HUHTIHIPPUJEN vko 11

Ihana kevät sää. Siitä on päivälleen vuosi, kun jäin äitiyslomalle ja silloin oli tismalleen samanlainen sää. Muistan, kuinka istuin ison mahani kanssa leikkipihalla ja katselin esikoisen touhuja. Ja mietin, että voi miten mukavaa jäädä kotiin. Nyt katselen aurinkoa hangessa, hoputan esikoista pysymään kyydissä, kun kävelemme Pihlan muskarista kotiin päin. Ja haikeana ajattelen, että 2,5vk päästä olen töissä taas. Luopumisen tuska on suuri.. siitä en vain pääse yli enkä ympäri. Onneksi saan aloitella työt tietäen, että lapset ovat tutusti kotosalla mummin kanssa. Sitten pääsiäisen jälkeen tulee suurempi harppaus, kun on aika lähteä hoitoon. Torstaina käymme tutustumassa hoitajaamme ekan kerran. Jänskää!



Nolaana, olisko teillä sitten masun kasvatusta kohta tiedossa? :=)



Vaakamom, jäin miettimään, että joko Elmo on lähtenyt liikenteeseen?



Mareila, mites yöt?



Ruuanlaittoon. Viikko on hektinen ja viikonloppuna sitten ystäväni häät. Huh, on tässä kaason hommassa kaikenlaista...



Lyle

Piipersin pitkät tovit tekstin parissa enkä tietenkään ottanut kopiota. Ja niin se hups vaan hävisi jonnekin bittiavaruuteen. Nyt en jaksa uudestaan aloittaa ja Oskarikin jo kohta herää, joten palaan myöhemmin (toivottavasti) paremmalla onnella pinoon.



Aurinkoista päivää kuitenkin kaikille!



Miiru ja Oskari

No niin täällä hörpin keitto ja lueskelen juttujanne, tämä on sitä ajan hyötykäyttöä =) Pakko sanoa, kevään edetessä tulee mieli haikeaksi, muistan kun vuosi sitte oli vielä isomasu ja esikoisen kanssa oltiin myös puistossa ja haaveili vauvan syntymästä, täytyy myöntää, että erilaista on ollut kuin kuvitteli, mutta ah niin ihanaa...



Lyle: Kiitos kysymästä, yöt on menneet ihan kivasti, paitsi viime yö. Vielä syödään aamuyöllä kerran, mutta se ei ole niin paha. Eilen illalla Anton ehti nukahtaa syliin ja se oli virhe, kun Anton nukahtaa omaan sänkyyn menee yökin paremmin. Ja pitää viedä oikeaan aikaan, liian aikaisin vieminen aiheuttaa hysteerisen itkun, tasapainoillaan, mutta parempaan mennään.



Tänään mennään esikoisen ja ystäviemme kanssa, ulkoilenaan iltapäivällä, senkin uhalla, että Anton huutaa kurkkusuorana rattaissa. Jotenkin pää tyhjeni, palaan illalla kun muistan mitä piti kertomani, aurinkoista päivää hippusille ja äideille



Mareila+Anton 10kk

Juu, on tosiaan ollut erilaista kun kuvittelin vuosi sitten. Minä kun pidin itseäni niin taitavana vauvanhoitajana (kun keskimmäinen oli niin rauhallinen) ;-) Vaan olenpa saanut Amandan kanssa nähdä että ei luonteeseen paljon minun " taidoillani" vaikuteta. Toisaalta olin varautunut isompien pahaan mustasukkaisuuteen mutta sitä ei ole oikeestaan tähän päivään menessä tullut. Oma jaksamiseni oli myös positiivinen yllätys, samoin kun parisuhteen hyvä vointi.



Menkoista, mulla tuli ekat menkat pari viikkoa sitten ja nyt sitten siitä asti on tiputellut vähän väliä. Hohhoijaa, pakko kyllä pian ottaa yhteyttä gyneen... Muutenkin pitäis ehkäsystä puhua, nythän meillä ei ole mitään.



