Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa ja paljastui, että mulla onkin persoonallisuushäiriö..
17.12.2016 |
Olen syyttänyt suhteemme ongelmista miestäni, siis aidosti olen kokenut, että vika on miehessä. Olen avautunut siitä palstallekin koska olen ollut niin yksin, ja olen saanut tukea täältä. Fyysisten oireiden takia hakeuduin tutkimuksiin, luulin siis kärsiväni loppuunpalamisesta. Puolen vuoden seurannassa ja psykologin haastatteluissa ja lääkärillä ravaamisen jälkeen sain kuulla tällä viikolla, että mulla on persoonallisuushäiriö (en spesifioi tarkemmin täällä).
Meidän PITI hakea avioeroa (aloitteestani), mies ei ole halunnut erota mutta olen pyrkinyt jäätämään välit häneen koska koin, että rakkaus on osaltani loppunut. Sain juuri mieheni suostumaan eroon.
Nyt lähti matto alta, miehessä ilmeisesti siis ei ole ollut suurempaa vikaa, vaan kokemukseni eivät ole olleet aitoja.. Lääkäri suhtautui ymmärtäväisesti ja aloitan nyt hoitojakson, mutta tuntuu kun maailma olisi romahtanut. En ikinä olisi kuvitellut, että en ole nk.terve.. olen tuntenut aidosti epäoikeudenmukaisuutta ja surua ja huolta, kokenut olevani uhri. Ja ilmeisesti koko ajan vika onkin ollut päässäni??
Hävettää, itkettää ja ahdistaa. Olen laittanut mieheni ihan hirveään alisteiseen asemaan ja ilmeisesti manipuloinut tätä vuosia.. tai siis en tietenkään tarkoituksella, mutta varmastihan siltä tuntuu hänestä..
Diagnoosin jälkeen olen ollut aika hissukseen ja olen pysynyt vaiti kaikesta.. yrittäny kirjata ylös joka kerta kun puutun miehen asioihin tai kontrolloin. Lopputuloksena olen koko ajan hiljaa, koska en osaa näköjään muuta kanssakäymisen mallia, kun neuvoa, kontrolloida, opastaa ja puuttua.. Kolmen päivän puuttumattomuuteni jälkeen kuulin ensimmäistä kertaa miehen kertovan oman mielipiteensä johonkin asiaan... hän ei ole uskaltanut tehdä sitä aiemmin, koska olen lyönyt hänet joka kerta maanrakoon.. kuuntelin vaan hiljaa, kun hän kertoi kokemuksiaan käytöksestäni.. ihan kuin olisi puhunut jostain ventovieraasta??
Olen kammottava ihminen..
Kommentit (124)
Onko tuo pettäminen nyt ihan ykkösongelma tässä suhteessa, jos se on ollut kertaluontoinen tapahtuma joskus vuosia sitten? Eri juttu, jos miehellä on rakastajatar tai on sarjapettäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykoterapeutti ja näen näitä tilanteita paljon työssäni. Kontroloivasts naisesta halutaan tehdä aina syntipukki. Tosiasiassa myös miehessä on vikoja, traumoja. Yleensä läheisriippuvuutta. Jos mies ymmärtää omat ongelmansa, teidän on ahdollista rakentaa hyvä suhde. Jos mies tunnistaa vain sinun ongelmasi, teidän ongelmat eivät ole ohi. Miten mies täyttää elämänsä jatkossa? Hänellä on tarve löytää ihminen jota hoivata ja jonka kontrollissa elää. Jos Ap ei sitä pysty tuollaista systeemiä tarjoamaan, mies etsii sen jostain muualta.
Oletko ihan varma? Itse olen jättänyt tuollaisen ihmisen, koska hän ei tajunnut omaa kontrollointiaan. Myös miesystäväni on lähtenyt pois samanlaisen vaimon luota ja meidän suhteemme on tasapainoinen ilman mustasukkaisuuksia, järkyttäviä riitoja, painostusta, kyttäämistä, tivaamista jne. Tuliko nyt jostain erityisesti ilmi, että mies on nauttinut vallitsevasta tilanteesta?
