Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa ja paljastui, että mulla onkin persoonallisuushäiriö..
17.12.2016 |
Olen syyttänyt suhteemme ongelmista miestäni, siis aidosti olen kokenut, että vika on miehessä. Olen avautunut siitä palstallekin koska olen ollut niin yksin, ja olen saanut tukea täältä. Fyysisten oireiden takia hakeuduin tutkimuksiin, luulin siis kärsiväni loppuunpalamisesta. Puolen vuoden seurannassa ja psykologin haastatteluissa ja lääkärillä ravaamisen jälkeen sain kuulla tällä viikolla, että mulla on persoonallisuushäiriö (en spesifioi tarkemmin täällä).
Meidän PITI hakea avioeroa (aloitteestani), mies ei ole halunnut erota mutta olen pyrkinyt jäätämään välit häneen koska koin, että rakkaus on osaltani loppunut. Sain juuri mieheni suostumaan eroon.
Nyt lähti matto alta, miehessä ilmeisesti siis ei ole ollut suurempaa vikaa, vaan kokemukseni eivät ole olleet aitoja.. Lääkäri suhtautui ymmärtäväisesti ja aloitan nyt hoitojakson, mutta tuntuu kun maailma olisi romahtanut. En ikinä olisi kuvitellut, että en ole nk.terve.. olen tuntenut aidosti epäoikeudenmukaisuutta ja surua ja huolta, kokenut olevani uhri. Ja ilmeisesti koko ajan vika onkin ollut päässäni??
Hävettää, itkettää ja ahdistaa. Olen laittanut mieheni ihan hirveään alisteiseen asemaan ja ilmeisesti manipuloinut tätä vuosia.. tai siis en tietenkään tarkoituksella, mutta varmastihan siltä tuntuu hänestä..
Diagnoosin jälkeen olen ollut aika hissukseen ja olen pysynyt vaiti kaikesta.. yrittäny kirjata ylös joka kerta kun puutun miehen asioihin tai kontrolloin. Lopputuloksena olen koko ajan hiljaa, koska en osaa näköjään muuta kanssakäymisen mallia, kun neuvoa, kontrolloida, opastaa ja puuttua.. Kolmen päivän puuttumattomuuteni jälkeen kuulin ensimmäistä kertaa miehen kertovan oman mielipiteensä johonkin asiaan... hän ei ole uskaltanut tehdä sitä aiemmin, koska olen lyönyt hänet joka kerta maanrakoon.. kuuntelin vaan hiljaa, kun hän kertoi kokemuksiaan käytöksestäni.. ihan kuin olisi puhunut jostain ventovieraasta??
Olen kammottava ihminen..
Kommentit (124)
Vaativa persoona? Se ei ole tavatonta. Esim. joka työpaikalla ainakin yksi tuollainen henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että tiedät nyt asian. Tiedän monta kaltaistasi ihmistä, mutta ensimmäistä kertaa kuulen, että joku ymmärtää tilanteensa. Nyt ei ole suunta kuin ylöspäin!
Todella hienoa, että tiedostat asian nyt. Suunta on vain ylöspäin. Voimia! :-)
Mies on pettäny mua suhteemme alussa, ja olen piinannut sitä sen takia vuosia. Olen kokenut, että mies on velkaa mulle kaikesta ja olen vaatinut ja vaatinut oikeutusta.. ja siis koko ajan olen käyttänyt henkistä väkivaltaa, alistanut sitä, kontrolloinut sen kaverisuhteita ( itselleni olen selittänyt ajattelevani miehen parasta vaan) ja pyrkinyt tekemään miehestä jotain mitä se ei ole..
Kyseenalaistan ihan kaiken itsessäni nyt ja mulla on sairaan paha olo mieheni puolesta.. en ihmettele yhtään, että petti, siis varmaanhan siitä on tuntunut hemmetin pahalta kun tietää tehneensä väärin, mutta samalla on tuntunut siltä, että pettäminen on ollut piiloutumista minulta..Siis eilen kuulin miehen ensimmäistä kertaa KESKUSTELEVAN ja kertovan mielipiteensä jostain asiasta.. tätä edelsi että minä olin kolme päivää hiljaa ja kirjoitin ajatuksiani ylös vihapäiväkirjaan..mies on ollut diagnoosistani helpottunut, ja ymmärrän kyllä miksi...varmaan se on kyseenalaistanut omankin mielenterveytensä suhteessamme :(
Vau, olet paranemisen tiellä. Sulla oli onnea koska on mahdollisuus että sieltä kaiken alta löytyy itsellesikin uusi sinä joka on enemmän se aito ja alkuperäinen kuin defenssisi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua! Tämä aloitus herätti minut.