Errj tais mainita siitä taaperokärrystä, tosiaan on meilläkin ollut iso hitti. ja parantaa kyllä A:n kävelytaitoa huimasti.



Minusta olisi jo kivaa pikkuhiljaa päästä töihin mutta sitten jos sellainen tilanne tulisi niin olis kyllä varmaan tosi vaikeaa alussa.



Sitten nukkumisista ja syömisistä (vakkariaiheet, toisaalta tämä vauva-arki taitaa olla enemmän tai vähemmän samojen asioiden toistumista uudelleen ja uudelleen): Amanda syö nyt hyvin niitä meidän ruokia, purkit olen kuskannut kellariin, lahjotan varmaan miehen siskolle. Huvittaa vaan että A nauttisi vaikka tunnin ruuastaan, ja ihanaahan se on, syököön vaan rauhassa. Joka ikinen pala käy varmaan pari kertaa lattialla ja ruokalapussa ja A pyörittelee niitä haarukassa ja käsissä mutta lopulta ne löytää tiensä suuhun. Ja kun ruokailun lopuksi kerään kaikki jämät niin on Amanda suurimman osan oikeestaan syönyt. Hauskaa kun tykkää lihasta esim mutta hampaita on aika rajotettu määrä niin " pureskelee" palasia vaikka kuinka kauan suussa =) Nyt on myös oppinut tykkäämään banaanista.



Amanda on nyt taas nukkunut huonosti, herää kitisemään ja itkeskelemään vähän väliä. Me sovittiin nyt miehen kanssa että tehdään vuoroöitä, kaksi yötä aina putkeen toinen hoitaa ja toinen saa nukkua kellarissa. Luulen että piristää molempia kummasti.



Ja loppuun vielä jos joku on jaksanut tänne asti lukea: meillä löytyi eilen vesivahinko ja koko yläkerran lattia pitää repiä auki, kuivata, putsata ja laittaa uusi. Hemmetin hauskaa, siellä on kaikkien lasten huoneet ja makuuhuone =(



Siitä huolimatta aion nyt nauttia ihanan aurinkoisesta ja keväisestä päivästä! Hei vaan!

Kent, oletpa aikas positiivinen ihminen, kun tuo " pikku" vesivahinko ei paljon ainakaan noita kuulumisiasi hetkauttanut! Mulla olisi varmasti muutamat ärräpäät lentäneet tänne nettiinkin saakka!



Juuri pääsin kertomasta Mareilalle, että aamuyön syötön jättäminen on meillä rauhoittanut öitä -- no, Laura on parina viime yönä taas herännyt itkeskelemään / istumaan / konttaamaan / seisoskelemaan aika usein (en enää laske enkä juurikaan katso kelloa). Varsinkaan viideltä en saa häntä enää kunnolla takaisin nukkumaan, vaan tyttö nukahtaa kymmeneksi minuutiksi kerrallaan ja sitten taas itketään. Lopputulos: imetin tänä aamuna viideltä, ja sen jälkeen nukuimme ruhtinaallisesti klo 6.14 saakka. Onneksi tajusin eilen, kerrankin, mennä itse nukkumaan jo puoli kymmeneltä. Täytyy ottaa tavaksi.



Meidän aamupäivä meni poikkeuksellisen tehokkaasti, sillä käytiin Lauran kanssa jonottamassa lippuja Gunnareiden keikalle heinäkuussa. Saatiinkin ihan hyvät paikat, siis mieheni ja minä. Samalla tehtiin ruokaostoksia ja Laurallekin löysin aurinkolasit. Niitä sovitettaessa Laura istua törötti täysin vakavana (järkyttyneenä?) kärryissä, mikä oli perin huvittavaa.



