Omituiset syömiseen liittyvät fobiat/estot, onko muilla?

Vierailija kirjoitti:

Itsekin naisvaltaisella alalla ja aina joku kyttäämässä ja kommentoimassa mitä muut syö :D itse olen onneksi hoikka ja liikunnallinen, tiedän että jotkut katsovat ihailevasti kroppaani ja saatan jopa herättää kateutta tai vilpitöntä uteliaisuutta syömisistäni (tyyliin miten pidän kroppani kunnossa). Syön todella vaihtelevasti, välillä on kevyempää keittoa ja välillä taas kunnon mättöä ja sekalaisia tähteitä jääkaapista. Silti ärsyttää ja ahdistaa, kun lähes joka päivä joku kysyy tai kommentoi jotain ruokaani liittyvää taukohuoneessa, kun syön pöydässä tai lämmitän ruokaa keittiönurkkauksessa. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muut syö! Netti on pullollaan blogeja, ohjeita ja artikkeleita erilaisista ruuista, dieeteistä, resepteistä ja ravitsemustieteestä. Kattokaa saatana sieltä, jos koette tarvetta tyydyttää ja käsitellä ruokaan ja laihdutukseen liittyvää neuroottisuuttanne.

Ja ap:n kysymykseen vastaten: minulla EI ole mitään ruokaneurooseja, mutta muiden kanssaruokalijoiden ahdistuksen vuoksi minuakin on alkanut ahdistaa yhteiset ruokailut töissä ja yritän aina ajoittaa lounastaukoni silloin, kun taukotilassa on vähemmän ihmisiä.

En voi kuin ihmetellä millaisissa urpojunttiloissa te oikein olette töissä. Missä on niin vajakkeita aikuisia töissä, että kommentoivat toisten syömisiä? Olen itsekin nykyisin ylipainoinen eikä mun syömistäni tai ruokaani ole ikinä työpaikalla kukaan kommrntoinut millään tavoin. Enkä usko että ketään asia edes jaksaa kiinnostaa. Itse en koskaan kommentoisi toisten ruokia, painoa tai syämisasioita - miksi ihmeessä kommentoisin?

Vierailija kirjoitti:

Ahdistun aina jos syön yksin julkisella paikalla. Jos vaikka istun grillillä ja yritän syödä, tuntuu kuin kaikki kattois mua pahasti ja pitäis mänkkinä vaikka hekin syövät sitä samaa mitä minäkin. Ahdistus katoaa jos joku istuu seurassani ja syö myös.

Kerran olin kamalan nälkäinen kaupungilla ollessani, joten hain subilta ruuan ja söin sen kauppakeskuksen vessassa salaa koska en kyennyt syömään sitä muiden edessä.

Minä olen syönyt koulun vessassa kolmioleipää kun muualla en pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

Havahdun joskus julkisella paikalla syödessäni banaania tai laittaessani koko jäätelötuutin pään suuhuni, että saattaa näyttää härskiltä tai jopa tahalliselta ja nolostun aina valtavasti. Joskus nuorena ja epävarmana kärsin hirveästä kahvikuppineuroosista kaikissa ruokailutilanteissa, enkä syönyt tai juonut muiden kuin perheenjäsenteni nähden.

Mulla on ihan sama juttu. En myöskään kehtaa syödä kokonaisia katkarapuja kun en ole varma osaanko avata ne sittenkään oikein ja pitää sormin koskea siihen ja näyttääkö sitten juntilta. Vuosikausia olen hävennyt sitä, että töin kerran jälkiruokaan kuuluneen kastikkeen erikseen. Se oli pienessä kulhossa lusikan kera, joten söin sen jälkiruuan ensin ja sitten lusikalla kastikkeen. Ja sitten tajusin mokani ja vieläkin, vieläkin hävettää.

Voi apua! Lakatkaa ajattelemasta mitä muut ajattelevat teidän syömisistä ym. normikäytännöistä!!! Ihmisiä me kaikki ollaan ja siinä mielessä jokaisella on joku oma piiloteltava juttu, vaikkei todennäköisesti tarvitsisi. Eläkää ja antakaa muidenkin elää!!!

Vierailija kirjoitti:

Itsekin naisvaltaisella alalla ja aina joku kyttäämässä ja kommentoimassa mitä muut syö :D itse olen onneksi hoikka ja liikunnallinen, tiedän että jotkut katsovat ihailevasti kroppaani ja saatan jopa herättää kateutta tai vilpitöntä uteliaisuutta syömisistäni (tyyliin miten pidän kroppani kunnossa). Syön todella vaihtelevasti, välillä on kevyempää keittoa ja välillä taas kunnon mättöä ja sekalaisia tähteitä jääkaapista. Silti ärsyttää ja ahdistaa, kun lähes joka päivä joku kysyy tai kommentoi jotain ruokaani liittyvää taukohuoneessa, kun syön pöydässä tai lämmitän ruokaa keittiönurkkauksessa. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muut syö! Netti on pullollaan blogeja, ohjeita ja artikkeleita erilaisista ruuista, dieeteistä, resepteistä ja ravitsemustieteestä. Kattokaa saatana sieltä, jos koette tarvetta tyydyttää ja käsitellä ruokaan ja laihdutukseen liittyvää neuroottisuuttanne.

Ja ap:n kysymykseen vastaten: minul

Ei hemmetti. Mul samoja kokemuksia. Syön tosi paljon salaattia ja kaikkee terveellistä töissä. Ja olen urheilullinen. Työparini on 60+ kohta elääkkeelle jäävä ja hyvin katkeroitunut. Hän usein naljailee ilkeään sävyyn eväistäni ja muutenkin huomaa ettei hän pidä minusta. Tiedän sen toki johtuvan hänen omasta pahasta olostaan. Ja muutenkin olen usein saanut kuulla vanhemmilta naisilta ihme kommentteja koskien syömistäni. Sain muutama vuosi sitten tehtyä ison elämäntapamuutoksen ja vaihdoin pitsat ja hötöt kasviksiin. Aloin voida paremmin. Kumma juttu että rupes tulemaan nyrpeitä katseita ja v*ttuilua. Eikös tuon asian pitäisi olla ennemminkin hyvä juttu? :D Naiset osaa olla nii pirun kannustavia toisilleen!  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vastemielistä kaikki ruokaan liittyvä: ostaminen, valmustus ja syöminen. Syön vain ruisleipäviipaleen päiväsdä. Ruoka inhottaa. Mutta ei haittaa, olen tosi hoikka ja voin hyvin.

 

Hautaan mennään ja lujaa tota menoa :D

Äläs nyt, mun eräs työkaveri tosi hoikka imeskelee tupakkaa ja syö kans vaan leipää, tosin leivän päällä on kyl leikkelettä yms, sanoo että säästää lapsille ruoat, on kyl tosi kalpean ja sairaanoloinen