Tuleeko muille syyllinen olo siitä, ettette ehdi tai kykene järjestämään sellaista joulua kuin sen pitäisi olla?
Eikä nyt juututa siihen, että millainen sen pitäisi olla, vaan että jos ette ehdi saada siitä sellaista kuin sen teistä pitäisi olla, niin tuleeko syyllinen olo? Mulle tulee niin, etten enää edes koita järkestellä joulua. Tulee vain niin paha mieli. Se ei tosin auta, sillä mulle tulee paha mieli myös siitä, ettei joulu ole sellainen kuin sen pitäisi olla, jotta tuntisin itseni ihmisen arvoiseksi.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskuudelle on pakko keksiä syitä. Tämä on kyllä paha. Pikkukoululaisten äiti ei valmistele lainkaan joulua. Ja vielä oikeuttaa sen. Muttakun Minä! Minä!
Näytä mulle se kohta Suomen laista missä joulun valmistelu on määrätty pakolliseksi. Joulu on kolme päivää ja sen eteen pitäisi raataa monta viikkoa? Missä ons uhteellisuusdentajua? Miksi naisen, äidin pitäisi kolmen ***** päivän takia viettää monta viikkoa keittiössä ja komeroissa kokaten jotain perinneruokaa joka ei edes maistu kaikille ja siivoten kolmen tai oikeastaan yhden päivän takia?
Nykyäidit käyvät töissä ja onneksi osaavat ajatella omilla aivoillaan mikä kannattaa ja mihin omat rahkeet riittävät. Ei ole oikein että muiden iloitessa kuusen ympärillä se kaikkensa antanut äiti on loppuunpalanut yhden p*rhanan päivän takia.Se ei ole nykypäivää.
Sinä arvostelija olet lukenut liikaa naistenlehtiä joissa hehkutetaan tietynlaista joulua. ja kuvittelet että siihen on kaikkien pyrittävä. Ei ole. Ei ne jouluartikkelit ole mitään jumalansanaa. Jotain suhteellisuudentajua näihin joulusyyllistämisiin. Kaiken saa kaupasta valmiina jos on tarvis, fiksu käyttää aikansa tuottavammin kuin laatikoiden (yäk) okkaamiseen yms. Ainakaan mun itsetuntoni ei ole mistään jouluvalmisteluista kiinni. Lopettakaa se joulun suorittaminen, naiset!
Täsmälleen samaa mieltä. Joulua ehtii ja voi laittaa täysin ilman suorittamista. Mutta jos on pikkukoululaisia, täytyy kyllä jotain tehdä joulun eteen. Vaikka ostaa ne ruuat, lahjat ja jotenkin saada koti jouluiseksi. Ei se kovin paljoa tarvitse olla.
Tämä aloittaja ei aio tehdä mitään. Ei kyllä muulloinkaan hoida lapsiaan. Eikä kotiaan.
Tuo ettei tee mitään on täysin kirjaimellista.
Syynä 100% laiskuus
Kuinka hyvin ymmärrät suomenkieltä? 😂
Teen sen mitä ehdin ja jaksan. Normaalin siivouksen verran siivoan.
Mies auttaa tarvittaessa. Ruoanlaitto ja leipominen ovat minun vastuulla.
Kaapit ja muut saavat olla, jos en ehdi. Enkä stressaa niistä.
Yleensä suunnittelen enemmän mitä lopulta toteutan. Ruokaa sen verran mitä syödään ja on hyvää.
Jos vieraita ei tule, rima on vielä matalammalla. Ainakin miehen äiti ja sisko ovat tulossa käymään.
Ei joulun tarkoitus ole stressata valtavasti.
Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Häntä me juhlimme :)
Tärkeää on pakottomuus, rauhoittuminen ja lämmin yhdessäolo.
En vietä tänä vuonna ollenkaan joulua, kun ei ole sellainen olo. Mukavaa, kun ei tarvitse miettiä ruokia tai lahjoja kenellekään.
