"Haittaako" jos itkee vielä aikuisenakin nuoruusajan poikaystävän perään?

Haittaa. Mene terapeutille.

No kyllähän se nyt vähän jo alkaa haittaamaan. Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se nyt vähän jo alkaa haittaamaan. Vai mitä?

No joo, haittaa se siinä mielessä, kun ei muut miehet kiinnosta.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Haittaa. Mene terapeutille.

Nekö saa rakkauden loppumaan? Saisiko ne myös rakkauden alkamaan?

ap.

Kai sä ymmärrät että rakastat 15vuotta vanhaa haalistunutta mielikuvaa, se mies on jo jotain ihan muuta nykyisin.

Eikö olisi mahdollista että ottaisit yhteyttä tähän nuoruudenrakkauteen? Jos olisikin sinkku ja yhtälailla itkee sinun perääsi? (Oletan että hän on elossa).

Sun olisi kannattanut jo silloin nuoruudessa tehdä jotain asian unohtamiseksi. Paljon parjattu laastarisuhdekin on jossain tilanteissa hyvä. Ainakin se vie eteenpäin. Nyt olet ehtinyt jo kasvaa kiinni tuohon ikävääsi. Siitä on ehkä tullut osa sinua ja identiteettiäsi. Haikailet jotain, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan, paitsi sinun kuvitelmissasi ja satumaailmassa. Eikö se ole vähän tylsää? Hanki uusia kokemuksia, uusia harrastuksia, tee jotain repäisevää, ylitä itsesi jossain harrastuksessa. Yritä kasvaa ihmisenä. Jossain vaiheessa huomaat, että menneisyys kuuluu menneisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Kai sä ymmärrät että rakastat 15vuotta vanhaa haalistunutta mielikuvaa, se mies on jo jotain ihan muuta nykyisin.

Se on jopa parempi nykyisin. Sehän se tekeekin tästä niin vaikeaa, kun huomaa miten hyvän ihmisen on menettänyt.

ap.

Todellakin haittaa. Ei sitä ihmistä enää ole edes olemassa. Mene terapiaan, se oikeasti kannattaa. Sun tapauksessa varmaan joku lyhyt kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa ihan konkreettisesti käytäisiin läpi tunteita tuohon poikaystävään ja harjoiteltaisiin uusia ajatus- ja käyttäytymismalleja.

Ei varmaan tunnu kivalta haaskata elämää tuohon, jos siitä ei kerran voi tulla mitään (ja jos voi, mikset ota yhteyttä häneen?)

Kai itse ap tiedät haittaako se. Jos haittaa niin tee asialle jotain äläkä märehdi.

9 kanssa samaa mieltä. Pilaat elämäsi moisella haaveilulla. Ja kun sanot että se on nyt parempi kuin ennen niin mistä tiedät? Oletko asunut hänen kanssaan vai vain styylannut? Äkkiä katoaa haavekuvat kun elät muutaman vuoden tämän kanssa ja tylsyys puskee läpi ja pienet ärsytykset muuttuu isoiksi... tai jos tosissasi olet niin TEE asialle jotain. Et ole kertonut oletteko sinkkuja? Jos ette niin älä nyt tällä haaveilulla pilaa useiden elämää.

Ei se minua haittaa, mutta sinulle se on vähän huonompi juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sä ymmärrät että rakastat 15vuotta vanhaa haalistunutta mielikuvaa, se mies on jo jotain ihan muuta nykyisin.

Se on jopa parempi nykyisin. Sehän se tekeekin tästä niin vaikeaa, kun huomaa miten hyvän ihmisen on menettänyt.

ap.

Kävikö sulle se perinteinen onnettomuus että jännämies vei sut, kysymys ei ole mitenkää ilkeylyksi eikä pilkaksi tarkoitettu missään nimessä.

Tottakai haittaa. Jos olet 15 vuotta roikkunut menetetyssä nuoruuden rakkausdssa. Niin luiutavasti tossa on taustalla muutakin kuin pelkkä menetetty mies. Joitain käsittelemättömiä tunteita menneisyydestä ja siksi roikut tässä tunteessa pakkomielteisesti.

Entä jos ap. olisi ollut tämän rakkauden kanssa sen 15v ja edelleen sitä rakastaisi, olisiko sekin roikkumista miehessä?

