Mitä tarkoittaa käytännössä, että kouluissa "ei vaadita enää mitään"? Esim. kertotaulun osaaminen?

On on, ei koulussa vaadita oppisisällöiltä yhtään vähempää kuin ennenkään.

Kyllä kertotaulut pitää osata yhä.

Mun mielestä vaaditaan, mutta toisenlaisia asioita. Aineita kirjoitetaan yhä, mutta osa niistä kirjoitetaan koneella. < paljon muutakin tehdään koneilla tai tabeilla, joten oppiminen on muuttunut. Lisäksi se kaiken ulkoa opettelu on vähentynyt (lajeja pitää tunnistaa, maiden rajat, planeetat, tiettyjä vuosilukuja ja tapahtumia historiasta yms pitää vielä osata kuitenkin!), nyt opetellaan etsimään tietoa ja sovelletaan aineita ristiin rastiin.

Esitelmiä tuntuu olevan jatkuvasti ja koko ajan, lisäksi on erikseen ilmaisua. Nykylasten pitäisi olla parempia esiintymään ja puhumaan ihmisten edessä kuin meikäläisten.

vai onko nämä sitten alue- ja koulukohtaisia juttuja. Mene ja tiedä.

Me vanhemmat olemme vaatineet mm kertotaulun hallintaa. Nuorinkin lapsistamme laskee vaikka kuinka isoilla luvuilla pääsäs jo  7 vuotiaana. 

Olemme huomanneet, että lapsemme saavat liian helposti kymppejä. Kokeet ovat ihan pilipali läpihuutojuttuja! Jos ei jotain osaa kokeessa, niin ope tulee kädestä pitäen auttamaan. Näitä opiskelijoita on monta, joita autetaan.

No mistä ne sitten meuhkaa?

Kyllä vaaditaan.

Nosto

Vaaditaan, mutta vaatimustaso on matalampi. Esim. kokeet on helppoja ja niistä saa heittämällä 9-10 jos yhtään on asialla. Lisäksi Wilma täyttyy kehuista jos on rauhassa(!) tunnilla. Lapsemme on myös itse sitä mieltä, että rima on aika matala.

Mun mielestä toi on ihan typerää, että mitään ei opetella vaan opetellaan tiedonhakua. Miten olisi tiedonhaun "kurssi"? Mitä järkeä käytännössä opiskella tiedonhakua yhdeksän vuotta jokaisessa oppiaineessa? Eikä sitä edes opeteta vaan vain käsketään hakemaan tietoa.

Sekin mietityttää, että mitä tekee muistille ja kognitiivisille kyvyille se, että mitään ei opetella muistamaan? Ei kyllä kehity mitenkään aivot siinä.

Oman lapseni luokassa 70% oppilaista joutuu oppimaan kertotaulu, 30% saa olla oppimatta. Opettaja vetoaa räätälöityihin opetussuunnitelmiin, jotka ala-asteen jälkeen johtavat helposti siihen, että mitään ei tarvitse oppia, koska pohjaa ei ole. Kun puhutaan kahden kerroksen väestä, niin se ero syntyy jo alakoulussa. Toisilta ei saa vaatia oppimista, koska kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Me vanhemmat olemme vaatineet mm kertotaulun hallintaa. Nuorinkin lapsistamme laskee vaikka kuinka isoilla luvuilla pääsäs jo  7 vuotiaana. 

Olemme huomanneet, että lapsemme saavat liian helposti kymppejä. Kokeet ovat ihan pilipali läpihuutojuttuja! Jos ei jotain osaa kokeessa, niin ope tulee kädestä pitäen auttamaan. Näitä opiskelijoita on monta, joita autetaan.

Puhutaankohan samasta koulusta. kokeissa opettajat auttavat ja selittävät, viimeksi matematiikassa kirjoitti oikeat vastaukset tauluun, eli piti vain esittää laskutoimitukset miten tulokseen pääsee. Aivan luokatonta hommaa ja todella turhauttavaa niille jotka haluaisivat jotain oppia ja edetä asioissa. 

Lukuaineissa monet kokeet on korvattu jollain ryhmätyöllä ja sen 5 minuutin esittämisellä. 

Erittäin surkeat oppilaat saavat suhteessa tasoihinsa ja kykyihinsä nähden aivan liian hyviä numeroita. Ja hyvä ei pääse näyttämään osaamistaan, koska kokeet ovat aivan naurettavia. 

Olen todella huolissani suomen perusopetuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapseni luokassa 70% oppilaista joutuu oppimaan kertotaulu, 30% saa olla oppimatta. Opettaja vetoaa räätälöityihin opetussuunnitelmiin, jotka ala-asteen jälkeen johtavat helposti siihen, että mitään ei tarvitse oppia, koska pohjaa ei ole. Kun puhutaan kahden kerroksen väestä, niin se ero syntyy jo alakoulussa. Toisilta ei saa vaatia oppimista, koska kulttuuri.

