Missä menee pettämisen raja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, tuo ns. nettipettäminen on jänskä juttu. Siitä munkin mies  on sitä mieltä, että miten se nyt eroaa vaikkapa poken katselemisesta: virtuaalisia sinänsä molemmat, eikä mitään fyysistä kontaktia.

Kuulemma kaikki sellainen, josta puuttuu se fyysinen kontakti, pitäisi hyväksyä.

Jep, jep. Ihan en olisi samaa mieltä.

Mutta mistäpä sitä senkään ikinä saa tietää, että mitä se toinen siellä netissä oikein puuhaa lopulta. Koneita on jokaisella nykyisin usea kpl, niin töissä kuin kotonakin.

Joten ei auta lopulta, kuin luottaa, jos haluaa järjissään pysyä.

Herätä mies "jäämällä kiinni" nettisekstailusta vieraan miehen kanssa tietokoneella. Kun ei ollut sitä fyysistä kosketusta. Ehkä se sitten tajuaa.

Voishan se miehen herättää jos sitä kohdeltaisiin samalla tavalla, kuin kohtelee muita. Mut siltikään en kenellekään suosittele mitään kostokierrettä, ei siitä yleensä mitään hyvää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikki minkä tekee salassa on pettämistä. Tai mitä ei voi kertoa puolisolle. Ja ei riitä että omassa mielessään valheellisesti ajattelee että puolisolle tämä on ok vaikka se oikeasti ei olisi.

Tuohon pettämisen rajaan sitten suuresti vaikuttaa se miten omassa parisuhteessa menee. Jos huonosti menee niin jo huoleton flirtti voi olla pettämistä.

Onpa tiukkaa. Mä teen salassa vaikka mitä, esim. katselen pornoa ja runkkailen. Mukava tietää että petän miestäni 😭

Katsotko sä sitä pornoa ja ruNkkaat yksinäs vai onko sulla miesseuraa mukana? Siitähän tässä nyt tais olla kysymys, eikä siitä et runkkaatko, kaivatko nenää tai syöt salaa suklaata itsekses.

Yksinäni tietenkin mutta koska en siitä halua puhua miehelle, se on jonkun logiikan mukaan pettämistä.

Baarissakin puhun monien miesten kanssa enkä siitä miehelleni kerro. En kyllä salailekaan mutta en katso tarpeelliseksi aloittaa keskustelua asiasta.

Asiakaspalveluammatissa pienestä flirtistä on apua ja se piristää päivää. Tuostakaan en kerro miehelle.

Tiukalla av-logiikalla petän siis joka kerta töissä/baarissa ollessa. Vaikka en oikeasti petä.

Ok, onhan se totta et tällä palstalla menee usein yli nämä jutut.

Tässä ketjussa on mun mielestä kuitenkin ollut pääasiassa ihan asiallista juttua aiheesta.

Kuvittelisin kuitenkin, että sä voit kuitenkin puhua miesten kanssa siellä baarissa, vaikka sulla olis oma mieskin mukana? Ja jos työssäsi flirttailet, niin siinäkin on varmaan joku tolkku mukana?

Joku tässä ketjussa antoi esimerkin päiväkahviseuran tarjoamista, ihan vaan flirttinä. Siinä menee mun mielestä hyvän maun raja rikki, jos parisuhteessa elävä ihminen heittää jotain vastaavaa. Mistä se toinen osapuoli oikeesti tietää, että onko toinen tosissaan vai ei? Itse ainakin, jos joutuisin vastaavaan tilanteeseen, tuntisin tyypin vaimoa kohtaan syvää myötätuntoa.

Flirttailu on oikeasti taitoa vaativa laji. Se voi olla tunnelmaa kohottavaa ja piristävää, tai se herättää vain säälin ja myötähäpeän tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen antanut suutelemisenkin vielä anteeksi, kun se kuulemma tapahtui kännipäissä ja kyseessä oli vain yksittäinen tilanne.

En ole erityisen mustasukkainen luonne.

Ajatukset voivat olla paljon pahempia, kuin joku yksittäinen nopea pussaus. Niitähän se toinen ihminen voi harrastaa vaikka ihan joka kerta, kun olette yhdessä intiimipuuhissa, tai kun hän toteuttaa seksuaalisuuttaan itse. Mutta niihinpä et pääse mitenkään käsiksi - ajatukset kun ovat sen toisen omaisuutta, ihan kuten sinunkin omaa omaisuuttasi. Joten eiköhän jätetä nekin ihan rauhaan, vaikka kuinka mieli toisin tekisikin joskus.

Siis tarkoitatko, että fantasiointi olisi suhteessa kielletty? Fantasiat harvemmin on toteutettavaksi tarkoitettu. Joku asia tai henkilö voi ajatuksentasolla kiihottaa, mutta ei se sitä tarkoita, että oikeassa elämässä haluaisi kokeilla.

Jos mieheni alati ajattelisi jotakuta toista, olisi se mielestäni jo sinällään ikävää ja hän luultavimmin haluaisi salata sen minulta.

Toisesta haaveilu on henkistä pettämistä, vaikkei ajatuksia voi lukeakaan.

Nostanki tätä vanhaa ketjua. Tuli tänään riitaa miehen kans kun sen mielestä mun pitäis antaa sen lukee mun viestit. En suostunu ja perustelin sen sillä et siellä on mun kavereitten yksityisii asioita. Nyt se väittää et mä petän sitä ku en anna lukee. Siis en todellakaan petä mut kun en ihan luota ettei mies kertois jotain juttuja omille kavereilleen. Ihan täys sota päällä ja mies sanoo et on pettämistä ku viestittelen sen mielestä salaa jonkun kans. Eikä ole mitään seksii nois viesteis vaan ihan muita asioita.

Siis ku täs ketjussa moni on sitä mieltä et saa viestittely on pettämist enkä mä tosiaan tunne pettäväni vaik en annakaan miehen lukee mun viestejä

Sisään tuleminen on pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Sisään tuleminen on pettämistä.

??

Mun mielestä sormipillu ei ole vielä pettämistä.

Olen samaa mieltä, pettämistä on se, mitä itse teet mutta et toiselta hyväksyisi. Joku kirjoitti myös, että pettämistä on se, mikä loukkaa kumppania. Hyvä määrittely tämäkin, mutta tietysti sairaalloinen mustasukkaisuus poisluettuna.

Minullakin on kokemusta tästä "en voinut tietää, kun ei olla erikseen sovittu"-tyypistä. Suhteen alussa puhuimme rajoista, ja sovimme esimerkiksi että vastakkaisen sukupuolen ystäviä saa halata, mutta sellainen jatkuva halailu menee rajan yli, on siis pettämistä. Yllätys olikin suuri, kun miehen ex-tyttöystävien revakuvat lävähtivät silmilleni. Hän ei kuulemma voinut tietää, ettei se ole ok. Ja minulle tosiaan laskettiin sopiva halaamisen määrä.

Ja näitä ex-tyttöystäviä hänellä oli face-kavereina. "Mut me ollaan nykyisin pelkkiä kavereita" Joopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä sormipillu ei ole vielä pettämistä.

Muuttuuko arvio, jos haistelet sormeasi sen jälkeen, kun olet sormettanut mimmiä vaikkapa baaritiskillä tai tanssilattialla?

3