Lapset ja työntekijät nääntyvät Helsingin päiväkodeissa
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005011105.html
Puolesta vai vastaan?
"HELSINKI näännyttää työntekijöitään päiväkodeissa suurentamalla ryhmiä, ahtaamalla lapsia liian pieniin tiloihin ja kierrättämällä työntekijöitä toisiin päiväkoteihin. Samalla vaaditaan lisää tuloksia edellisvuosiin nähden.
Äärimmilleen kiristetty toiminta sairastuttaa sekä lapsia että työntekijöitä niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Hoitajat eivät pysty vastaamaan yksittäisen lapsen tarpeisiin, esimerkiksi pitelemään sylissä tai opettamaan suomea maahanmuuttajalle, vaan kaikki on hoidettava liukuhihnamenetelmällä. Sairaudet tarttuvat ja lasten sosiaaliset taidot taantuvat, kun ristiriitatilanteisiin ei ehditä puuttua.
Vaikka teemme työtämme suurella sydämellä ja meillä on paljon halua ja taitoa auttaa perheitä kriiseissä, aika ei aina riitä kohtaamiseen ja avun hankkimiseen.
Lisäksi on tulossa uusi varhaiskasvatussuunnitelma vaatimuksineen, joka on toki ajatukseltaan hieno – lapsilähtöinen ja yksilöllisyyttä korostava. Näillä resursseilla se on kuitenkin pelkkää sanahelinää.
Lapsista ja perheistä aidosti välittävät työntekijät tekevät työtään pienellä palkalla niska limassa. Työntekijöillä on sentään mahdollisuus jäädä sairauslomalle ja ehkä vuorotteluvapaalle, mutta entä lapset?
Tällä järjestelmällä kasvatamme levottoman ja ahdistuneen sukupolven.
Lastentarhanopettaja"
Kommentit (11)
No kyllähän jokainen vähääkään enempi päiväkoteja kiertänyt tuon totuudeksi tietää. Hullummaksi vaan mennyt vuosi vuodelta.
Helsingin varhaiskasvatuksen johtaja vastaa nääntyneelle lastentarhanopettajalle: ”Tämä on hyvin vaikeasti toteutettava yhtälö”
”Suurimmassa osassa päiväkodeissa kaikki sujuu erittäin hyvin. Sitten pitää yrittää auttaa niitä, joissa ei suju niin hyvin...”
Hesarin etusivulla toinen artikkeli aiheesta.
Eri vinkkelistä.
Vierailija kirjoitti:
Heittopussi sitä juuri kyselee :)
Ok. Tuli impulsiivinen reaktio ja viesti. Eka kommentoija (alalla myös).
Huolestuttaa kyllä lasten tulevaisuus, jos meno on tällaista jo päiväkodissa. Koulussa sama meininki jatkuu. Ryhmäkoko kasvaa, erikoistarpeisiin ei vastata. Oppilaat pääsevät luokalta, vaikka mitään ei ole opittu. Mitään pitkäjänteisyyttä ei opeteta, ja vapaa-aika painetaan zombiena tuijottaen älyluuria. Yläasteella lapset eivät osaa laskea yli kymmeneen, koska sormet loppuvat kesken. Kertotaulu on harvojen herkkua. Osa lapsista ei osaa juosta, osa ei osaa mennä kyykkyyn. Lukutaidon hallitsevat vain älykkäimmät.
Olen alalla, toisessa suuressa kaupungissa. Kädet ei vaan riitä. Kaikkeen ei ehdi puuttua ja kaikkea ei edes ehdi nähdä kun niin paljon lapsia ja vähän hoitajia. Erityislapset tavallisissa ryhmissä vaikka tarvitsisivat selkeästi avustajan. Iltapäivisin liian vähän henkilökuntaa kun aamuvuorot lähteneet kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Helsingin varhaiskasvatuksen johtaja vastaa nääntyneelle lastentarhanopettajalle: ”Tämä on hyvin vaikeasti toteutettava yhtälö”
”Suurimmassa osassa päiväkodeissa kaikki sujuu erittäin hyvin. Sitten pitää yrittää auttaa niitä, joissa ei suju niin hyvin...”
Hesarin etusivulla toinen artikkeli aiheesta.
Eri vinkkelistä.
Ei vaan suurin osa painaa töitä ehtimättä/uskaltamatta tarttua ongelmiin ja valittaa niistä. Johtajat eivät ole kentällä eivätkä tiedä todellisuutta.
Vaikea tilanne. Omat lapseni olivat päiväkodissa ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta ja silloin päiväkoti oli hoitopaikka vanhempien työ- tai koulupäivän ajaksi. Lapsi sai siellä ruokaa, käydä vessassa, nukkua päiväunet, ulkoilla ja leikkiä ilman, että tarvitsi pelätä kamalan suuria kolhuja tai tapaturmia, koska henkilökunta oli valvomassa lasten touhuja. Nykyisin päiväkodeista on tullut "kasvatuslaitoksia", joissa työntekijöillä on aiempaa paljon enemmän tehtäviä. Olisiko suuntaus takaisin hoitopaikka-ajatteluun parempi, en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin varhaiskasvatuksen johtaja vastaa nääntyneelle lastentarhanopettajalle: ”Tämä on hyvin vaikeasti toteutettava yhtälö”
”Suurimmassa osassa päiväkodeissa kaikki sujuu erittäin hyvin. Sitten pitää yrittää auttaa niitä, joissa ei suju niin hyvin...”
Hesarin etusivulla toinen artikkeli aiheesta.
Eri vinkkelistä.Ei vaan suurin osa painaa töitä ehtimättä/uskaltamatta tarttua ongelmiin ja valittaa niistä. Johtajat eivät ole kentällä eivätkä tiedä todellisuutta.
Missä vaiheessa ongelmaan aletaan puuttua?
Itse ihmettelen sitä aika usein.
Usein asia painetaan villaisella. Nytkin kun joku asiasta mielipide-osastolla puhuu, on sen sitten johtaja kumonnut toisessa artilkelissa.
Kyllä se tollasta on aina ollut. Pienen lapsen paikka ei Ole laitosmainen päiväkoti.isompi lapsi jo viihtyy ja oppii.
Mitä puolesta vai vastaan? Mene itse sinne heittopussiksi töihin kokeilemaan.