Ihanaa kun on kevättä ilmassa! Suunnittelen koko ajan, mitä kaikkea kesällä voitaisiin tehdä, missä käydä jne. Ainakin fillariin täytyy hankkia lastenistuin. Vaellusteltastakin jo haikailin, mutta se ehkä siirtyy vasta seuraavaan kesään kun pitäis tietysti hankkia makuupussit sun muut myös, eikä nyt ole ehkä varaa kaikkeen. Olisi ihanaa, jos Laura oppisi kesällä nukkumaan päikkärit vaikka sammalmättäällä, niin voitaisiin tehdä koko päivän mittaisia reissuja patikoiden, ilman rattaita.



Näihin kesäisiin tunnelmiin päätän raporttini ja siirryn lajittelemaan puhdasta pyykkiä! Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Olipa kiva lukea niin monta viestiä :-) Olikin tämän päivän ainoa piristys eli välillä kuuluu huonoa tännekin :-(

Mulla tämä flunssa ei nyt ota taittuakseen ja olo on aika kauhea suoraan sanottuna. No Elmopa se huusi viime yönä tunnin välein kello 1 lähtien, että eipä se huonosti nukuttu yökään niin piristä. No kiikutin Elmon lääkärille ja korvatulehdushan se sitten siellä tällä kertaa herraa huudatti. no toisaalta hyvä, mä en ois tainnut kestää mennä taas lääkäriin kuulemaan ettei siinä mitään vikaa ole ;-) On meinaan 3 lääkärireissu nyt 2 viikon sisällä :-(

Sanoinkin vaan lääkärille, että tätä menoa joudun soittelemaan itselleni lääkäriajan loppuviikkoon.......eilen särki meinaan jo vähän poskionteloita ja hampaita. Lääkäri-aikoja oli kuitenkin enää vain 1 vapaana, joten oli äitinä helppo valita kummalle meistä lääkäri-aika käytettiin ;-) No ehkäpä tämä tästä !!!



Ilma on todellakin, mitä mellevin .....ainakin näin sisältä tarkasteltuna. Mullahan tosiaan tuli tänään hoitotyttökin, kun en ole ehtinyt varahoitoa järjestämään, mutta tuntui tuokin niin lämpöiseltä päiväunille mentäessä, että näinkös ois tuokin muru kipeäksi tulossa :-(



Lyle, juu Elmo ei liiku VIELÄKÄÄN. Touhu näyttää lähinnä samalta, miltä Nolaanan Patrikilla kuulostaa, joten ihanaa, että ei olla ainoita hitaita ;-) En sitten tiedä, poika tuntuu niin jäntevältä ja taitavan oloiselta, mutta jotenkin sillä ei nyt vaan loksahda paikoilleen se, miten eteenpäin mentäisiin. Nyt tietysti tuo sairastelukin taas hidastaa kehitystä........



Kent. Yhdyn Ompun äidin sanoihin. Kylläpä jaksat positiiviselta kuulostaa, vaikka on tullut " pikku" vesivahinko vastaan :-0 Mulla kyllä pääsisi itku vastaavassa tilanteessa, mutta hyvä niin.



Tsemppiä Mareila öihin!!!! Kyllä se siitä......ennen murrosikää ;-)



Nyt kohisee pää täynnä räkää, joten mars kuuman mehun juontiin....tulee jo korvista. Hauskaa kevään odotusta kaikille

Katsotaanpa jos tällä kertaa saisin viestini perille asti...

Viikonlopun olen siis ollut vapaalla, samoin tänään. Tosin täältä kotoa ei ne työt tekemällä lopu ja sitten vielä kyläiltiinkin niin en ole edes pinoutumaan ehtinyt. Jos nyt sitten.



