Jatkuva kuolemanpelko, mikä avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan hirveä kuolemanpelko. Pelkään myös menettäväni läheiseni.

Minulla ei auta muu kuin usko.

En usko että muuta keinoa on. Usko. Sielunrauha. Jumalan rauha.

Tutkipa sitä elämääsi ja huomaa, että kaikki on aika pyllystä. Tuonpuoleisessa tuskin huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Tutkipa sitä elämääsi ja huomaa, että kaikki on aika pyllystä. Tuonpuoleisessa tuskin huonommin.

Olen eri. Mikään ei ole pahempaa kuin tuonpuoleinen ilman Jumalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkipa sitä elämääsi ja huomaa, että kaikki on aika pyllystä. Tuonpuoleisessa tuskin huonommin.

Olen eri. Mikään ei ole pahempaa kuin tuonpuoleinen ilman Jumalaa.

No paljastan salaisuuden: sun olemisesi loppuu kuolemaan. Ei ole siis enää kärsimystä.

Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Minä olen saattanut isäni viimeiselle matkalle. Istuin vieressä, kun isän oli aika lähteä. Kerroin kuinka rakastan häntä sittenkin kun hän lähtee, kiitin häntä siitä, että oli hyvä isä minulle. Kun hän hengitti viimeisen hengähdyksen, toivotin hyvää matkaa. Se oli kaunis hetki, ei mitään pelottavaa.

Mulla on myös ajoittain kuolemanpelkoa koska en ole hyvässä kunnossa, olen ap sua 20 vuotta vanhempi, esikoiseni on suurinpiirein sun ikäinen ja nuorimaiset vielä alakoulussa. Pelkään että kuolen ennenkuin näen lapsenlapseni tai edes nuorimmat aikuisina. Välillä pelkään että minua vanhempi mieheni joka on sairas vaikka vielä työelämässä, sairastuu vielä lisää ja kuolee ennen kuin ehtii edes eläkkeelle.

Kuolemassa ei pelota se että jääkö kukaan kaipaamaan, tiedän että jää, kuten aikalailla kaikkia ihmisiä jos ei nyt ihan erakko ole jota kukaan ei tunne eikä ole ketään sukulaista.

Minua pelottaa se että elämä jää kesken. Se että sairastun ja tajuan että olen täysin hukannut elämäni ja aikani, en ole valmis. Pelkään sitä että viime hetkellä tulee kauhea paniikki ja pyristelen vastaan viimeisillä voimillani, että en osaa kuolla seesteisesti ja kauniisti.

Toisaalta ajattelen että mitä turhaa sitä pelkäämään kun se on väistämätöntä että joku kerta se vaan tulee eikä sille mitään voi. Pitää nauttia siitä että tämä päivä se ei ollut vielä kun lähtö koittaa.

Pitää kuvitella että mitä sitten kun olen kuollut, mitä jäi elämättä, ja elää jokainen päivä niin että oikeasti tekee mitä haluaa, ja vaan elää. Meillä on vain yksi elämä ja sekin lyhyt. Ei pidä tuhlata elämää mihinkään perseilyyn.

Jaa. Onhan se pelottava ajatus että tietoisuutesi ja kaikki mitä ikinä olit katoaa ikuisiksi ajoiksi eikä ikinä palaa. Mutta näin ei tarvitse olla, ota selvää miten asiat oikeasti ovat.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Onhan se pelottava ajatus että tietoisuutesi ja kaikki mitä ikinä olit katoaa ikuisiksi ajoiksi eikä ikinä palaa. Mutta näin ei tarvitse olla, ota selvää miten asiat oikeasti ovat.

Miksi se pelottaa? 150 vuoden päästä kukaan ei enää edes muista, että olen ollut olemassa.

Usko Jumalaan auttaa ainoastaan. Ja rukoilu 5 kertaa päivässä. Pidän uskoni salassa muilta

En usko, että tietoisuus voi noin vain lakata ja ihminen lakata olemasta. Se on joko Taivas tai Helvetti ja sitä Helvettiin joutumista pelkään ihan mielettömästi.

Kuolemaa ei ole. Muutamme kehostamme vain toiseen energiamuotoon, kunnes synnymme uudelleen, jos niin tahdomme. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, olethan tänne syntynytkin.. jostain.