Lapsellani ei ole mielikuvitusta.
En edes tiennyt tuollaisen olevan mahdollista ennen tätä lasta. On erittäin älykäs, laskee helposti nyt siskalla esim. lukion pitkää matikkaa, tietää asioista aivan valtavasti jne. Mutta ei keksi tarinoita. Koulussa oli ollut fantasiakirjoitustehtävä. Oli pöllinyt juonen lukemastaan kirjasta, muuttanut vain pieniä yksityiskohtia. Kun kysyin miksi, paljastui, että hän ei osaa keksiä mitään uutta tarinaa. Jäin miettimään menneisyyttä ja tajusin näin olleen aina. Päiväkodin sadutustehtävissä kuvaili menneitä tapahtumia tai referoi keskusteluja. Mielikuvitusleikkejä ei leikkinyt koskaan vaan urheilulajit, sääntöpelit ja rakenteluleikit veivät mukanaan. Yhtään kuvitteellista ainetta ei ole koskaan kirjoittanut. Pitääkö olla huolissaan ja miten hitossa tuo on mahdollista?
Kommentit (47)
Tuo yksi mielenterveyspotilas on käynyt sabotoimassa tänään monta muutakin ketjua. Tai voi kai niitä olla useampiakin, joilla on lääkkeet loppu yhtä aikaa.
Mä en pitäisi matemaattisuutta ja luovuutta mitenkään toistensa vastakohtana. Ap:han itsekin kertoi, että lapsi rakentelee omasta päästään eli käyttää mielikuvitustaan. Ei vaan ole harjoitellut tarinan rakentamista.
Useat tuntemani matemaattisesti suuntautuneet ihmiset ovat kielellisesti ja taiteellisesti lahjakkaita ja heillä on rikas mielikuvitus. Tässä ketjussa nämä ominaisuudet on esitetty usein ikään kuin toistensa vaihtoehtoina tai ääripäinä, mitä ne eivät ole. Voi olla molemmat ominaisuudet tai voi olla, ettei ole kumpaakaan.
Kai tämä oli vähän ohi aiheen, mutta alkoi ärsyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksi mielenterveyspotilas on käynyt sabotoimassa tänään monta muutakin ketjua. Tai voi kai niitä olla useampiakin, joilla on lääkkeet loppu yhtä aikaa.
Ilkeys on eri asia kuin mielenterveysongelma. Älä kiltti käytä mielenterveyspotilas-sanaa tarkoittamassa huonosti käyttäytyvää. Ohis.
Aspergerpiirteitä. Meidän lapsi sai diagnoosin jo eskariiässä, mutta ei ole tarvinnut juurikaan mitään tukea ja opettajakin sanoi, että vähän erilainen lapsi, mutta helppo tämän kanssa on pärjätä. Sen kanssa on vain opittu elämään, että hänelle asiat pitää olla konkreettisia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei uskalla keksiä mitään tarinaa, koska tarinaan ei ole oikeaa vastausta. Ehkä hän on oppinut kotona, että ei saa epäonnistua.
Tämä.
Hän on insinöörityyppi, selvästi. Se ei ole sairaus 😀
Kuulostaa puolisoltani. On erittäin teoreettinen ja älykäs, mutta ei osaa luoda vapaata tekstiä. Voisi kai tuota pitää jonkin asteisena matematiikkanerona, lukiossa suoritti yli 20 kurssia matematiikkaa. On hyvä käytännössä katsoen kaikissa muissa oppiaineissa paitsi äidinkielen osalta luovassa kirjoittamisessa, kuvataiteessa ja käsitöissä. Kemia, matematiikka, fysiikka ja biologia lienevät kuitenkin tärkeimmät oppiaineet hänelle. Äidinkielen kieliopin hallitsee kyllä täysin, mutta ei kykene kirjoittamaan kuin fakta-asioita ja nekin mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi.
Sinuna en olisi huolissaan. Me kaikki ollaan erilaisia. Minulla on heikko matematiikka,mutta olen todella luova ja olen aina pitänyt kirjoittamisesta, joskin teini-iän jälkeen ei ole tullut pahemmin kirjoitettua mitään fiktiivistä. Lapsena kirjoitin parikymmentä satua siinä ajassa, kun muut luokkaiset saivat aikaiseksi ehkä pari satua.
Lapsesi tulee varmasti menestymään, mikäli lähtee opiskelemaan yliopistoon. Teoreettisia, loogisia ja älykkäitä kaavojen pyörittelijöitä tarvitaan aina. Puolisoni opiskeli vuosia luonnontieteitä, mutta nykyään opiskelee lääketiedettä pärjäten todella hyvin opinnoissaan.