"Tappaako pakollinen ruotsin kurssi unelmani tutkijan urasta?"

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Mulle kanssa ruotsin kieli oli se kompastuskivi. Osaan englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa ja italiaa. Mutta toi ruotsi, ei vain mennyt oppi perille, ei sitten millään. Kävin kaiken maailman kertauskurssit ym. läpi ja siltikin ruotsin kieli takkusi ja pahasti. Lopulta pääsin kurssista läpi rimaa hipoen, joka oli mulle työvoitto ja arvokkaampi saavutus kuin yksikään kiitettävä. Vaan ruotsin kieltä en ole eläessäni ikinä tarvinnut. Työmatkat Ruotsiin hoituvat kaikki englannin kielellä. Edes ruotsalaiset itse eivät omaa kieltään puhu kv-yrityksen kokouksissa.

Miten on mahdollista että olet noin monta kieltä oppinut mutta helppoa ruotsinkieltä et? Asenne?

Tuolla on niin selvä asennevika kuin on mahdollista. Saksakin on jo paljon vaikeampi kieli kuin ruotsi, ja sen sanon saksaa yliopistossa pääaineena lukeneena. Suomenruotsin ääntäminenkin on helpompaa kuin yhdenkään mainitun muun kielen. Kielioppi on myös paljon yksinkertaisempaa.

Ei ruotsi ole mitään avaruustiedettä, vaan aika helposti opittava kieli.

Lukihäiriöiselle ruotsin oppiminen on jostain dyystä tosi vaikeaa. Näin sanoi yksi erityisopettaja. Oman pojan kohdalla englanti ja saksa meni tosi hyvin, mutta ruotsi oli tosi vaikeaa. Lukihäiriö. Ruotsin vaikeus vaikutti myös opintosuunnitelmiin. Mikä rahamäärä menee ruotsin opetteluun, mitä ei edes tarvita

Itse olen lukenut ruotsin AMK:ssa ja ko. kurssin sai hyväksiluettua yliopistossa. Ei edes tuntunut ylivoimaisen vaikealta vaikka en kielinero olekaan. Yliopiston sivuaineen matikasta kertasin sitten yhden kurssin, joka monelle muullekin tuotti hankaluuksia.

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriöiselle ruotsin oppiminen on jostain dyystä tosi vaikeaa. Näin sanoi yksi erityisopettaja. Oman pojan kohdalla englanti ja saksa meni tosi hyvin, mutta ruotsi oli tosi vaikeaa. Lukihäiriö. Ruotsin vaikeus vaikutti myös opintosuunnitelmiin. Mikä rahamäärä menee ruotsin opetteluun, mitä ei edes tarvita

Mitä nyt toinen virallinen kotimainen kieli..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prototyyppi kirjoitti:

Mulle kanssa ruotsin kieli oli se kompastuskivi. Osaan englantia, saksaa, ranskaa, espanjaa ja italiaa. Mutta toi ruotsi, ei vain mennyt oppi perille, ei sitten millään. Kävin kaiken maailman kertauskurssit ym. läpi ja siltikin ruotsin kieli takkusi ja pahasti. Lopulta pääsin kurssista läpi rimaa hipoen, joka oli mulle työvoitto ja arvokkaampi saavutus kuin yksikään kiitettävä. Vaan ruotsin kieltä en ole eläessäni ikinä tarvinnut. Työmatkat Ruotsiin hoituvat kaikki englannin kielellä. Edes ruotsalaiset itse eivät omaa kieltään puhu kv-yrityksen kokouksissa.

Miten on mahdollista että olet noin monta kieltä oppinut mutta helppoa ruotsinkieltä et? Asenne?

Tuolla on niin selvä asennevika kuin on mahdollista. Saksakin on jo paljon vaikeampi kieli kuin ruotsi, ja sen sanon saksaa yliopistossa pääaineena lukeneena. Suomenruotsin ääntäminenkin on helpompaa kuin yhdenkään mainitun muun kielen. Kielioppi on myös paljon yksinkertaisempaa.

Saksa on mielestäni helpompi kieli kuin ruotsi. Olen tosin lukenut saksaa hyvin paljon pidempään ja enemmän kuin ruotsia.

Luetunymmärtäminen jopa tanskaksi on hyvin paljon sujuvampaa kuin ruotsiksi, vaikka en voi väittää osaavani tanskaa puhuvani pätkän vertaa ymmärrettävästi.