Ap kertoi, että hän ehdotti eroa, ei mies..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykoterapeutti ja näen näitä tilanteita paljon työssäni. Kontroloivasts naisesta halutaan tehdä aina syntipukki. Tosiasiassa myös miehessä on vikoja, traumoja. Yleensä läheisriippuvuutta. Jos mies ymmärtää omat ongelmansa, teidän on ahdollista rakentaa hyvä suhde. Jos mies tunnistaa vain sinun ongelmasi, teidän ongelmat eivät ole ohi. Miten mies täyttää elämänsä jatkossa? Hänellä on tarve löytää ihminen jota hoivata ja jonka kontrollissa elää. Jos Ap ei sitä pysty tuollaista systeemiä tarjoamaan, mies etsii sen jostain muualta.
Oletko ihan varma? Itse olen jättänyt tuollaisen ihmisen, koska hän ei tajunnut omaa kontrollointiaan. Myös miesystäväni on lähtenyt pois samanlaisen vaimon luota ja meidän suhteemme on tasapainoinen ilman mustasukkaisuuksia, järkyttäviä riitoja, painostusta, kyttäämistä, tivaamista jne. Tuliko nyt jostain erityisesti ilmi, että mies on nauttinut vallitsevasta tilanteesta?
Ap kertoi, että hän ehdotti eroa, ei mies..
Tuon minäkin ymmärsin, mutta olin minäkin eksäni kanssa vuosia kärsien, en nauttien. Odotin, että hän tajuaisi tilansa ja alkaisi parantaa sitä. En mitenkään ollut onnessani läheisriippuvaisena hänen kanssaan vaan ainoastaan kärsivällinen. Kärsivällisyys lakkasi, kun vihdoin tajusin, että hän on valovuoden päässä siitä, että hän itse tunnistaisi oman tilansa ja käytöksensä. En saanut suhteesta muuta kuin negaatioita viimeisen parin vuoden aikana, olin vain lojaali ja uskollinen kumppani.
Oletko ap kertonut diagnoosistasi miehellesi?
Meillä kävi niin, että puolisoni luki Aspergerin syndroomasta ja rupesi ajattelemaan, että minulla on sellainen, ja tulkitsemaan käytöstäni sitä kautta. Ja suhde muuttui paremmaksi :) Eli esim. kun joskus töksäytän asioita suoraan, se ei ole loukkaamisen halua vaan ihan vain suoraan puhumista ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Mitään virallista diagnoosia minulla ei ole (mitä minä sillä tekisin), mutta myönnän itsekin että saatan hieman as-piirteinen olla, ja se tekisi ymmärrettäväksi monia aikaisempia kokemuksiani.
Uskon, että monella ihmisellä on piirteitä jostakin persoonallisuushäiriöstä ja on ihan vain veteen piirretty viiva, milloin annetaan diagnoosi ja milloin ei. Samoin milloin kysymys on masennuksesta sairautena ja milloin normaalista elämän pettymysten auheuttamasta alakulosta, jne. Että sitä "täysin tervettä" ihmistä tuskin on olemassakaan, ja silti meidän vain on tultava keskenämme toimeen niin perheissä kuin työpaikoilla.
Parisuhteessa on usein aika turha kaivella, kummassa on vikaa ja kummassa ei. Kun kyllä jotakin yleensä löytyy kummastakin. Ja vakka kantensa valitsee, näin usein tosiaan. Kannattaa kuitenkin tiedostaa omia käyttäytymismallejaan ja myös kyseenalaistaa sitä miten tulkitsee puolisonsa käytöstä, siinä voi olla muutoksen avain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän Suomessa on eniten mielenterveyden ongelmia euroopassa? Ollaan ihan selkeitä ykkösiä.
Lehdistä saadaan lukea otsikoita, kuinka esim. joka kolmannella tai neljännellä (en muista tarkkaan) turvapaikanhakijalla olisi mielenterveysongelmia. Muualla jää vain paljon diagnosoimatta. Suurimmassa osassa maailmaa ei ole lähellekään tällaista terveydenhuoltojärjestelmää mitä meillä on.
