Adoptoisitko syvästi kehitysvammaisen lapsen, jos et muulla keinoin koskaan voisi saada lasta?

Mutta mun mielestä on hyvä, että adoptoija tietää rajansa! Että ei todellakaan rupee ottaa vastuuta asiasta johon tiedostaa olevansa liian heikko! Ei oo hyvä, että lasta heitellään paikasta toiseen, jos adotiovanhempi ei pystykään pitämään lasta ja taas muutos lapsi joutuu kärsimään!



Musta tuntuu,että täällä puhuu ihmiset, jotka ei oo nähnukään vaikeesti tai syvästi kv:tä!

Olen lapsirakas ja ihmisrakas ja minusta kumpuaa tarve auttaa. Rakastaisin sitä kehitysvammaista lasta täydestä sydämestäni ja tekisin kaikkeni, jotta hänen elämänsä olisi mahdollisimman onnellista ja rakkaudentäyteistä.

Mutta koska minulla on jo 2 omaa tervettä lasta, en tosiaan siihen ryhtyisi, vaatisi liikaa omistautumista sille vammaiselle, joskus hylätylle lapselle.

Joten yritit vain kiillottaa sädekehääsi ensin sanomalla että varmasti otat, mutta koska olikin niitä täydellisiä herranterttuja ennestään jo kaksi niin etpä otakkaan.

et sitten enempää voinut yliampua juttua, vai 12 lasta. Jos kerran saa päättää haluaako vammaisen vai ei niin eikö se abortti ole hyväksyttävä. Lopetetaan jo nämä iänikuiset aiheet, jookosta.

Mun mielestä asia on ihan eri jos on joutunut luopumaan omasta biologisesta lapsesta, jos on jo omia lapsia ei tod voi tietää mitä keikkea tahattomasti lapseton on joutunut kokemaan.. En haluu kiilottaa lapsettoman marttyyyrikruunua, mutta luulenpa ettei lapsellinen osaa asettua tähän asemaan tosissaan!

saa ristikseen vielä surun vaikeasti kehitysvammaisen adoptiolapsensa tilanteesta.

Kysyttiin että jos ei olisi omia lapsia ja jos ainoa keino saada lapsi olisi... jne :)

Siinä tapauksessa ottaisin kyllä sen vammaisen lapsen, hoitaisin niin hyvin kuin osaisin ja rakastaisin.

Olen vammaisia työssäni paljon hoitanut, tiedän että se on raskasta, mutta henkisesti palkitsevaa.

Olen lapsirakas ja ihmisrakas ja minusta kumpuaa tarve auttaa. Rakastaisin sitä kehitysvammaista lasta täydestä sydämestäni ja tekisin kaikkeni, jotta hänen elämänsä olisi mahdollisimman onnellista ja rakkaudentäyteistä.

Mutta koska minulla on jo 2 omaa tervettä lasta, en tosiaan siihen ryhtyisi, vaatisi liikaa omistautumista sille vammaiselle, joskus hylätylle lapselle.

Joten yritit vain kiillottaa sädekehääsi ensin sanomalla että varmasti otat, mutta koska olikin niitä täydellisiä herranterttuja ennestään jo kaksi niin etpä otakkaan.

En voi saada lasta kuin adoption kautta ja lievään kehityshäiriöön olen varautunut, mutta vaikeasti vammaista en adoptoisi.

Koska motiivisi adoptioon on halu saada henkistä palkintoa siitä että voit "auttaa" vammaista rassukkaa raakkaisi sinut armotta pois hakijoiden joukosta.

Kysyttiin että jos ei olisi omia lapsia ja jos ainoa keino saada lapsi olisi... jne :)

Siinä tapauksessa ottaisin kyllä sen vammaisen lapsen, hoitaisin niin hyvin kuin osaisin ja rakastaisin.

Olen vammaisia työssäni paljon hoitanut, tiedän että se on raskasta, mutta henkisesti palkitsevaa.

Olen lapsirakas ja ihmisrakas ja minusta kumpuaa tarve auttaa. Rakastaisin sitä kehitysvammaista lasta täydestä sydämestäni ja tekisin kaikkeni, jotta hänen elämänsä olisi mahdollisimman onnellista ja rakkaudentäyteistä.