Meilläkin lapsuudessa äiti hössötti ja stressasi ainakin viikon ennen joulua. Imurointi, pölyjen pyyhintä ja ruokien kanssa häslääminen loppui vastaa aattona joulurauhanjulistukseen. No, ihan kiva muuten, mutta siinä vaiheessa kaikilla oli jo paha mieli siitä tiuskimisesta ja äksyilystä, joka johtui kiireestä ja stressistä.
Tästä syystä en pidä joulupyhistä, vaikka tykkäänkin jouluun valmistautumisesta: kodin koristelusta, maltillisesta siivoamisesta ja joululaulujen kuuntelemisesta, lahjojen paketoinnista. Itse aatto ja sen jälkeiset päivät ovat usein vain pakollinen paha sen jälkeen.
Pitäisikö joulun olla jonkun tietynlainen? Pitäisikö esim. Jeesuksen mielestä joulun oleva turhuuksien joulu?
Jos ajattelet ja stressaat että joulun pitäisi olla tietynlainen että se olisi "hyvä" joulu, voit onnitella itseäsi. Olet näin ollen ehdollistettu mm. median (vaikka juuri niiden naistenlehtien) toimesta.
Missä se lukee, millainen Joulun tulee olla? Jokaisella taloudella omannäköisensä.
Ap, lue tämä ketju:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2738952/ero-tulossa-ja-paljastui-etta-mu…
Vierailija kirjoitti:
Ei tule. Taidan olla aika paatunut, kun en tunne pienintäkään syyllisyyttä monista tavallisista asioista, josta omituisen monet syyllistyvät. En siinäkään tapauksessa, että joku suorastaan syyllistää minua tarkoituksella.
Minä haluan itselleni ja perheelleni täsmälleen sellaisen joulun kuin mitä kykenen järjestämään. Raha kieltämättä toisinaan rajoittaa, mutta olen aika vaatimaton. Siivous kuuluu olennaisesti niin jouluun kuin muihinkin juhliin, ja se on ilmaista kun itse tekee.
Lasten ollessa pieniä mulla meni useampia jouluja niin, että oli juuri jouluviikolla kiireisintä aivan muualla kuin kotona. Ei sitten mitään elämää suurempaa ongelmaa silloinkaan, kun oli lapsen valmistujaisjuhlapäivänä toisella paikkakunnalla töissä.
Ihan ku mä! :) Sielunsiskoko :)
Mua vähän harmittaa. Tämä on eka joulu kun ollaan aatto kotona. Esikoinen on nyt sen verran iso että ymmärtää joulun paremmin ja omaksikin iloksi haluaisin laittaa tämän kodin kaaoksen kuntoon edes jouluksi... Kun on vilkas leikki-ikäinen, pieni sylissä viihtyvä vauva ja koira jonka karvoja leviää koko ajan pitkin taloa, niin olis tässä hommaa ja aika vähän mahdollisuuksia siivota kunnolla.
Mua siis eniten ahdistaa siivous ja se, kun kaikki on ihan hujan hajan.
Ruokia en ees yritä ehtiä tehdä itse. Piparkakkutaikinan tein ja se saa riittää... Tuskin muutenkaan hifistellään ruuan kans kun on vaan kaksi aikuista ja nirsoileva lapsi. Perusjutut vaan pöytään.
Mä en ole koskaan tehny laatikkoja. En vaikka olis aikaa. Kaupan loorat on vaan niin paljon parempia ja ennenkaikkea kätevämpiä! Siivouksenkin vois joskus vaikka ulkoistaa. Ei se nyt niin kalliiks tule kerran vuoteen. Jalat rahille ja glöki lasi käteen konvehtirasia viereen. :)
Vierailija kirjoitti:
Ap, lue tämä ketju:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2738952/ero-tulossa-ja-paljastui-etta-mu…
Niin? Luin aloituksen. Ihmettelen sitä, että oman käytöksen vaikutukset toista kohtaan tuli kirjoittajalle yllätyksenä. Itse olen koko ajan seurannut tilannetta myös toisen kannalta, että miten hän voi, mitä kestää, kun en ole osannut itseäni auttaa. Minun mieheni on onneksi tasapainoinen eikä ole ottanut sellaisesta itseensä, josta moni olisi jo ottanutkin. En minä olisi kenenkään toisen (aikuisen) psyykettä voinut särkeä edes vahingossa. Sen verran tiedostan omia ongelmiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskuudelle on pakko keksiä syitä. Tämä on kyllä paha. Pikkukoululaisten äiti ei valmistele lainkaan joulua. Ja vielä oikeuttaa sen. Muttakun Minä! Minä!
