Ystävä matkii minua JOKA ASIASSA

Vierailija kirjoitti:

Ai että on joku muuki... hei, mä oon 40. Ystävällä sama takki, kengät, kampaus, verhot... jne VTTU. Siistii mennä lenkille samassa kampauksessa (mulla lenkillä hiukset kiinnitetty tietyllä lailla, eikös kaverillakin).. sama takki, kengät. Järkyttävää, naurettavaa jos en olis minä toisena.

En voi sille näyttää mitä ostan koska ostais samat. Onneks vähän eri elämäntilanteet niin ei kaikkeen samaan taivu. Mutta iha htin ärsyttävää. Joo.

Juuri tämä, että pitää näyttää ihan samalta! Minusta ainakin noloa liikkua samoissa/samantapaisissa kamppeissa kaksistaan! Tympii!

-ap

Omalla ystävälläni on persoonallisuushäiriö, olemme kolmekymppisiä. Ystävyytemme alkuaikoihin kaksikymppisenä hän matki myös vaatevalintojani ym. Noin paha hän ei sentään ollut. Hänellä siis todella huono itsetunto. Tarkoitan vain, että voi olla että toi menee vielä pahemmaksi tosta.

Kuinka kauan olette tunteneet? Entä miten hän suhtautuu sinuun muuten, oletteko todella paljon tekemisissä?

Ehkä hänellä on muodostunut pienimuotoinen pakkomielle sinusta. Tuollainen koko elämänalueen matkimimen ei ole enää tervettä.

Itse ehkä ottaisin tähän ystävään vähän etäisyyttä. Sinun ei tarvitse selitellä hänelle mitään, voit vain vedota kiireisiin. Tekisi varmasti hänelle itselleenkiin hyvää olla jonkun aikaa erossa sinusta ja etsiä sitä omaa persoonaa.

Minä katkaisin välit tämmöiseen ystävään täysin,vapautumisen tunne oli ihan hilitön,vasta sitten tajusin kuinka paljon matkiminen häiritsikään!

Varmasti ärsyttää tuommoinen käytös! Ymmärrän jos sattumalta (tietämättä että toisella on) ostaa samanlaisen kuteen, laukun kengät verhot yms.. mutta jos kerran sinulta vie kaikki ideat ja tarkoituksella ostaa samat kamppeet niin onhan se jo noloa parikymppiseltä ihmiseltä??? Itse ainakin haluan että omistan edes jonkunlaisen "minäni" ja persoonallisuuteni!

Kuinka pitkään olette olleet ystäviä? Kauan matkimista on jatkunut?

AP matkii jotain aikaisempaa ketjua, olen varma että olen nähnyt joskus samanlaisen.

Ei mulla muutakuin että jos et pistä poikki välejäs tuohon "ystävään" niin ootte vielä joskus paksuna samalle miehelle molemmat.

Vaikea välttää ettei joskus osta samaa tuotetta kuin joku ystävä.. tai samanlaista vaatetta.. pieni kaupunki ja jos minulle sopii jokin vaate niin ostan sen piittaamatta siitä onko jollain lissulla samalainen. 😉

Paha

Nuorena vielä nuo matkimisen aiheet on sellaisia, jotka on matkittavissa; vaatteet, harrastukset, mielipiteet ym.

Mutta sitten kun kuvioon astuu esim. miehet, opiskelupaikka, asunnon ostamiset ym. Siis vanhemmalla iällä asiat, joita ei niin vaan matkitakaan. Ja jos ystävä ei ole siihen mennessä päässyt tosta epävarmuudesta eroon niin asiat, joita hän ei voikaan matkia voi purkautua kateutena ja arvosteluna sua kohtaan.

Nimim. kokemusta on.

Epävarmuus ja halu pyrkiä samaan kuin toinen. Itsekin olen ollut tekemisissä tällaisen henkilön kanssa, en onneksi enää. Osti samat tuotteet perässäni, alkoi käyttämään samoja sanontoja ja kopioi kaiken tekemäni yhteisessä harrastuksessammekin. Hänellä oli kiire vakiintua samaata syystä — kun muillakin on. On edelleen ihan samanlainen, ellei pahempikin. Eihän tuo kieli muusta kuin epävakaasta mielenterveydestä ja tyytymättömyydestä itseensä. Toivon todella, että tällaiset henkilöt saavat itsensä vielä kuntoon joskus, on meinaan surullista katseltavaa.

Vaikka onkin helppoa leimata ihminen tyhmäksi tai älyttömäksi moisen käytöksen perusteella, on se minusta ennemminkin surullista. Se ei katso ikää, jos on jäänyt vaille lapsuudessa riittävää tukea ja kannustusta, niin ettei minäkuva ja itsetunto ole päässeet kehittymään normaalisti. Se ei ole ihmisen tyhmyyttä, vaan hän itsekin siitä kärsii. Sellaista mielenterveydenongelmaa ei olekaan, jossa traumaattiset kokemukset eivät esittäisi jonkinlaista roolia. Kohteelle näin esiintyvä vaurio on toki vähintäänkin vaivaannuttavaa.

Itse suosittelisin, että puhut rehellisesti, miten sinua ahdistaa hänen käytöksensä. Sen kun voi sanoa kauniisti toista kunnioittaen ja hyvää haluten, ja silti niin että pointti tulee sanotuksi selvästi.

Parikymppisenä mulla oli vähän tuon tapainen tuttava, joka yritti väkisin syventää ystävyyttämme tuollaisen matkimisen kautta. Kaikki mitä hankin, vaatteet, asusteet, puhelin... Kaikkiin hankintoihin esim. ulkonäköasioissa hän kommentoi heti ensimmäisenä että "Hei ihanaa, mun pitäis myös saada tuo/laitattaa tollaset/käydä samalla kampaajalla" ja heti seuraavalla viikolla oli samat jutut jo hallussa. Isoissa hankinnoissa, kuten kämpässä ja autossa ei kyennyt matkimaan, mutta aina oli selitys valmiina mallia "Kyllä minäkin, mutta ei ole tarpeellista hankkia tuollaisia statussymboleita" ja haukkui muutenkin. Ystävyys ei tosin meillä jatkunut, siirtyi sitten seuraavan matkittavan perässähiihtäjäksi. Varmasti joku epävarmuuteen tai identiteetin hakemiseen liittyvä juttu.