Mutta koska minulla on jo 2 omaa tervettä lasta, en tosiaan siihen ryhtyisi, vaatisi liikaa omistautumista sille vammaiselle, joskus hylätylle lapselle.

Joten yritit vain kiillottaa sädekehääsi ensin sanomalla että varmasti otat, mutta koska olikin niitä täydellisiä herranterttuja ennestään jo kaksi niin etpä otakkaan.

Uskon kyllä, että lapsen saisin, vaikka taustalla olisi lapsen haluamisen ja rakkauden antamisen halun LISÄKSI myös synnynnäinen auttamishaluni (joka varmasti auttaisi jaksamaan vammaisen lapsen kanssa). Olen työni kautta vammaisten lasten adoptioitakin sivunnut, ja tiedän, että vammaisten lasten vanhempien kriteerit eivät ole niin korkealla kuin muiden adoptoitavien lasten (mikä on sinällään hieman erikoista, koska nimenomaan vammaisten lasten vanhemmilta vaaditaan erittäin paljon). Esim. yksinhuoltaja saattaa joskus voida adoptoida vammaisen lapsen, mutta täysin tervettä ei tarjota. Näin ilmeisesti, koska vammaisia lapsia on niin vaikea saada adoptoitua.

Mutta anyway, jos olisin lapseton enkä biologisia lapsia saisi, niin ottaisin kyllä omaksi rakkaaksi lapsekseni vaikeasti vammaisen lapsen, jos minulle se suotaisiin.

Koska motiivisi adoptioon on halu saada henkistä palkintoa siitä että voit "auttaa" vammaista rassukkaa raakkaisi sinut armotta pois hakijoiden joukosta.

Kysyttiin että jos ei olisi omia lapsia ja jos ainoa keino saada lapsi olisi... jne :)

Siinä tapauksessa ottaisin kyllä sen vammaisen lapsen, hoitaisin niin hyvin kuin osaisin ja rakastaisin.

Olen vammaisia työssäni paljon hoitanut, tiedän että se on raskasta, mutta henkisesti palkitsevaa.

Olen lapsirakas ja ihmisrakas ja minusta kumpuaa tarve auttaa. Rakastaisin sitä kehitysvammaista lasta täydestä sydämestäni ja tekisin kaikkeni, jotta hänen elämänsä olisi mahdollisimman onnellista ja rakkaudentäyteistä.

Mutta koska minulla on jo 2 omaa tervettä lasta, en tosiaan siihen ryhtyisi, vaatisi liikaa omistautumista sille vammaiselle, joskus hylätylle lapselle.

Joten yritit vain kiillottaa sädekehääsi ensin sanomalla että varmasti otat, mutta koska olikin niitä täydellisiä herranterttuja ennestään jo kaksi niin etpä otakkaan.

En usko, että mulla riittää voimavaroja vaikeasti vammaiseen. Terveen kylläkin voisin adoptoida, vaikka nyt viidenneksi lapseksi.

Olen vakavasti harkinnutkin vammaisen lapsen adoptiota (mutta en sitä tehnyt juuri koska kahden terveen biologisen lapseni elämä olisi muuttunut niin kovasti). Muutenkin uskon tuntevani itseni niin hyvin, että voin vastata tähän kysymykseen, ilman että joku minua tuntematon voi vastaustani tyrmätä.

Joo, helppo luvata nyt kun sinulla on jo lapsia

hyväntekijöillä on aina se "ottaisin kyllä, MUTTA" -kortti takataskussa. Mikäs siinä on sädekehää kiillottessa, kun ei tarvi koskaan oikeasti tehdä sitä mistä puhuu.

Olen vakavasti harkinnutkin vammaisen lapsen adoptiota (mutta en sitä tehnyt juuri koska kahden terveen biologisen lapseni elämä olisi muuttunut niin kovasti). Muutenkin uskon tuntevani itseni niin hyvin, että voin vastata tähän kysymykseen, ilman että joku minua tuntematon voi vastaustani tyrmätä.