Tarkoitan siis sitä, että miksi sanotaan, että on jotenkin terapian tarpeessa jos rakastaa ihmistä jonka kanssa ei elä ja ole, mutta heti jos sen kanssa elää, niin on vain hyvä, että edelleen rakastaa.

Ei kai rakkaus ole mitään selaista, jonka voi halutessaan tuosta noin vaan lopettaa. Ettekö te usko ollenkaan tosirakkauteen? Tosirakkaushan ei kuole.

Kyllä se haittaa ja itsekin tiedät sen.

Mitä ap aiot tehdä asialle? Kai nyt jotain kun niin haittaa elämää?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ap. olisi ollut tämän rakkauden kanssa sen 15v ja edelleen sitä rakastaisi, olisiko sekin roikkumista miehessä?

Tarkoitan siis sitä, että miksi sanotaan, että on jotenkin terapian tarpeessa jos rakastaa ihmistä jonka kanssa ei elä ja ole, mutta heti jos sen kanssa elää, niin on vain hyvä, että edelleen rakastaa.

Ei kai rakkaus ole mitään selaista, jonka voi halutessaan tuosta noin vaan lopettaa. Ettekö te usko ollenkaan tosirakkauteen? Tosirakkaushan ei kuole.

No on mullakin tämmön 20v vanha "menetetty saalis". Mutta en mä sitä päiväittäin ajattele, vaan elän eläämääni eteenpäin. Sittten kun tavataan (kerran-pari vuodessa) vähän aikaa kutkuttaa se mitä jos -ajatus. Mutta ymmärrän että se ajatus on vain omaa milelikuvitusta enkä tätä ihmistä parisuhdemielessä tunne enää ollenkaan.

Toisaalta, mulla tämä mies ei mene yli kaikista muista, vaan hän opetti mut uskomaan että maailmassa on muitakin joiden kanssa voi olla onnellinen....  Eli ap vain rohkeasti treffailemaan ja tutustumaan ehdokkaisiin.

En mä ole istunut vain kotona ja päivittäin vain ajatellut tätä miestä. Normaalia elämää olen elänyt.

Mutta vaikka minkä miehen olen tavannut tuon rakkauden jälkeen, niin ei ne ole tuntuneet miltään. Hetken olen voinut olla kiinnostunut, mutta pian taas huomannut, että ajatukset on siinä toisessa.

En tiedä mitä teen asian. Mitäpä tälle voisi tehdä? Koska en voi sille miehellekään enää sanoa näistä tunteista, koska tekin olette jyrkästi sitä mieltä, että sulaa hulluutta vieläkin ajatella sitä. Ehkä se on samaa mieltä, ehkä ei, mutta en uskalla kertoa.

ap.

Vierailija kirjoitti:

En mä ole istunut vain kotona ja päivittäin vain ajatellut tätä miestä. Normaalia elämää olen elänyt.

Mutta vaikka minkä miehen olen tavannut tuon rakkauden jälkeen, niin ei ne ole tuntuneet miltään. Hetken olen voinut olla kiinnostunut, mutta pian taas huomannut, että ajatukset on siinä toisessa.

En tiedä mitä teen asian. Mitäpä tälle voisi tehdä? Koska en voi sille miehellekään enää sanoa näistä tunteista, koska tekin olette jyrkästi sitä mieltä, että sulaa hulluutta vieläkin ajatella sitä. Ehkä se on samaa mieltä, ehkä ei, mutta en uskalla kertoa.

ap.

Jos et uskalla kertoa ja olet hautonut asiaa 15v, niin olet jo tavallaan asian hyväksynyt.

Mikä siis nyt nosti kissan pöydälle? Mitä tapahtuisi jos kertoisit tälle ihastuksellesi tunteesi ja hän sanoisi joo tai ei? Oletan että hän on suhteessa jonkun toisen kanssa, kun kerran on niin "tavoiteltava". Ja jos itsekin olet ja myönnät jollekin toiselle rakastavasi häntä ja silti jatkat omassa suhteessasi, mukava varmaan miehestäsi jos kuulisi että on sun kakkosvaihtari. Tai saattaisit itsesi naurunalaiseksi, kun tämä muistoissasi oleva uljas ritari olisikin toista mieltä ja vain pörhistäisi rintaansa.