Galluppia oli ainakin kotitöistä. Kyllä meilläkin se astiapesukoneen täyttö/tyhjennys on hankalinta. Oskari mielellään siinä hommassa on mukana ja jonkin aikaa kun olen kieltänyt, niin Oskari seuraa toimituksen loppuun syöttötuolista käsin... Samoin pyykkikoneen täyttö on tooodella hankalaa. Meillä on sellainen edestätäytettävä kone ja sinnehän on sitten mukava tunkea päätään:) Ja kun oikein varvastaa, ylettää painelemaan säätimiä. Harva se kerta meillä on koneessa ylimääräinen huuhtelu käynnissä kun herra säätää:)



Vauvamasuista, meillä oli Oskarin kummit lauantaina kylässä ja heille syntyy heinäkuussa vauva. Kyllä sitä massua katselin kaihomielin... Oli se vaan tavallaan ihanaa aikaa, vaikken kyllä nytkään (ainakaan suuremmin) valita:)



Mareila, se on välillä kellontarkkaa työtä tuo nukkumaanmeno:) Jos meillä menee yliväsymyksen puolelle niin siitä ei tule sitten mitään. Ja yö menee ihan plörinäksi. Oskari nyt pääsääntöisesti nukkuu hyvin, mutta poikkeuksiakin silloin tällöin on. Jaksamisia vaan kaikille yökukkujille!



Minäkin ostin Oskarille aurinkolasit:) Ensin ne oli aika pelottavat ja päähänlaitto sujui niin että melkein istuin Oskarin päällä... Mutta jo tänään ei ollut suurempaa tuskaa ja istua nökötti rattaissaan melkein puolitoista tuntia kun olimme ystäväni kanssa lenkillä ja paransimme maailmaa:)



Vaakamom, toivon teille paranemisia, ei ole nuo sairastamiset mitään kivoja. Kent, niinkuin jo tullut mainittua, kuulostat kyllä yllättävän positiiviselta vesivahingosta huolimatta:) Minä oisin taatusti hyppinyt tasajalkaa rumia puhuen... Niin, tämä nyt on taas aiheen vierestä, mutta kerronpa kuitenkin... Voitin lauantaina kakkuarpajaisissa kakun ja kun sitä sieltä valitsin, niin silmiini osui Kentin kakku:) En ole sellaista kuunaan maistanut niin pakkohan se oli valita. Ja hyvää oli kyllä:)



Meillä sitä kävelyä on nyt vähän innostuttu harjoittelemaan, mutta tuntuu ihan mahdottomalta että tuo koskaan oppisi kävelemään. On meinaan sen päiväistä heilumista ja harppomista että äitiä hirvittää... No ehkä se tuosta lähtee sujumaan. Taaperokärry on ollut harkinnassa, joten oli kiva kuulla että siitä on muille ollut hyötyä.



Mutta nyt lähden juomaan kupin kahvia ja sitten taas kotityöt kutsuu. Mukavaa päivää kaikille!



Miiru ja Oskari

Kent: Minäkin tämä totean, että kuulostatpas positiiviselta. Ja samoin kuvittelin, että olenpa minä hyvä hoitamaan lapsia, kun esikoinen oli tosi rauhallinnen, no Anton on osoittanut, että luonnekysymys enemmän...



Ompunäiti: Juu, niinhän se menee, että kun kehuu syömisellä, nukkumisella etc. niin persiilleen menee ja kovaa. Toivottavasti teidänkin unet pitenevät



Vaakamom: Pikaista paranemista sekä äidille että pikkupotilaalle, niin pääsette nauttimaan kevätpäivistä.



Me oltiin ulkona poikien kanssa 4 tuntia, tosin oli esikoisella leikkiseuraa ja minulla juttukaveri,niin aika vierähti kuin huomaamatta, ei ainakaan pitäisi olla Antonin unien kiinni ulkoilusta, sängyssä hakeekin unta. Pojille maittoi iltapala hyvin ja minä tunnen itseni oikein energiseksi, nyt wokkia tekemään, niin saapi mieskin jotain syödäkseen =)



Mareila+Anton 10kk

En taas oo jaksanut oikein käydä pinoutumassa, kun mitään erikoista ei oo tapahtunut eikä kyllä aikaakaan oo liikaa ollut. Kyllä tuo yksi viipertäjä työlistää aika tavalla kun sille päälle sattuu:)



Ja samoin tein avaan toisen ikkunan että nään kelle pitikään sanoa ja mitä:) Se kun dementia vaivaa jo tässä iässä..