Näytä mulle se kohta Suomen laista missä joulun valmistelu on määrätty pakolliseksi. Joulu on kolme päivää ja sen eteen pitäisi raataa monta viikkoa? Missä ons uhteellisuusdentajua? Miksi naisen, äidin pitäisi kolmen ***** päivän takia viettää monta viikkoa keittiössä ja komeroissa kokaten jotain perinneruokaa joka ei edes maistu kaikille ja siivoten kolmen tai oikeastaan yhden päivän takia?
Nykyäidit käyvät töissä ja onneksi osaavat ajatella omilla aivoillaan mikä kannattaa ja mihin omat rahkeet riittävät. Ei ole oikein että muiden iloitessa kuusen ympärillä se kaikkensa antanut äiti on loppuunpalanut yhden p*rhanan päivän takia.Se ei ole nykypäivää.
Sinä arvostelija olet lukenut liikaa naistenlehtiä joissa hehkutetaan tietynlaista joulua. ja kuvittelet että siihen on kaikkien pyrittävä. Ei ole. Ei ne jouluartikkelit ole mitään jumalansanaa. Jotain suhteellisuudentajua näihin joulusyyllistämisiin. Kaiken saa kaupasta valmiina jos on tarvis, fiksu käyttää aikansa tuottavammin kuin laatikoiden (yäk) okkaamiseen yms. Ainakaan mun itsetuntoni ei ole mistään jouluvalmisteluista kiinni. Lopettakaa se joulun suorittaminen, naiset!
Täsmälleen samaa mieltä. Joulua ehtii ja voi laittaa täysin ilman suorittamista. Mutta jos on pikkukoululaisia, täytyy kyllä jotain tehdä joulun eteen. Vaikka ostaa ne ruuat, lahjat ja jotenkin saada koti jouluiseksi. Ei se kovin paljoa tarvitse olla.
Tämä aloittaja ei aio tehdä mitään. Ei kyllä muulloinkaan hoida lapsiaan. Eikä kotiaan.
Tuo ettei tee mitään on täysin kirjaimellista.
Syynä 100% laiskuus
Olen ostanut lahjat, ja aion ostaa ruuat. Siivoaminen ja koristelu ovat tässä ne, jotka kinnaavat. Mutta onneksi vertaistuki
Meillä koko perhe haluaa jouluna löhöillä pyjamissa, lukea, pelailla ja syödä suklaata. Tämä toteutuu. Siivotaan, mutta niin tehtäisiin muutenkin. Loppuvuosi on minulla töissä aina kiireistä aikaa joten odotan lomaa ja lepoa oikeastaan enemmän kuin joulua.
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän harmittaa. Tämä on eka joulu kun ollaan aatto kotona. Esikoinen on nyt sen verran iso että ymmärtää joulun paremmin ja omaksikin iloksi haluaisin laittaa tämän kodin kaaoksen kuntoon edes jouluksi... Kun on vilkas leikki-ikäinen, pieni sylissä viihtyvä vauva ja koira jonka karvoja leviää koko ajan pitkin taloa, niin olis tässä hommaa ja aika vähän mahdollisuuksia siivota kunnolla.
Mua siis eniten ahdistaa siivous ja se, kun kaikki on ihan hujan hajan.