Nythän on ihan RKP:n taholta todistettu, että virkamiesruotsi on täysin turha. Seinäjoen sairaalan kaikki sairaanhoitajat ja lääkärit ovat virkamiesruotsin suorittaneet, mutta ei silti palvelu kelpaa.

Eli mikä järki koko virkamiesruotsissa on?

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriöiselle ruotsin oppiminen on jostain dyystä tosi vaikeaa. Näin sanoi yksi erityisopettaja. Oman pojan kohdalla englanti ja saksa meni tosi hyvin, mutta ruotsi oli tosi vaikeaa. Lukihäiriö. Ruotsin vaikeus vaikutti myös opintosuunnitelmiin. Mikä rahamäärä menee ruotsin opetteluun, mitä ei edes tarvita

Mitä nyt toinen virallinen kotimainen kieli..

Saamen kieli on toinen kotimainen. Ruotsi on vieras kieli Suomen alueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö se vaikeimman kurssin yrittäminen jättää viimeiseksi? Olisi ottanut ruotsin kurssin heti opiskelujen alkuun, niin ei kaikki lukioruotsi olisi heti unohtunut ja siinä olisi opiskeluajan verran aikaa uusia ja käydä niitä vakmistavia ruotsin kursseja.

Meidän aikaan virkamiesruotsi selvitettiin vielä tentillä fuksivuoden syksyllä, sen jälkeen en ole ruotsia tarvinnut. Kokeen läpäisin tyydyttävästi juuri sillä lukiopohjalla. Nykyään kai pitää käydäkin joku kurssi, joten teoriassa ruotsin osaaminen on paremmalla tasolla kuin minulla.

Niihin on usein jonoa ja kurssille otetaan vuosikurssijärjestyksessä. Eli ei välttämättä saa otettua sitä kurssia, vaikka haluaisi.

Miten kurssi, joka kaikkien on pakollista käydä, on niin alimitoitettu, että kaikki eivät saa sitä otettua? Sehän on typerää.

Toisaalta ruotsia saa opiskeltua myös yliopiston ulkopuolella, jos tietää olevansa surkea ruotsissa ja pelkää valmistumisensa jäävän siitä kiinni, voi kai lukea jossain kansalaisopiston kursseilla ruotsia harjoituksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukihäiriöiselle ruotsin oppiminen on jostain dyystä tosi vaikeaa. Näin sanoi yksi erityisopettaja. Oman pojan kohdalla englanti ja saksa meni tosi hyvin, mutta ruotsi oli tosi vaikeaa. Lukihäiriö. Ruotsin vaikeus vaikutti myös opintosuunnitelmiin. Mikä rahamäärä menee ruotsin opetteluun, mitä ei edes tarvita

Mitä nyt toinen virallinen kotimainen kieli..

Saamen kieli on toinen kotimainen. Ruotsi on vieras kieli Suomen alueella.

Oikeasti toinen kotimainen kieli Suomessa pitäisi olla venäjän kieli mm. Keski-Suomessa, Savossa, Pohjanmaalla ja Oulun läänissä. Eli Pähkinäsaaren rauhan rajan toisella puolella. Ne alueet ovat olleet osa Venäjää vuosisatojen (ehkä -tuhansien) ajan - suomenkieliset ovat pelkkiä maahanmuuttajia ja maahantunkeutujia siellä. Kuopion, Iisalmen ja Oulun seuduilla suomi on vieras kieli siinä missä ruotsikin.

Jos ruotsi kaipaa kertausta tai jopa alusta opettelua, suosittelen iltalukion kursseja. Kävin itse iltalukion ja suoritin kaikki mahdolliset ruotsin kurssit. Pakollisten kurssien jälkeen tunneilla sai olla lähes yksityisopetuksessa, joskus siellä ei ollut muita kuin minä. Yliopistossa pääsin virkamieskurssin näillä opeilla helposti läpi.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö se vaikeimman kurssin yrittäminen jättää viimeiseksi? Olisi ottanut ruotsin kurssin heti opiskelujen alkuun, niin ei kaikki lukioruotsi olisi heti unohtunut ja siinä olisi opiskeluajan verran aikaa uusia ja käydä niitä vakmistavia ruotsin kursseja.

Meidän aikaan virkamiesruotsi selvitettiin vielä tentillä fuksivuoden syksyllä, sen jälkeen en ole ruotsia tarvinnut. Kokeen läpäisin tyydyttävästi juuri sillä lukiopohjalla. Nykyään kai pitää käydäkin joku kurssi, joten teoriassa ruotsin osaaminen on paremmalla tasolla kuin minulla.