Nolaana; kyllä se pieni vielä sieltä ponnistaa:) Mekin ooteltiin pitkään ennen kuin Miia alkoi osoittamaan kiinnostusta edes koko liikkumiseen ja nyt mennään jo vuhdilla ja kovalla äänellä samaan aikaan huutaen:)Eipähän pääse tyttö häviämään.

Niin, ja plussaonnea, jos on uus vaavi jo toiveissa:)



Mulla on myös tullut haikea olo nyt keväällä, vastahan sitä masua kasvateltiin ja vauvan putkahdusta ooteltiin..Ja nyt se on jo kohta vuoden! Miun pikkuinen ei ookaan enää niin pieni..



Mareila; Meillä myös tuo nukkumaan meno on tarkkaan hommaa..Nyt lähiaikoina Miia pyörii hirmu kauan ennen kuin nukahtaa ja sittenkin saattaa herätä istualtaan ja sit pitää taas kädä kölläyttämässä tyttö pitkälleen jatkamaan unia..



Nyt kyllä pitää mennä, tuli pikahälytys..palailen takas kuhan ehin.

-Milenna ja Miia 27.4-

Niin.. siis ei se vauva nyt varsinaisesti " toiveissa" ollut.. mutta sattui ehkäisy pettämään! (tällä kertaa siis jopa käytettiin.. ;)

Mutta en vielä siis tiedä, että mikä tulos on.. testaamaankin pääsen vasta ehkä ensiviikolla? Toisaalta on merkkejä (ollut jo useamman päivän) että menkat olis tulossa (selkää särkee, mahassa vihloo) mutta sitten: mahassa on myös tuntunut " tuttua" nipistelyä, ja sitä olen tuntenut vain muutaman kerran aiemmin, ja silloin olen just tullut raskaaksi!!!! :o



jos tää nyt olis sitä.. niin mahdollinen vauva olis kai tulossa marras-joulukuun vaihteessa? Aapuva..



Mutta mutta.. katsellaan kuin mamman käy.. ;)

(miten sitä voikin olla taas niin malttamaton..!?!?)



Muuten ei tänne mitään uutta.

Kyllä se kevät on tuloillaan - ihanaa :-) Vaikka aamusin on vielä turhan kylmää... hrr... odotan innolla, että saadaan vaihtaa toppahaalarit kevät vaatteisiin, ja etenkin että on lämmintä!



Meidän pikkuinen on nyt sitten taasen flunssainen. Ja niin mä itekkin. Samoin esikoinen. Toivottavasti tämä menee ohi ilman lääkekuureja meiltä kaikilta tällä kertaa. Pikkuisen vatsa on vasta nyt kaksi päivää ollu suht normaali: noin kuukauden kestäneen löysän kakkailun jälkeen (ensin antibioottikuuri, sitten vatsatauti, ja sitten vaan löysä kakka).



Liikkuminen: tyttö konttaa ja nousee tukia vasten seisomaan, muutamia askeleita ottaa tukia vasten. Taaperokärryllä hurjastelee kyllä melkoista vauhtia seiniä (ja kaikkea vastaantulevaa) päin :-) Käveleminen on kyllä vielä heilumista ja harppomista, niinku joku osuvasti kuvaili. Mutta yritystä on: lempipuuhaa on kävely niin että joku pitelee käsistä kiinni eli taluttelee pitkin poikin - rasittavaa vanhempien kannalta...



Syöminen: meillä syödään hyvin. 5 ateriaa menee päivän aikana ja lisäksi 3-4 krt rintamaitoa. Yritetään nyt pikkuhiljaa siirtyä vähän kökköisempään ruokaan. Ja aloitellaan viikonlopulla hapanmaitotuotteiden kanssa (katsellaan nyt muutama päivä vielä tota vatsan toimintaa). Tyttö ei suostu juomaan nokkamukista, ei venttiilillä eikä ilman, hörppii mukin reunalta. Näin menee kovin vähän juotavaa... mietin vain, miten pärjätään, kun aikomuksena on jättää rintamaito pois kuukauden sisään...?