Ruokia en ees yritä ehtiä tehdä itse. Piparkakkutaikinan tein ja se saa riittää... Tuskin muutenkaan hifistellään ruuan kans kun on vaan kaksi aikuista ja nirsoileva lapsi. Perusjutut vaan pöytään.
Tämä on just mun "ongelma". Tajuaa, mitä joku muu tarvitsisi ja kokee syyllisyyttä siitä, ettei tule tapahtumaan. Vaikka meillä lapset eivät osaa vielä edes odottaa mitään "tietynlaista" joulua, eivätkä ehkä opi koskaan odottamaankaan (siis saariois-idylliä) mutta kun se on vaatimuksena omassa päässä JA sen lisäksi lyttää itseään koska on ehdollistunut jonkun toisen itsen lyttäämiselle kun ei omasta selkänahasta vain TEE sitä joulua muille, jonka nämä ansaitsisivat tai odottavat tai...... Vaikka itsekin olen sitä mieltä, että lapsille se ilmapiiri on tärkeämpi, kuin miten paljon joulun touhuihin on uhrattu (juuri uhrattu) energiaa. Eli nyt keskityn siihen tunnelmaan ja mieleeni ja tungen sen lyttäyksen sinne missä aurinko ei paista.
ap
Luin nyt vielä lisää tuota minulle linkattua ketjua ja voin sanoa, etten ole ollenkaan kuin sen ketjun ap. Minä en pitänyt lapsena lapsuuttani minäkään huonona, vaan minua lytättiin siinä ja uskoteltiin minun olevan huono. Totta kai sellainen säteilee mieheeni, mutta itse tiesin olevani vastuussa siitä, että minua lytänneeseen lapsuuteen ei ollut löytynyt apua. Minä olen melkeinpä vahingoniloinen kun muita noin rankasti syyttänyt ihminen saakin itse kuulla olevansa se, jolla on vikaa. Olisipa äitinikin vain kyennyt menemään itseensä, niin se olisi tukenut minua todella paljon kaiken sen hänen antaman lyttäämisen jälkeen.
En ole kuin tuo ap, minulle on ollut pitkin matkaa täysin selvää, ettei mulla ole varaa syytellä muita. Se ei ole syyttämistä estänyt, mutta tuo ihminen ei ole kyseenalaistanut toimiaan, se on varmasti vahingoittanut hänen läheisiään pahasti. Minä en ole niin sokea.
ap
Miksi joulu olisi vain äitien/naisten tehtävä? Itse kokkaan harvemmin, mutta jouluna teen kolme laatikkoa ja kinkun. Siinä mielestäni kaikki oleellinen. Ja sitten joululauluja, pari lahjaa, joulukoristeet esiin, suklaata ja kynttilöitä, siinä se. Ei kamalan paljoa loppujen lopuksi eroa normiviikonlopusta. Mitä te niin kamalasti joulussa teette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskuudelle on pakko keksiä syitä. Tämä on kyllä paha. Pikkukoululaisten äiti ei valmistele lainkaan joulua. Ja vielä oikeuttaa sen. Muttakun Minä! Minä!
Näytä mulle se kohta Suomen laista missä joulun valmistelu on määrätty pakolliseksi. Joulu on kolme päivää ja sen eteen pitäisi raataa monta viikkoa? Missä ons uhteellisuusdentajua? Miksi naisen, äidin pitäisi kolmen ***** päivän takia viettää monta viikkoa keittiössä ja komeroissa kokaten jotain perinneruokaa joka ei edes maistu kaikille ja siivoten kolmen tai oikeastaan yhden päivän takia?
Nykyäidit käyvät töissä ja onneksi osaavat ajatella omilla aivoillaan mikä kannattaa ja mihin omat rahkeet riittävät. Ei ole oikein että muiden iloitessa kuusen ympärillä se kaikkensa antanut äiti on loppuunpalanut yhden p*rhanan päivän takia.Se ei ole nykypäivää.