Ja tämän lisäksi se, mikä määritellään tässä kulttuurissa mielenterveysongelmaksi, voi jossain toisessa kulttuurissa olla ihan normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän Suomessa on eniten mielenterveyden ongelmia euroopassa? Ollaan ihan selkeitä ykkösiä.
Lähde?
Miksi ap ehdotti eroa? Kuinka monta kertaa hän on tehnyt sen aikaisemmin, alistaakseen miestään? Vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies on roikkunut suhteessa jos hänellä on ollut _niin_ vaikeaa?
Mua säälittää Ap-reppana. Mies saa olla hyvillään kun hänessä ei ole mitään vikaa.
Mikä ihme näitä miehiä vaivaa kun roikkuvat näissä huonoissa suhteissa? Ei kai kukaan isoa ihmistä pakota suhteeseen?
Epäilen vahvasti, etteikö miehessä olisi mitään puutteita.
Siinä vaiheessa on menty metsään kun parisuhteen ongelmat ovat muodostuneet apn omiksi ongelmiksi. Ja mies on täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit ollut kuinka hullu, niin mies teki väärin kun petti. Miksi mies on niin tossukka ettei muka pysty muuten ongelmiaan kohtaamaan kuin peittämällä? Kuulostaa nyt siltä, että apsta yritetään tehdä syntipukki miehen petokseen. Vaikka olisit kuinka huono vaimo, se ei oikeuta pettämiseen. Miksi mies ei lähtenyt? Kuulostaa, että miehelläkin on päässä vikaa. Taitaa olla läheisriippuvainen
Totta kai mies on yksin syyllinen pettämiseensä. Sen sijaan pari päätti pysyä yhdessä ja ap on käyttänyt tuhoisia käyttäytymismalleja sen jälkeen sen sijaan, että olisivat yrittäneet ratkaista ongelmat aidosti.
"Yrittäneet ratkaista ongelmat aidosti" aika syyllistävää, jos ap:llä on dissosiaatio. Vai ihan itsekö hänen se olisi pitänyt kyetä itsellään diagnosoimaan se?
Vierailija kirjoitti:
Mikset kerro meille sitä diagnoosia? Auttaisi muita. Minä tunnistan itseni tuosta tekstistä ja haluaisin tietää mitä se voi olla että voisin tutkia asiaa.
Epävakaa persoonallisuushäiriö on yksi näistä todetuista. Joku kysyi, miten olen pärjännyt töissä, niin hyvin. Työpaikat ovat vaihtuneet, usein päättyneet konflikteihin ja minun lähtööni. Paljon on tullut kysymyksiä mut en osaa vastata kaikkeen, sain diagnoosin vasta tällä viikolla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit ollut kuinka hullu, niin mies teki väärin kun petti. Miksi mies on niin tossukka ettei muka pysty muuten ongelmiaan kohtaamaan kuin peittämällä? Kuulostaa nyt siltä, että apsta yritetään tehdä syntipukki miehen petokseen. Vaikka olisit kuinka huono vaimo, se ei oikeuta pettämiseen. Miksi mies ei lähtenyt? Kuulostaa, että miehelläkin on päässä vikaa. Taitaa olla läheisriippuvainen
Totta kai mies on yksin syyllinen pettämiseensä. Sen sijaan pari päätti pysyä yhdessä ja ap on käyttänyt tuhoisia käyttäytymismalleja sen jälkeen sen sijaan, että olisivat yrittäneet ratkaista ongelmat aidosti.
"Yrittäneet ratkaista ongelmat aidosti" aika syyllistävää, jos ap:llä on dissosiaatio. Vai ihan itsekö hänen se olisi pitänyt kyetä itsellään diagnosoimaan se?
Ei varmastikaan. En ole koskaan harrastanut syyllistenetsimisfilosofiaa vaan ongelmanratkaisua. Ei riitä energia kaikkeen, joten se on suunnattava sinne, missä se kantaa parasta hedelmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset kerro meille sitä diagnoosia? Auttaisi muita. Minä tunnistan itseni tuosta tekstistä ja haluaisin tietää mitä se voi olla että voisin tutkia asiaa.