Tunnistin tuosta niin itseni. Epäilen että mulla on OCD ja ahdistuneisuushäiriö. Diagnoosia ei ole mutta olen käynyt työterveyshuollon kautta psykologilla ne 5 kertaa vuodessa, jotka työnantaja maksaa.
Tsemppiä sulle, ap!
Vierailija kirjoitti:
Vaativa persoona? Se ei ole tavatonta. Esim. joka työpaikalla ainakin yksi tuollainen henkilö.
Ihan ehta hullu olen, jos saan näin kauniisti sen ilmaista. On sille koodikin, mutta jääkööt se nyt omaan tietoon. Mitä olen nyt lukenut tietoa tästä asiasta niin en voi kun hattua nostaa miehelle, että on tuossa rinnalla pysynyt.. ja minä olin sitten dumppaamassa sitä pihalle, koska hän ei ymmärtänyt minua.. voi luoja... :/ Työelämään olen kyennyt eikä tämä ole tule tullut esille aiemmin, koska työni on vaihtelevaa eikä kollegat ole koskaan pitkiä aikoja kanssani. Lapsuudenperhettäni olen pitänyt hulluina ja itsekkäinä ja laittanut välit poikki.. itseasiassa välit on menneet poikki aika moneen ihmiseen.. ja ymmärrän kyllä miksi. Mun käytöksen takia ja silti olen olevinani ollut se uhri. Olen ollut yksinäinen koska olen tuntenut, että muut ihmiset on pahoja. Kestää kyllä pitkään, että alan tiedostamaan ihan tarkalleen että mitä olen oikein itsestäni ajatellut...
Nyt edessä hoitojakso, ja ehkä lääkitys ja seuranta, sekä tukiryhmätoimintaa jne. Mies varmaan puhkeaa kohta kukkaan, kun lähden sen olkapäältä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko ero tulossa jokatapauksessa? Voiko tosta parantua vai muuttuuko sitä kokonaan araksi ja sulkeutuneeksi kun ei ymmärrä mihin väliin voi mielipiteensä ilmaista?
Mulla on kuulema traumaattinen lapsuus ja nuoruus, enkä ole kokenut niitä sellaisena. Lääkäri kertoi, että mulla on dissosiaatioita. Olen lukenut paljon psykologisia opuksia ja diagnosoinut miehelleni ties mitä narsismeja ja persoonallisuushäiriöitä, ja olen pakottanut sitä terapiaan koska hän on hullu. Mies jopa kävi terapiassa ja psykologi oli sanonut, ettei hän tarvitse sitä enää. Haukuin sen terapeutinkin sitten ammattitaidottomaksi..
Olen pitänyt miestäni dissona, ja jumankauta dissosioin itse?? En voi uskoa sitä, vaikka tottahan se varmasti on.. edelleenkään en tajua, että miten minä voin dissosioida koska lapsuuteni ei ole traumaattinen omasta mielestäni. Kuulema se kuitenkin on sitä hyvin vahvasti ja nuoruus myös. Kuulema juuri tämä kokemukseni on sitä dissosiaatiota...a-p-u-a... :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti diagnoosi on oikea ja tunnistat siitä nyt itsesi? Jos näin, tsemppiä kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Apua! Tämä aloitus herätti minut.
Tunnistin tuosta niin itseni. Epäilen että mulla on OCD ja ahdistuneisuushäiriö. Diagnoosia ei ole mutta olen käynyt työterveyshuollon kautta psykologilla ne 5 kertaa vuodessa, jotka työnantaja maksaa.
Tsemppiä sulle, ap!
