta kaikestako ja aina? Ja positiivisesti niin, että kaikki negatiivisuus on täysin kiellettyä.
Eikö silloin lapsi kasva ihan hassusti? Kuvittelee että kaikki mitä hän tekee on suurenmoista?
Itse yritän kannustaa, kehua, laittaa tekemään jne. Mutta kerron kyllä mitä tarkalleen ottaen kehun, mikä jossain meni pieleen ja kysyn miten siitä voisi parantaa jne.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yritän kannustaa, kehua, laittaa tekemään jne. Mutta kerron kyllä mitä tarkalleen outtaen kehun, mikä jossain meni pieleen ja kysyn miten siitä voisi parantaa jne.
Tärkeää tuossa on se, missä suhteessa kehuja ja pieleenmenojen kommentointeja on. Monilla vanhemmilla on tapana kommentoida lasten tekemisiä tai tekemättäjättämisiä pääsääntöisesti silloin, kun joku menee pieleen, vaikka asian pitäisi olla toisin päin.
Tietenkin. Mutta esim kälyjäni on kehuttu teki he ihan mitä vaan. Kummallakin jäi opinnot kesken, kun ne kodin käsitykset törmäsi todellisuuteen. Hermo ei pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on se periaate, että mä kerron lapsilleni, että he ovat rakkaita ja arvokkaita, ja yritän samalla pistää parhaani mukaan heidät noudattamaan meidän huushollin sääntöjä.
Muu maailma saa sitten kertoa heille, ovatko he hyviä vai huonoja.
Meidän Petteri onnistuu aina kaikessa koska me sanomme Petterille että jos Petteri ei onnistu niin tulee piiskaa perseelle niin ettei Petteri istu viikkoon.
t. Petterin vanhemmat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse yritän kannustaa, kehua, laittaa tekemään jne. Mutta kerron kyllä mitä tarkalleen outtaen kehun, mikä jossain meni pieleen ja kysyn miten siitä voisi parantaa jne.
Tärkeää tuossa on se, missä suhteessa kehuja ja pieleenmenojen kommentointeja on. Monilla vanhemmilla on tapana kommentoida lasten tekemisiä tai tekemättäjättämisiä pääsääntöisesti silloin, kun joku menee pieleen, vaikka asian pitäisi olla toisin päin.
Tietenkin. Mutta esim kälyjäni on kehuttu teki he ihan mitä vaan. Kummallakin jäi opinnot kesken, kun ne kodin käsitykset törmäsi todellisuuteen. Hermo ei pitänyt.
Onko heille siis valehdeltu kotona? Eihän missään sellaista suositella.
Esim. lapseni on melko huono matikassa, en kuitenkaan tätä hänelle erityisesti hoe. Kehun kuitenkin, että hyvä kun harjoittelee aina matikkaa huolella ja kysyy apua minilta jos tarvitsee. En kuitenkaan TIETENKÄÄN valehtele että hän olisi matematiikkahuippu.
Eihän se lapsi kasva missään pullossa vanhempien kanssa, vaan on koko ajan kontaktissa muuhun maailmaan ja peilaa sieltä itseään. Itse nimenomaan näen, että vanhempien tehtävä on kehua ja kannustaa, ei toimia minään "maan tasalle tiputtajana". Jossain pianon soitossakaan ei ole kyse siitä, onko lapsi superlahjakas suhteessa muihin, vaan siitä että lapsi on ahkerasti harjoitellut ja säilyttänyt motivaation, sekä se kuulostaa kauniilta. Aina tästä maailmasta löytyy parempi, mutta ei se ole vanhempien tehtävä alleviivata sitä. Nimenomaan realistisesti kannustetaan ja tuetaan, heikkouksistakin voidaan jutella, mutta ei nolata tai väheksytä tai anneta suoraa negatiivista palautetta, jos lapsi ei ole mitään töpeksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka lapseni joskus tulevaisuudessa menisi laulukilpailuun telkkariin kajauttamaan nuotin vierestä, olisin vanhempana ylpeämpi kuin jos olisin jo nuorella iällä kertonut hänelle ettei hän osaa laulaa.
Enkä ole kehunut lapsiani katteettomasti, vaan pyrkinyt kertomaan heille, että hyvät asiat vaativat vaivannäköä.
Tärkeää tuossa on se, missä suhteessa kehuja ja pieleenmenojen kommentointeja on. Monilla vanhemmilla on tapana kommentoida lasten tekemisiä tai tekemättäjättämisiä pääsääntöisesti silloin, kun joku menee pieleen, vaikka asian pitäisi olla toisin päin.