Epävakaa persoonallisuushäiriö on yksi näistä todetuista. Joku kysyi, miten olen pärjännyt töissä, niin hyvin. Työpaikat ovat vaihtuneet, usein päättyneet konflikteihin ja minun lähtööni. Paljon on tullut kysymyksiä mut en osaa vastata kaikkeen, sain diagnoosin vasta tällä viikolla.
ap
Onko olosi huojentunut, hämmentynyt, toiveikas, ihmettelevä tai jotain muuta? Täällä on epäilty, onko diagnoosi oikeusmurha. Tuntuuko sinusta itsestäsi siltä vai siltä, että palaset alkavat loksahdella kohdalleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua säälittää Ap-reppana. Mies saa olla hyvillään kun hänessä ei ole mitään vikaa.
Mikä ihme näitä miehiä vaivaa kun roikkuvat näissä huonoissa suhteissa? Ei kai kukaan isoa ihmistä pakota suhteeseen?
Epäilen vahvasti, etteikö miehessä olisi mitään puutteita.
Siinä vaiheessa on menty metsään kun parisuhteen ongelmat ovat muodostuneet apn omiksi ongelmiksi. Ja mies on täydellinen.
Siis tottakai miehellä on oma vastuunsa, pettämiseen yms.Mutta en ole halunnut terapiaan tai en ole suostunut näkemään itseni muutoin kun uhrina. Olen aidosti kokenut olevani kaltoinkohdeltu ja en ole ollenkaan tunnistanut kun minua on kuvailtu helvetin hankalaksi, itsekkääksi paskanjauhajaksi yms. mitä nyt olen riitojen aikana kuullut esim.lapsuuden perheeltäni. Tottakai mieheni on syypää ikäviin tekoihinsa, mutta käsi sydämelle tässä pitää laittaa, sillä mieheni ei ole tiennyt, että olen "sairas". On vaan käsitellyt pahaa oloaan puhumattomuudella ja hakeutumalla pois kotoa, jonka minä olen kokenut välinpitämättömyydeksi. Meillähän on ihan helkkarin pitkä tie edessä, koska tässä ei ole ongelmana nyt pettäminen vaan mielensairaus. Mun käyttämä henkinen väkivalta on verrattavissa pettämisestä johtuvaan traumaan. Varmasti vie vuosia mieheltäni, että hän pystyy luottamaan siihen, että en räjähdä yhtäkkiä tai että kykenen ylipäätään näkemään omat vikani. Edelleenkään en tunnista kaikkea mitä tutkimuksessa on tullut esille, ihan kuin puhuisivat jostain toisesta..mutta kyllä nämä diagnoosit paperilla ihan oikeilta vaikuttavat ja mitä olen nyt ehtinyt kirjoista lukea..
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! :) Vaikka et kerro itsestäsi paljoa luulen että tunnistan muutaman aikaisemman kirjoituksesi täällä. En siis missään nimessä sinua henkilökohtaisesti mutta kirjoitustyylisi perusteella ja juuri tuosta valituksesta miehestä ja lapsuudenperheestä. :)
On tosi kiva kuulla että sinulla on nyt hyvä lääkäri joka osaa auttaa sinua. Uskon että miehesi kyllä haluaa sinua myös tukea.
Tsemppiä!
Minä taas en usko tässä olevan kivikissaäidin vaan joku toinen tyyppi. Mutta jos olisi niin HALLELUJA!