Nukkuminen: tyttö nukkuu päivän aikana kahdet päikkärit (keskim. 2x1,5h) ulkona vaunuissa. Jos päikkärit jää jostain syystä alle tunnin mittaisiksi, tyttö on yleensä väsynyt/kiukkuinen. Yöunet nukkuu noin 20:00-06:30. Aamuja haluaisin vähän pidemmiksi, mutta... ehkä sitten ne venyy, kun siirrytään yksiin päikkäreihin, toistaiseksi vielä ei kyllä yhdet riitä. Yöunet menee ilman syömisiä: nyt viikon menneet, jee!



Mitäs muuta... niin täällä jo puhuttiin töihin palaamisestakin. Mulla on tarkoitus olla kotona lasten kanssa ainakin tämän vuoden loppuun (ehkä ensi vuoden elokuuhun). Mites teillä muilla?



Kieppi ja huhtikuiset tytöt -05 ja -03.

Eipä vaikuttanut 4 tunnin ulkoilu uniin, ei. En taas yhtään ymmärrä mikä on vikana, hampaita ei pitäisi olla tulossa, syödään hyvin ja nukutaan hyvin sekä ollaan ulkona, niin ei, ei auta vaikka ei nukuta rinnalle, aamuyöllä heräillään ja ähistään ja puhistaan. Kai se on pakko pitää kunnon unikoulu, niin yöt rauhoittuisivat. Se siitä, nukkuu kun nukuttaa.



Ajattelin hakea esikoisen kävellen ja tallustaa kirjastoon, ei ole tullut käytyä vähään aikaan kirjastossa, sinne on varmaan maksamattomia sakkojakin, no maksetaan pois. Oltiin esikoisen kanssa neuvola lääkärissä, kaikki oli ok. Ja käytiin kaupassa, kyllä se on vaan niin paljon nopeampaa, kun käy ilman Antonia. Mikäs kiire tässä hoitovapaalla olisi?



Ja tästä sujuvasti seuraavaan aiheeseen, Kieppi kyseli töihinpaluusta, kotona ajattelin olla ainakin elokuuhun 2007, haavena olisi, että Anton olisin kotona siihen asti, että Anton olisi 3 vuotta. Nyt kahville, hauskaa päivää hippusille tasapuolisesti



Mareila+Anton 10kk

Ja käh köh jatkuu.....äidillä. Elmo on jo onneksi parempi. Taitavat olla tehokkaita nuo antibiootit, kun jo viime yö meni 1 heräyksellä :-) Ja siinäkin kävi niin, että mies tuli kello 3 töistä ja Elmo heräsi kello 4, jolloin mies oli vielä hereillä. Mies näin ollen syötti Elmon ja mamma sai nukkua koko yön. vielä kun saisi itsensä kuntoon. Levossa olo on suht jees, mutta mites sitä 3 lapsen ja yhden hoitolapsen kanssa levossa olisi :-0 ????? Miehellä on vielä sopivasti 3 illan työputki, joten saan nauttia yksinhuoltaja-arkea iltaisin :-( Isot pojat kyllä ymmärsivät kiitettävän hyvin, että äiti on nyt sairas eikä jaksa ylimääräisiä ryppyilyjä :-)



No itseni piristykseksi leivoin tänään pullaa ;-) Saanpaha jotain lohduketta - lämmintä pullaa ja maitoa, mikäs sen parempaa sairastupalaiselle.

Joo oikeesti mun ongelma on se, kun en osaa sairastaa. Minähän en sängyssä pysy, vaikka olisi pää kainalossa. Ja tämä mentaliteetti oli siis jo ennen lapsia. Että ei voi lapsiaan syyttää ;-)



Taidan siis poistua välipalapöydän laittoon