Jos virkamiesruotsi on tutkijan/ yliopisto-opiskelijan vaativin osuus - ei voi muuta sanoa kuin, että kaikenlaiset vatipäätkin ilmeisesti pärjäävät akateemisella uralla.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tenttimässä kirjanpidon viisi kertaa oikiksessa. Kävin jokaisella luennolla ja tein huolellisesti pienryhmätyöt. Minusta ei koskaan tule kirjanpitäjää, enkä ole kohta 20 vuoteen tarvinnut kurssin tietoja mihinkään. Pitäisikö minunkin kirjoittaa mielipidepalstalle?

Ruotsin pakko-opiskelua kannatetaan maailman tyhmimmillä argumenteilla. Toisaalta vuosien mittaan siihen ei ole löytynyt yhtään järjellistä argumenttia joten ei ole vaihtoehtoja.

Keskustellaanko tässä nyt pakkoruotsin mielekkyydestä vai siitä, miten ap saisi kurssin läpi? Olen itse lukiossa opettajana, en tosin ruotsin, ja monesti mietin opiskelijoiden juttuja kuunnellessani, että jos edes osa ruotsin vastustamiseen käytettävästä energiasta käytettäisiin opiskeluun, kaikki pääsisivät kurssit läpi. Vastustan itsekin pakollista ruotsin opiskelua, mutta venkoilu ei muuta sitä yhtään vapaaehtoisemmaksi. Itse havahduin tähän yläasteella. Kiukuttelin aluksi ruotsin tunneilla ja olin sitä mieltä, etten muka voi mitenkään oppia ruotsia, mutta jossain vaiheessa tajusin, että koska kaikki muutkin tekevät näin, pienellä panostuksella voin saada helposti hyviä arvosanoja. Asenneongelmaisten vuoksi rima on tosi matalalla, ja opettaja tarttuu kuin hukkuva oljenkorteen, jos yksikin oppilas edes esittää opiskelevansa. Peruskouluruotsista sain lopulta kympin, lukiossa kirjoitin ruotsista eximian (oli tuolloin vielä pakollinen) ja yliopistossa sain sekä kirjallisesta että suullisesta kokeesta korkeamman arvosanan, enkä mielestäni osaa juuri ollenkaan ruotsia. En pystyisi käymään small talkia vaativampaa keskustelua ruotsiksi. Tämä kertoo siitä, mikä on vaatimustaso.

Ap:lle sanoisin, että jos peruskoulu- ja lukioruotsi eivät ole hallussa, ei tietenkään voi olettaa selviävänsä yliopiston kursseista. Jos omassa yliopistossa ei ole kertauskursseja, ilmoittaudut paikallisen aikuislukion tai vaikka Otavan opiston preppauskursseille.

Miten tuo tyyppi ilkeää vittu ulista tuollaisesta asiasta? Jos se "unelma" on kiinni yhdestä vitun ruotsinkurssista, niin luulisi löytyvän paukkuja saatana opiskella se vaikka hampaat irvessä. Että minua vituttaa nämä nykyajan lapaset, kun ne on tottuneet pelkästään uhriutumaan.

Jaa. Itse myös pelkäsin virkamiesruotsia hirveästi etukäteen. Kävin varmuuden vuoksi ruotsin alkeiskurssin ennen virkamiesruotsin suorittamista. MUTTA ei olis tarvinnut. Kaikki sai opettajalta "hyvät taidot", läksyjö ei ollut koskaan, materiaaleja ei tarvinnut hankkoa... Yksi vaivattomimmista kursseista yliopistolla. Pääsin melko vaivattomasti läpi. Joten kyllä tääki tyyppi pääsee, jos ei muuten niin näkemällä pienen vaivan.

Vierailija kirjoitti:

Keskustellaanko tässä nyt pakkoruotsin mielekkyydestä vai siitä, miten ap saisi kurssin läpi? Olen itse lukiossa opettajana, en tosin ruotsin, ja monesti mietin opiskelijoiden juttuja kuunnellessani, että jos edes osa ruotsin vastustamiseen käytettävästä energiasta käytettäisiin opiskeluun, kaikki pääsisivät kurssit läpi. Vastustan itsekin pakollista ruotsin opiskelua, mutta venkoilu ei muuta sitä yhtään vapaaehtoisemmaksi. Itse havahduin tähän yläasteella. Kiukuttelin aluksi ruotsin tunneilla ja olin sitä mieltä, etten muka voi mitenkään oppia ruotsia, mutta jossain vaiheessa tajusin, että koska kaikki muutkin tekevät näin, pienellä panostuksella voin saada helposti hyviä arvosanoja. Asenneongelmaisten vuoksi rima on tosi matalalla, ja opettaja tarttuu kuin hukkuva oljenkorteen, jos yksikin oppilas edes esittää opiskelevansa. Peruskouluruotsista sain lopulta kympin, lukiossa kirjoitin ruotsista eximian (oli tuolloin vielä pakollinen) ja yliopistossa sain sekä kirjallisesta että suullisesta kokeesta korkeamman arvosanan, enkä mielestäni osaa juuri ollenkaan ruotsia. En pystyisi käymään small talkia vaativampaa keskustelua ruotsiksi. Tämä kertoo siitä, mikä on vaatimustaso.