Minä olen pitemmällä siinä kuin tämä tyyppi, että minulla ei ole persoonallisuushäiriötä, ja olen KOKO AJAN tiedostanut epäreiluuteni traumojeni takia miestäni kohtaan. Lisäksi tällä aloittajalla on suuri riski törmätessään persoonallisuushäiriönsä aiheuttamiin rajoihin palata syyttelemään miestään. Jota en toki hänelle toivo. Siis sitä rajoihin törmäämistä. Vaan toivon, että hän saisi dissosiaatio-ongelmiin apua terapiasta. Mutta vaikka ongelma pystytään nimeämään, on monesti vielä eri asia saada siihen ratkaisevaa ja sen poistavaa apua. Jolloin riski käytöksen jatkumiselle on olemassa. Tai vajota itsesyytöksiin, jotka voivat olla tappavia. Varsinkin kun ympäristö koittaa lytätä itseään kritisoivaa paranijaa havaitessaan heikkoutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset kerro meille sitä diagnoosia? Auttaisi muita. Minä tunnistan itseni tuosta tekstistä ja haluaisin tietää mitä se voi olla että voisin tutkia asiaa.
Epävakaa persoonallisuushäiriö on yksi näistä todetuista. Joku kysyi, miten olen pärjännyt töissä, niin hyvin. Työpaikat ovat vaihtuneet, usein päättyneet konflikteihin ja minun lähtööni. Paljon on tullut kysymyksiä mut en osaa vastata kaikkeen, sain diagnoosin vasta tällä viikolla.
ap
Onko olosi huojentunut, hämmentynyt, toiveikas, ihmettelevä tai jotain muuta? Täällä on epäilty, onko diagnoosi oikeusmurha. Tuntuuko sinusta itsestäsi siltä vai siltä, että palaset alkavat loksahdella kohdalleen?
Oikeusmurha? En ihan ymmärtänyt.. olen lukenut, miten persoonallisuushäiriöisen ihmisen lähisuhteet etenevät ja millainen kehityskaari on. Ihan se noudattaa minun elämääni ja kokemuksiani, mutta jotenkin en "tunnista" sitä minuksi. Mutta kyllä nämä tutkimukset yms.on olleet niin perusteellisia ja ensimmäistä kertaa elämässäni tämä käy järkeen, ei tunteeseen. Olo on ehkä pelokas, mutta helpottunut.
ap
Ap, muista että olet muutakin kuin sairautesi. Olet arvokas ja rakastettava yksilö ja kukaan ei ole täydellinen. Jos eilinen on ollut huono, älä pilaa tätä päivää murehtimalla sitä vaan tee tästä päivästä parempi!
Ps. en ymmärrä mikä tuo kivikissaäiti-juttu on.. ? en usko, että kukaan tunnistaa tekstejäni, koska olen osallistunut tyyliin jo olemassa oleviin ketjuihin. Varmaan jos lukisin niitä kun olen toipunut, en edes tajuaisi että olen sen kirjoittanut..On myös todennäköistä, että olen kirjoittanut täyttä paskaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisit ollut kuinka hullu, niin mies teki väärin kun petti. Miksi mies on niin tossukka ettei muka pysty muuten ongelmiaan kohtaamaan kuin peittämällä? Kuulostaa nyt siltä, että apsta yritetään tehdä syntipukki miehen petokseen. Vaikka olisit kuinka huono vaimo, se ei oikeuta pettämiseen. Miksi mies ei lähtenyt? Kuulostaa, että miehelläkin on päässä vikaa. Taitaa olla läheisriippuvainen
Totta kai mies on yksin syyllinen pettämiseensä. Sen sijaan pari päätti pysyä yhdessä ja ap on käyttänyt tuhoisia käyttäytymismalleja sen jälkeen sen sijaan, että olisivat yrittäneet ratkaista ongelmat aidosti.
"Yrittäneet ratkaista ongelmat aidosti" aika syyllistävää, jos ap:llä on dissosiaatio. Vai ihan itsekö hänen se olisi pitänyt kyetä itsellään diagnosoimaan se?
Kuulema minulla on dissosiaatioita, itse en näitä tiedosta. Mutta sekin on kuulema normaalia, että ihminen joka dissosioi, ei tiedosta sitä. :(
ap
Kun Dianaa petti ukko ne antoivat Dianalle sairaan paperit joista oikein puolustusministerikin hälisi televisiossa että Diana on sairas.
Käyttäkää aivoja naiset ! Ihan totta. Vallankäyttöä ja virallistettua pahuutta on psykiatria.