Lue keskustelun säännöt.
Silloin kun lapsia vielä kuritettiin, niin minkä ikäisiä kuritettiin?
17.12.2016 |
Minulle on jäänyt epäselväksi kurittamisen kasvatuksellinen idea. Kuritettiinko pieniä, jotka ei vielä ymmärrä puhetta/sääntöjä, jotta oppisivat jonkinlaisen alkukantaisen yhteyden tuhman teon ja takapuolen kivun välillä? Vai kuritettiinko vasta isompia, jotka ymmärtävät, mutta eivät usko puhetta/sääntöjä, eli remmi otettiin esiin siinä vaiheessa kun sanat eivät tehonneet? Vai miten tämä yleensä meni? Tarkoitan tässä nyt sellaista normaalia kurittamista enkä sitä, että lapsia hakattiin mielivaltaisesti miten sattuu, mitä valitettavasti myös tapahtui/tapahtuu.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut remmistä alle kouluikäisenä 1970-luvulla. En muista, mitä olin tehnyt. Jotain sellaista, mitä oli kielletty tekemästä enkä totellut. En muista lyömisestä mitään mutta muistan vieläkin hyvin se, että remmiä käytettiin pitkään pelotteena ja se toimi. Pelkäsin.
Eli kyllä se väkivallalla "kasvattaminen" on nimenomaan kasvattamista pelkoon.
Remmi oli siis vähän kuin ydinase? Pääasiallinen tarkoitus on olla pelotteena ja viimeisenä konstina, jos mikään muu ei auta. Mutta lopputulos sen käytöstä yleensä huono kaikille osapuolille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No 80- ja 90-lukujen taitteessa olin reilu kymmenen ja samanikäistä kaveriani piestiin kotona remmillä ja hakkaamalla esimerkiksi henkarilla päähän. Selässä oli isot jäljet ja taisi päästä tirskahdella verikin. Ketään ei kiinnostanut, koska asuimme kaupungin vuokrataloissa ja olimme paskasakkia. Myöhemmin tämä kaveri alkoi sitten pieksämään muita ihmisiä ja olen aina ollut varma, että se johtui lapsuuden selkäsaunoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvottiinkohan sen ajan kasvatusoppaissa kurittamista? "Näin kuritat lastasi oikein" tms?
Ei mutta johan se sanotaan Raamatussa, "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee".
Käskyissä neuvottiin "Kunnioita isääsi ja äitiäsi....
Tukkaan saatettiin tarttua kevyesti pientäkin lasta, jos meni tai koski paikkaan, mitä ei saanut tehdä.
Pyllylle pieni läpsäys oli aika tavallista ojentamista.
Isommat sai kovemmalla kädellä, muistan että veljet sai piiskaa tupakanpoltosta ja olisivatko rikkoneet jonkun ikkunan ja piiskaa tuli.
Raamatussa tosin sanotaan myös näin, uuden testamentin puolella:
" Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo (maalliset isät) kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä (Jumala) kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään." Hepr. 12:9-10
Eli tuntuu Raamatunkin kanta olevan se, että vaikka siellä kehoitetaan kurittamaan, niin ihminen ei kuitenkaan useinkaan osaa tehdä sitä viisaasti.
Ei se lapsuuden perheessäni lasten iästä ollut kiinni, vaan siitä riittikö pelkkä puhe vai ei. Aivan pieniä lapsia ei väkivalloin kuritettu vaikka eivät puhettakaan ymmärtäneet. Tai periaatteessaa ymmärsivät mutta pikkulapsen muisti nyt on epäkiinnostavissa asioissa melkosen hatara.
Eikä meillä luunappeja jaeltu turhan päiten, en muista vanhempieni ikinä suuttuneen meille ja raivopäissään tai vitutuksessaan meitä satuttaneen. Ensin kiellettiin ja selitettiin, sitten vietiin oikeuksia/leluja ja käskettiin nurkkaan miettimään tekosiaan ja jos mikään ei edeltävistä ei auttanut ja nurkkaankaan ei suostuttu, niin sitten vasta uhkailtiin luunapilla ja jos se uhkailukaan ei auttanut niin nappi napsahti otsalle.
Lapsen rauhoituttua selitettiin tilanne ja kielto seurauksineen vielä kertaalleen läpi ja varmistettiin lapsen ymmärtäneen asian. Sitten pyydettiin anteeksi ja halattiin. Seuraavassa hetkessä isoveli oli taas tekemässä pahojaan :D.
Pikkuveljeä ei kertaakaan tarvinnut rangaista fyysisesti, hän uskoi kiellot ja uhkailut rangaistuksesta (oikeuksien/lelujen vienti) aina kerrasta.
En osaa ajatella, että meillä olisi ollut perheväkivaltaa enkä ole vanhemmilleni mitenkään katkera muutamasta luunapista.
Minulla on kaksi mieleen jäänyttä omakohtaista tapausta. Olin 4-5 vuotias kun potkaisin naapuritalon sokkelissa olleen kellari-ikkunan rikki tahallani. En muista kuinka jäin kiinni, mutta sain remmistä niin, että muistan vieläkin.
Toinen kerta oli joskus 8-9 vuotiaana. Tyhjensimme kaverini kanssa ilmat koko parkkipaikan autoista, varmaankin 10 autoa. Selkäsauna tuli ja lisärangaistuksena pumppasimme ns. "Ladan pumpulla" renkaat täyteen kaikista autoista joilla ei ollut kiirelähtöä mihinkään. Tämä oli ilmeisesti vanhempainneuvoston yksimielinen päätös.