Joo, helppo luvata nyt kun sinulla on jo lapsia

Luultavasti, jos oman biologisen lapsenikin kohdalla olisi todettu jotain kehitysvammaa, niin olisin tehnyt abortin. Olen yksinhuoltaja ja jos ei täysin terveellekään lapselle löydy koskaan hoitopaikkaa, jotta saisi hetken "omaa aikaa", niin mitenhän olisi käynyt kehitysvammaisen kanssa... En olisi jaksanut.

Ei ole syytä moiseen. Kerroin rehellisesti miten olisin ap:n kyselemässä tapauksessa toiminut. Jos et usko niin et usko, ei voi mitään. Eikä sillä itse asiassa väliäkään ole mitä sinä uskot ja mitä et.

hyväntekijöillä on aina se "ottaisin kyllä, MUTTA" -kortti takataskussa. Mikäs siinä on sädekehää kiillottessa, kun ei tarvi koskaan oikeasti tehdä sitä mistä puhuu.

Kuvitteellisessa tilanteessakin.

Ei ole syytä moiseen.

Kerroin, että minulla on sisälläni auttamisenhalu (joka auttaa mm. jaksamaan työssäni ja lisäksi teen vapaaehtoistyötä ym, jotka koen minulle tärkeiksi ja mielekkäiksi, en kiillota sädekehääni, itse asiassa irl juuri kukaan ei tiedä vapaaehtoisprojekteistani ja nimettömänä kun täällä kirjoitan niin vielä vähemmän). Mutta minulla on myöskin aina ollut tarve saada oma lapsi, ja se olisi ollut se ensisijainen syy adoptioon jos tosiaan ap:n kysymyksen mukaisesti en omia lapsia olisi voinut saada ja adoptoidessani olisin voinut saada vain vaikeasti vammaisen lapsen.

Aurinkoista iltaa sinullekin kultaseni :) Nautihan lapsistasi, olivat he sitten terveitä tai eivät ja biologisia tai eivät. Jokainen ihminen on arvokas, myös sinä.

Kerroit jo sen syysi. Saat henkistä tyydytystä siitä, että koet olevasi suunnaton hyväntekijä. Kuvitteellisessa tilanteessakin.

Ei ole syytä moiseen.

Onko teillä jäänyt -isi- muodot opiskelematta peruskoulussa? Ap-kymyksessä kysyttiin JOS olisit lapseton ja JOS et muuten lapsia saisi. Silloin vastaus olisi ehdoton kyllä, sen verran hyvin itseni tunnen ja asiaa on tullut käsiteltyä.

Kysymyshän oli kuvitteellinen jos-kysymys johon minä vastasin kyllä ja edelleen kellään ei ole oikeutta vailla parempaa tietoa tätä vastaustani tyrmätä. Kyllä minä adoptoisin vaikeasti vammaisen lapsen (vaikka sitten yksinkin, mutta miehenikin olisi ollut valmis) jos minulla ei olisi yhtään biologista lasta, enkä niitä voisi saada, eikä minulle tarjottaisi kuin vammaista lasta. Itse asiassa hieman vähemmätkin perusteet olisivat riittäneet minun kohdallani.

Eli siis itsekin myönnät että oikeasti vastauksesi tähän kysymykseen on EI.

jonka mitkään ehdot eivät täyty kohdallasi on niiiiin helppo vastata kyllä.

Onko teillä jäänyt -isi- muodot opiskelematta peruskoulussa? Ap-kymyksessä kysyttiin JOS olisit lapseton ja JOS et muuten lapsia saisi. Silloin vastaus olisi ehdoton kyllä, sen verran hyvin itseni tunnen ja asiaa on tullut käsiteltyä.

]

vapaaehtoisprojektisi sinussa tyydyttävät.

Kerroin, että minulla on sisälläni auttamisenhalu (joka auttaa mm. jaksamaan työssäni ja lisäksi teen vapaaehtoistyötä ym, jotka koen minulle tärkeiksi ja mielekkäiksi, en kiillota sädekehääni, itse asiassa irl juuri kukaan ei tiedä vapaaehtoisprojekteistani ja nimettömänä kun täällä kirjoitan niin vielä vähemmän).