Sinä arvostelija olet lukenut liikaa naistenlehtiä joissa hehkutetaan tietynlaista joulua. ja kuvittelet että siihen on kaikkien pyrittävä. Ei ole. Ei ne jouluartikkelit ole mitään jumalansanaa. Jotain suhteellisuudentajua näihin joulusyyllistämisiin. Kaiken saa kaupasta valmiina jos on tarvis, fiksu käyttää aikansa tuottavammin kuin laatikoiden (yäk) okkaamiseen yms. Ainakaan mun itsetuntoni ei ole mistään jouluvalmisteluista kiinni. Lopettakaa se joulun suorittaminen, naiset!
Täyttä asiaa, ja yksi ajatus heräsi tästä sekä ap:n kirjoituksista. Usein ei ole kyse edes siitä "miksi naisen pitäisi..." tehdä sitä ja tätä, vaan naiset itse luovat tietynlaisen vaatimustason, halutaan välttämättä "marttailla" ja tehdä itse laatikot, vaikka tiedetään että kiukku tulee. Monilla naisilla on usein muutenkin taipumusta tällaiseen ylisuorittamiseen esim. oman ulkonäön ja hoikkuuden, harrastusten, lasten pukeutumisen yms. kanssa.
Harvoin vaatimukset tulee mistään ulkopuolelta. En ole huomannut, että miehet useinkaan vaatisivat tällaista suorittamista naisilta, vaan naiset itse vaativat itseltään. Ja siihen sitten vielä oman äidin, mummun ja ehkä muiden naisten odotukset ja käsitykset "hyvästä naisesta/äidistä".
Itse olen siis lakannut suorittamasta, tai ainakin pyrin siihen, ja olen huomannut ettei mahdollisia ulkopuolelta tulevia vaatimuksia edes noteeraa sen jälkeen, kun itse tiedostaa että vähempikin kelpaa. Sen sijaan, jos on itse epävarma, niin pienetkin huomautukset tai jopa se jos joku esittelee joulupöytäänsä Facebookissa, alkaa tuntua vaatimukselta, "minunkin pitäis..."
-7
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ketjun ap ja tajusin jo tässä välissä (kiitos erään toisen ketjun) että mikä siinä joulussa niin ahdistaa. Se, että joku voi tulla ja lytätä sen, mitä mä olen tai mitä mä olen tehnyt. Tuli siis tuosta lyttääkö ystäväsi -ketjusta oivallus. Olen joutunut antamaan äitini lytätä minua niin pahasti, että siitä on jäänyt isot arvet. Meilläkin äiti suoritti joulua, esim. koristelut hoiti äiti, jotta olisi nättiä, minä en saanut mennä niihin sotkemaan, no, kuusta sain koristella, mutta niillä koristeilla, jotka äiti hyväksyi ja valitsi. Minut ja isän ajoi pois kotoa tätejä kiertämään jotta sai rauhassa valmistella ruokia. Ei siinä, meillä oli kyllä ihan mukavaa, mutta äiti piti ihan lyttäämisen arvoisena sellaista joulua, johon ei panosteta suu kireällä ja otsa rypyssä. Sellainen ettei panosteta on kuulemma epäkohteliaisuutta. Ja mä olen sitten vissiin äidistäni just sellainen.
En kyllä ymmärrä, että tuleeko mahdolliset vieraat seuran vai ruokaan käytetyn työmäärän takia kylään? Yksinkertainenkin voi maistua hyvälle.
Tällaisia minunkin lapsuuteni joulut olivat. Äidin määrittelemää kuusenkoristelua myöden! Nykyään vietän joulua milloin mitenkin, välillä ulkomailla jne. Rinnalle on onneksi valikoitunut kumppani joka osaa ja tykkää kokata eli jouluruokia en 40 vuoden ikään mennessä ole kertaakaan laittanut.
Totta! Joulu on tullut joka vuosi meillekin, vaikka en ole koskaan hössännyt ja leiponut viikkotolkulla. Aatonaatto on kyllä ollut työntäyteinen, jos ei ole sattunut olemaan työ- tai muita kiireitä muualla kuin kotona.