Ap:lle sanoisin, että jos peruskoulu- ja lukioruotsi eivät ole hallussa, ei tietenkään voi olettaa selviävänsä yliopiston kursseista. Jos omassa yliopistossa ei ole kertauskursseja, ilmoittaudut paikallisen aikuislukion tai vaikka Otavan opiston preppauskursseille.

Ongelma ei ole asenteessa vaan siinä että se kurssi on suurimmalle osalle suomalaisista aivan täysin turha. Yhtä hyvin voisi opettaa koululaisille pakolla latinaa (jota kait muinoin opetettiinkin ylemmillä oppiasteilla) koska se on sivistyksen kieli tai ainakin joskus oli.

Muistelen myös aikanaan kun nämä kielellisesti lahjakkaat kiukuttelivat että matematiikkaa on pakko opiskella (muttei kirjoittaa). Matematiikka on kuitenkin paljon tärkeämpi yleistaito kuin ruotsin taito.

Ehkä opettajankin pitäisi ottaa huomioon että kaikki eivät opi kaikkea samaan tahtiin ja jos itse oppii ilman vaivannäköä jotain kiitettävillä numeroilla niin joku saattaa joutua tekemään aivan helvetisti työtä päästäkseen edes keskivertonumeroihin.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo tyyppi ilkeää vittu ulista tuollaisesta asiasta? Jos se "unelma" on kiinni yhdestä vitun ruotsinkurssista, niin luulisi löytyvän paukkuja saatana opiskella se vaikka hampaat irvessä. Että minua vituttaa nämä nykyajan lapaset, kun ne on tottuneet pelkästään uhriutumaan.

Itse sain omani luojan kiitos rimaa hipoen läpi kerralla. Sen jälkeen mokomaa ainetta ei ole tarvinnut mihinkään. Opin teknisiä ja matemaattisia asioita suorastaan naurettavan helposti, kielien kanssa saan tehdä töitä huomattavasti ja silti pitää stressata meneekö kurssi edes läpi.

Mullekin ruotsi on rakettitiedettä. Saksa, ranska ja englanti on lastenleikkiä ja helppo oppia. Mä yritin antaa ruotsille mahdollisuuden, olin innoissani koska luulin osaavani sitä paljon paremmin koska olin jo vuosikausia asunut rannikkokaupungissa ja käyttänyt sitä työssäni. Jopa vähän pidin siitä. Mutta kun kurssi yliopistossa oli vasta alkanut, sain huomata että osasin vähemmän kuin olisin osannut edes kuvitella. Täynnänsä yllättäviä ja oikukkaita sääntöjä, ja aina jostain kulman takaa tulee poikkeus. Miljoonia eri tapoja sanoa joku juttu tai muodostaa lauserakenne. Paitsi se mitä sinä ehdotit. Niin ei voinut sanoa. Sinun olisi pitänyt huomata että x vaikuttaa yyhyn ja siten muuttaa säännön f kokonaan g:ksi.

Vaan läpi pääsin. Minusta syntyi uusi pakkoruotsin vastustaja.

Itse suoritin tänä syksynä kyseisen kurssin. Voin sanoa, että vaatimustaso oli kyseisellä kurssilla aika matala. Suullinen koe oli parikeskustelu omaan alaan liittyvästä aiheesta ja lisäksi piti pitää ryhmänä suullinen esitelmä. Ei tarkoitus ole olla täydellinen, vaan pystyä kommunikoimaan tarvittaessa omaan alaan liittyvissä asioissa sillä ruotsin kielellä.  Iso osa ei varmasti tarvitse ruotsia jatkossa/työelämässä yhtään mihinkään, mutta niin kauan kuin se tutkintovaatimuksissa on, niin pakko se on suorittaa. Uskon, että kyseinen henkilö varmasti pääsee kurssin läpi, vaikka sitten parin kertauskurssin kautta.