Onko mahdollista päästä ihan neurologin tai psykiatrisiin tutkimuksiin? Suosittelen. Oma polkuni on ollut pitkä, on ollut työnkautta terapiajaksoja jossa minä olin uhri. Vasta nyt psykiatristen tutkimusten ja testien kautta sekä kun lääkäri kokosi yhteen KAIKKI hoitojaksoni, taustatiedot ja konsultoi mun terapeuttia ja hoitojakson suorittanutta psykologia, ja teki tutkimuksia, sain diagnoosin. Olen käynyt kriisiterapiassa ja rikosuhripäivystyksessä (voi hemmetti sitäkin...) ja mankunut kaikille työpaikkalääkäreilleni ja koulupsykologeille, mutta koskaan kukaan ei ole ennen tätä koonnut yhteen tapahtuneita. En kykene tunnistamaan omaa käytöstäni enkä koe esimerkiksi sanovani järkyttävän loukkaavia asioita, sillä en ajattele niitä niin. Tämä selittää sen, miksi en tunnista itseäni valokuvista tai videolta, en näytä "itseltäni", koska en tunne minua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ihana mies jos on rinnalla kuitenkin. Jätä eroajatukset hetkeksi ja hoida itsesi kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
No onko ero tulossa jokatapauksessa? Voiko tosta parantua vai muuttuuko sitä kokonaan araksi ja sulkeutuneeksi kun ei ymmärrä mihin väliin voi mielipiteensä ilmaista?
Jätän päätöksen miehelleni. En asetu poikkiteloin, jos vielä haluaa erota. Mutta en halua tästä hoitosuhdetta enkä todellakaan halua, että mieheni jää säälistä.. saan nyt viikottaista hoitoa ja pitkäaikaisen terapian ja b-lausunnon Kelaa varten myöhemmin. Fokus lähtee miehestä pois ja sille se on varmaan helpotus. Saa nähdä, miten käy..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset kerro meille sitä diagnoosia? Auttaisi muita. Minä tunnistan itseni tuosta tekstistä ja haluaisin tietää mitä se voi olla että voisin tutkia asiaa.
Heippa ap,
Mulla on riippuvainen persoona epäilevin piirtein. Tämän valjettua ymmärsin, että olen ihan ehta hullu ja keksinyt paljon asioita, epäillyt miestä turhaan. Me päädyimme eroon - mies ei olisi halunnut, mutta minä koin ettei vaihtoehtoa ole mikäli haluaisin oppia elämään asian kanssa. En tiedä oliko se oikea päätös, sillä nyt minulla ei ole elämässäni ketään. Olen käytännössä kokoajan yksin eikä minusta pidetä. Nykyään erona entiseen on se että tiedän itse aiheuttaneeni tämän vrt. ennen kuvittelin sen johtuvan siitä että muut ovat ilkeitä. No eivät ole, minä olen.
Vakka kantensa valitsee.
Kun hoidat itsesi kuntoon älä ihmettele jos miehestäsi kuoriutuu mielenkiintoisia piirteitä esille.
On toki mahdollista että perhe-elämänne tasapainottuu kun sinä saat keinoja toimia terveemmillä tavoilla, mutta voi myös käydä niinkin että olet ollut perheen ukkosenjohdatin, ja jos lopetat reagoimisen muiden asioihin, reaktiot siirtyvät alkulähteilleen.
T: on mullakin kolme eri koodia, miehellä ei koska se ei ole käynyt asioistaan juttelemassa
Tsemppiä ap! :) Vaikka et kerro itsestäsi paljoa luulen että tunnistan muutaman aikaisemman kirjoituksesi täällä. En siis missään nimessä sinua henkilökohtaisesti mutta kirjoitustyylisi perusteella ja juuri tuosta valituksesta miehestä ja lapsuudenperheestä. :)
On tosi kiva kuulla että sinulla on nyt hyvä lääkäri joka osaa auttaa sinua. Uskon että miehesi kyllä haluaa sinua myös tukea.
Tsemppiä!
Onneksi ymmärrät kaiken lopulta itse. On heitäkin, jotka eivät ikinä halua ymmärtää. Luulenma, ettet ole ainoa palstalla miestään alistanut, persoonallisuushäiriöinen mamma. Ikävä puoli palstalla on, että moni lähtee tukemaan yksipuolista näkemystä, aivan sokeana. Ja kun kyseenalaistan mamman käytöksen "katsoen" vastapuolen osuutta, saa palstalla paskamyrskyn päällensä. Kyllä nämä mahdolliset persoonallisuushäiriöiset erottaa heidän teksteistään, kun väkisin yritetään palstalta saada tuki, vain itselle, ei ongelmaan. Zemppia tulevaisuuteen ap! Helli miestäsi.
Etkä ole kammottava. Nyt voi tuosta lähteä parantumaan.