Juuri näin on lasteni koulussakin. Maahanmuuttotaustainen saa automaattisesti sen seiskan, vaikkei olisi läksyjä ikinä tehty ja kokeissa palauttaa tyhjän paperin, kun ei osaa. Hyvä jos nimensä osaa kirjoittaa...valitettavasti luokalla on näiden tasolle vajonneita muitakin...

Uuden opsin mukaan oppilaita ei arvioida alakoulussa juurikaan. Ekan numerotodistuksen saa kutosella. Oppilaat arvioivat itse omaa oppimistaa. Kokeita vähennetään, kun ei niistä kuitenkaan numeroa edes anneta. Tässä mielestäni mennään metsään. Alakoululainen tarvitsisi vielä paljon aikuisen ohjausta ymmärtääkseen mitä häneltä vaaditaan. Lapsi tarvitsisi konkreettista palautetta siitä että menikö hyvin vai huonosti, se myös pitäisi motivaatiota yllä, jos olisi mahdollisuus selkeästi parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa asiasta paremmin tietävät (opet/vanhemmat), pitääkö koulussa opetella enää esim. kertotaulu ulkoa KUNNOLLA. Kun itse olin ala-asteella 90-luvun alussa, kertotaulu katsottiin opetelluksi, kun oli saanut kertotaulukokeista 10 kertaa kympin. Laskuja oli siis satunnaisesti välillä 1x1-10x10 (luku kerrallaan opeteltiin tietysti ensin) ja hommasta pääsi eroon vasta kun oli saanut 10 kertaa kaikki oikein. Tuntui aikanaan isolta hommalta, mutta kertotaulu tuli kyllä opittua hyvin... Vaaditaanko tämmöisiä nykykoululaisilta ollenkaan?

Ei minun ala-asteellani ollut tuollaista. 90-luvun alussa kävin myös ala-asteen.

Meillä lapsen ekan luokan syksy lähenee loppuaan. Olin tosi yllättynyt miten helppoa eka luokka on. Lapsi osasi jo lukea mennessään kouluun. Hän laski jo silloin kympeillä ja satasilla ja harjotteli ymmärtämään tuhansia. Ekalla luokalla syksyn aikana isoin numero on nro 10 !!! Lapsen ei tarvitse käyttää päätään yhtään, voi hutiloiden huitaista tehtäviä ja jos virheitä tulee, niin ne tulevat vain siksi ettei hän jaksa keskittyä aivan liian helppoihin tehtäviin. Olen itse hakenut lapselle netistä laskutehtäviä, joissa on enemmän haastetta ja niihin hän jaksaa keskittyä, koska joutuu käyttämään päätään. Opettajalle olen asiasta sanonut, hän teki lapselle vain lisämonisteen, jossa on noita samoja helppoja laskuja kuin kirjassa. Eihän kyse ollut siitä, että niitä laskuja on liian vähän vaan siitä, että ne ovat liian helppoja. Sama juttu kirjoittamisessa. Lapsi kirjoittelee koneella pitkiä tarinoita itse ja kyllästyy luokassa, kun sanakokeet ovat 5 sanaa, jotka menevät leikiten oikein. Kaikki lapset istuvat tunneilla, kun luetaan uutta kirjainta vaikka hah, heh, hih, hoh... vaikka lapsi osaa lukea sujuvasti kirjoja, joissa ei ole kuvia lainkaan eli tod. tarvitse mitään tavuharjoituksia. Kuitenkaan opetusta ei eriytetä yhtään eri tasoisille oppilaille, kaikki ovat samaa massaa. Olen tosi pettynyt tähän nykyajan kouluun.... Jopa omassa lapsuudessani ne sujuvat lukijat saivat olla omassa ryhmässään eikä heidän tarvinnut opetella tavaamaan, kun osasivat jo lukea. Ja matikassa oli vaikeampia tehtäviä niille, jotka jo osasivat enemmän. Vaadin kotona lapselta enemmän kuin koulussa ikinä, koska mielestäni on lapsen osaamisen vähättelyä, jos hänet laitetaan laskemaan vain niitä 2-1 =1 tasoisia laskuja. Harmittaa!