Koen saaneeni hyvän ja lämpimän kotikasvatuksen ja kannattaisin itsekin fyysistä kurinpalautusta tapauksissa jotka sitä vaativat ja se on järkevää. Toki en itse sitä harrasta, koska laki sen kieltää.
Olen joskus miettinyt noiden tapausten (varmasti oli muitakin) psykologista vaikutusta itseeni, enkä millään löydä mitään negatiivista. Olen pärjännyt elämässäni oikeinkin hyvin.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin nykyajan curlingaajat tulkitsee 70-80 luvun sormille läpsäisyn (älä laita sormia siihen takan lasiin) mielivaltaiseksi väkivallaksi joka on vain pahasta. Pitäähän silloin hakeutua hoitoon, tai voihan siitä päätellä että vanhempi on pahantahtoinen väkivaltainen lastenhakkaaja. Pelkästä pahasta tahdosta.
"Yllättäen" sen ikäisiä joilta ei ole tullut vielä nyrkistä takaisin. Ja ei sitä kaikki harrastaneet vaikka nykyään jotkut yrittävät niin väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatuksen Nimissä tietysti, tarkoituksena opettaa lapselle mitä on oikea ja mitä on väärä.
Naapurin isäntä tässä kunnostautui kyllä, vaimonsa avustuksella.
Naapurin pieni poika, ehkä joku 6 - 7 vee ajeli uudella pyörällään pikkutien laitaa. Sattuikin tulemaan tämän pojan isä sitä samaista tietä pitkin autollaan matkalla läheiseen kotitaloon. PIeni poika nostaa käden hienosti ylös, moikkaa isäänsä, osaa vieläpä samaan aikaan ohjata yhdellä kädellä. Näinhän isotkin pojat tekee.
Kotona isäntä ottaa vyön esille ja hakkaa poikansa jalat mustelmille. Opetus: poika ajoi pyörällään tien VASENTA LAITAA ja näinhän ei pyörällä saa tehdä.
Kyllä on hieno mies tuo Erkki. Todella joo.
Vituttaa vieläkin kirjoittaa tätä vaikka asiasta on aikaa. Naapuri hakkasi lapsiaan muutenkin ihan mielivaltaisesti omassa paskamaisuudessaan. Toivonkin Ekille tuskallista elämää ja kituvaista kuolemaa.
T. Naapuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvottiinkohan sen ajan kasvatusoppaissa kurittamista? "Näin kuritat lastasi oikein" tms?
Ei mutta johan se sanotaan Raamatussa, "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee".
Käskyissä neuvottiin "Kunnioita isääsi ja äitiäsi....
Tukkaan saatettiin tarttua kevyesti pientäkin lasta, jos meni tai koski paikkaan, mitä ei saanut tehdä.
Pyllylle pieni läpsäys oli aika tavallista ojentamista.
Isommat sai kovemmalla kädellä, muistan että veljet sai piiskaa tupakanpoltosta ja olisivatko rikkoneet jonkun ikkunan ja piiskaa tuli.
Raamatussa tosin sanotaan myös näin, uuden testamentin puolella:
" Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo (maalliset isät) kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä (Jumala) kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään." Hepr. 12:9-10
Eli tuntuu Raamatunkin kanta olevan se, että vaikka siellä kehoitetaan kurittamaan, niin ihminen ei kuitenkaan useinkaan osaa tehdä sitä viisaasti.
Nuo sinun antamasi Raamatun säkeet olivat varmaan tiedossa vain harvoilla :) . Se tavallinen duunari ei tietystikään pohtinut Raamatun lauseita kurittaessaan. Mutta ajan henki aina -70 luvulle asti oli se, että lapsen on hyvä oppia tietyt asiat (vanhempien kunnioitus, auktoriteettien kunnioitus , mikä on oikein mikä väärin ), jos aikoo menestyä elämässään. Asiat opittiin hyvällä tai pahalla ja ehkä tuo" joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" -ajatus oli jollakin tavalla vaikuttamassa. "Kurittomat kakarat" eivät olleet kenenkään vanhemman mieleen, se kieli enemmän vanhempien kyvyttömyydestä kasvattaa.
Olen saanut remmistä alle kouluikäisenä 1970-luvulla. En muista, mitä olin tehnyt. Jotain sellaista, mitä oli kielletty tekemästä enkä totellut. En muista lyömisestä mitään mutta muistan vieläkin hyvin se, että remmiä käytettiin pitkään pelotteena ja se toimi. Pelkäsin.
Eli kyllä se väkivallalla "kasvattaminen" on nimenomaan kasvattamista pelkoon.
Sitä sormille läpsimistä ja tukasta vetämistä eli tukistamista - sitähän meidän ikäluokka sai ihan normisti milloin mistäkin syystä eikä varmasti joka kerta perusteltu.
Kaikki käsiksi käyminen on nykyään kielletty ja hyvä niin. Keski-euroopassa sitä näkee edelleen. Jossain italiassa on ihan tavallista, että jos lapsi vähän on äänekkäämpi väärässä kohtaa katua, niin mamma ottaa ja tempaisee lapsensa hiljaiseksi.
Sitä on ikävä katsoa. En ikinä koskisi omaan lapseeni. Jos sellainen päivä koittaisi, että pitäisi viisivuotiasta lyödä, hakeutuisin hoitoon.