Vierailija kirjoitti:

Uuden opsin mukaan oppilaita ei arvioida alakoulussa juurikaan. Ekan numerotodistuksen saa kutosella. Oppilaat arvioivat itse omaa oppimistaa. Kokeita vähennetään, kun ei niistä kuitenkaan numeroa edes anneta. Tässä mielestäni mennään metsään. Alakoululainen tarvitsisi vielä paljon aikuisen ohjausta ymmärtääkseen mitä häneltä vaaditaan. Lapsi tarvitsisi konkreettista palautetta siitä että menikö hyvin vai huonosti, se myös pitäisi motivaatiota yllä, jos olisi mahdollisuus selkeästi parantaa.

Kannattaisi ensin ottaa selvää asioista ja kirjoittaa vasta sitten. Kahdesti vuodessa annettava numeroarviointi ei todellakaan ole sitä konkreettista palautetta, mitä kovasti kaipaat. Uusi ops painottaa juuri jatkuvaa arviointia, oppilas saa jatkuvaa palautetta oppimisestaan ja työskentelystään, se juuri on motivoivaa.

Perinteiset kirjalliset kokeet eivät ole ainoa (tai edes se paras) keino mitata osaamista ja oppimista eikä niistä olla täysin luopumassa eikä ainakaan siksi, että arvosanoista ollaan osittain luopumassa (niitä saa muuten osassa kunnista jo viidennellä luokalla). Mielestäni on hienoa, että arviointi monipuolistuu ja oppilas saa aiempaa enemmän tarkempaa ja yksilöllisempää palautetta. Numeroarvioinnissa kun on se vika, että esim. arvosanaan 8 sisältyy se juuri nipin napin kasin yltänyt ja melkein ysin oppilas - skaala on liian laaja eikä se arvosana kerro juuri mitään).

Oppilaiden itsearviointia ei kannata väheksyä, silloin oppilas joutuu itse miettimään ja pohtimaan omaa osaamistaan - ja lähes aina he osaavat tehdä sen realistisesti! Itsearviointi on vai yksi osa arviointia, mutta hyvä tapa kehittää ajattelua ja omia oppimistapojaan ja oppimaan oppimista.

Osa vanhemmista (onneksi vain osa) tuntuu jumiutuneen siihen oppikirjapainotteiseen opetukseen, jossa vain numeroilla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen ekan luokan syksy lähenee loppuaan. Olin tosi yllättynyt miten helppoa eka luokka on. Lapsi osasi jo lukea mennessään kouluun. Hän laski jo silloin kympeillä ja satasilla ja harjotteli ymmärtämään tuhansia. Ekalla luokalla syksyn aikana isoin numero on nro 10 !!! Lapsen ei tarvitse käyttää päätään yhtään, voi hutiloiden huitaista tehtäviä ja jos virheitä tulee, niin ne tulevat vain siksi ettei hän jaksa keskittyä aivan liian helppoihin tehtäviin. Olen itse hakenut lapselle netistä laskutehtäviä, joissa on enemmän haastetta ja niihin hän jaksaa keskittyä, koska joutuu käyttämään päätään. Opettajalle olen asiasta sanonut, hän teki lapselle vain lisämonisteen, jossa on noita samoja helppoja laskuja kuin kirjassa. Eihän kyse ollut siitä, että niitä laskuja on liian vähän vaan siitä, että ne ovat liian helppoja. Sama juttu kirjoittamisessa. Lapsi kirjoittelee koneella pitkiä tarinoita itse ja kyllästyy luokassa, kun sanakokeet ovat 5 sanaa, jotka menevät leikiten oikein. Kaikki lapset istuvat tunneilla, kun luetaan uutta kirjainta vaikka hah, heh, hih, hoh... vaikka lapsi osaa lukea sujuvasti kirjoja, joissa ei ole kuvia lainkaan eli tod. tarvitse mitään tavuharjoituksia. Kuitenkaan opetusta ei eriytetä yhtään eri tasoisille oppilaille, kaikki ovat samaa massaa. Olen tosi pettynyt tähän nykyajan kouluun.... Jopa omassa lapsuudessani ne sujuvat lukijat saivat olla omassa ryhmässään eikä heidän tarvinnut opetella tavaamaan, kun osasivat jo lukea. Ja matikassa oli vaikeampia tehtäviä niille, jotka jo osasivat enemmän. Vaadin kotona lapselta enemmän kuin koulussa ikinä, koska mielestäni on lapsen osaamisen vähättelyä, jos hänet laitetaan laskemaan vain niitä 2-1 =1 tasoisia laskuja. Harmittaa!

Siis osaako lapsesi myös tavuttaa oikein? Usein ne sujuvat lukijat eivät osaa tavuttaa sanoja, tavutus on kuitenkin tärkeä taito myöhemmässä kielen oppimisessa (mm. rakenneasiat). Tästä syystä usein ne lukijatkin harjoittelevat tavuja.

Alkuopetus on ajanhukkaa niille jotka osaa lukea, kirjoittaa ja laskea kymmenen ylittäviä yhteen- ja vähennyslaskuja. Kolmosella alkaa tulla vähän haastavampaa sisältöä. Opetus etenee etanan vauhtia ja mitään yksilöllistä eriyttämistä ei ole lahjakkaille tarjolla. Peruskoulu heittää hukkaan valtavan määrän lahjakkuutta.

Miten lapsi osaa arvioida, mitä pitäisi osata ja kai jotkut lapset ovat ylikriittisiä itseään kohtaan kun taas toiset rohkeampia ja arvostelevat itseään yläkanttiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsen ekan luokan syksy lähenee loppuaan. Olin tosi yllättynyt miten helppoa eka luokka on. Lapsi osasi jo lukea mennessään kouluun. Hän laski jo silloin kympeillä ja satasilla ja harjotteli ymmärtämään tuhansia. Ekalla luokalla syksyn aikana isoin numero on nro 10 !!! Lapsen ei tarvitse käyttää päätään yhtään, voi hutiloiden huitaista tehtäviä ja jos virheitä tulee, niin ne tulevat vain siksi ettei hän jaksa keskittyä aivan liian helppoihin tehtäviin. Olen itse hakenut lapselle netistä laskutehtäviä, joissa on enemmän haastetta ja niihin hän jaksaa keskittyä, koska joutuu käyttämään päätään. Opettajalle olen asiasta sanonut, hän teki lapselle vain lisämonisteen, jossa on noita samoja helppoja laskuja kuin kirjassa. Eihän kyse ollut siitä, että niitä laskuja on liian vähän vaan siitä, että ne ovat liian helppoja. Sama juttu kirjoittamisessa. Lapsi kirjoittelee koneella pitkiä tarinoita itse ja kyllästyy luokassa, kun sanakokeet ovat 5 sanaa, jotka menevät leikiten oikein. Kaikki lapset istuvat tunneilla, kun luetaan uutta kirjainta vaikka hah, heh, hih, hoh... vaikka lapsi osaa lukea sujuvasti kirjoja, joissa ei ole kuvia lainkaan eli tod. tarvitse mitään tavuharjoituksia. Kuitenkaan opetusta ei eriytetä yhtään eri tasoisille oppilaille, kaikki ovat samaa massaa. Olen tosi pettynyt tähän nykyajan kouluun.... Jopa omassa lapsuudessani ne sujuvat lukijat saivat olla omassa ryhmässään eikä heidän tarvinnut opetella tavaamaan, kun osasivat jo lukea. Ja matikassa oli vaikeampia tehtäviä niille, jotka jo osasivat enemmän. Vaadin kotona lapselta enemmän kuin koulussa ikinä, koska mielestäni on lapsen osaamisen vähättelyä, jos hänet laitetaan laskemaan vain niitä 2-1 =1 tasoisia laskuja. Harmittaa!

Siis osaako lapsesi myös tavuttaa oikein? Usein ne sujuvat lukijat eivät osaa tavuttaa sanoja, tavutus on kuitenkin tärkeä taito myöhemmässä kielen oppimisessa (mm. rakenneasiat). Tästä syystä usein ne lukijatkin harjoittelevat tavuja.

Monet oppivat lukemaan tavuttamalla ennen kouluikää. Jos osaa jo lukea ja tavuttaa, niin pitäisi antaa kirjoitustehtäviä eikä jättää lasta haaveksimaan ja nuokkumaan tunniksi, kun muut tavaa.

Luokassa on useimmiten muutama, jotka eivät kykene sitä kertotaulua ulkoa oppimaan. Syitä tähän voi olla erilaisia. Opettajan ammattitaitoa on sitten osata käyttää näiden oppilaiden kohdalla paukut niihin asioihin, joiden oppimisesta on heidän edistymiselleen eniten hyötyä. Aina se ei ole loputon kertotaulujen paukuttaminen itku kurkussa, vaan usein se on vaikka se kertotauluapulappu ja vapautuneen ajan käyttäminen muihin matemaattisiin taitoihin keskittyen.

Tämän kaiken se ope vielä yrittää tehdä niin, että nuo muutamat oppilaat eivät omissa tai muiden silmissä leimautuisi tyhmiksi tai laiskoiksi ja ettei opekaan vanhempien silmissä leimautuisi ei-mitään-vaativaksi, epäreiluksi, epätasa-arvoistavaksi. Tyhmäksi leimautumista vältetään tietty niistä kukkahattusyistäkin, mutta myös ihan siksi, että oppiminen ja edistyminen olisi jatkossakin optimaalista ja oppilas pääsisi saavuttamaan oman parhaan mahdollisen oppimisen tasonsa, eikä syrjäytyisi.