Lokamasujen maantai
Keskellä yötä kirjoittelen, mutta koska maanantain puolella jo ollaan, niin aloitetaan nyt jo maanantain pino...
Eilen käytiin lääkärissä, puhuttiin ihan yleistä ja katsoi hiivan (kuulema yleistä raskauden aikana, minulla jo toinen!), lisäksi että kohdunkäytävä oli kiinni.
Sitten juostiin np-ultraan. Aika oli alunperin keskiviikolle, mutta lääkäri oli peruuttanut ja olivat antamassa aikaa ensi viikolle. Kerroin, että torstaina lennän Suomeen ja haluan ehdottomasti päästä ultraan ennen sitä ja onneksi aika järjestyi saman tien.
Oli kyllä hieno kokemus, ensinnäkin kaikki näytti hyvältä, niskapoimu oli ok, sydän toimi ja vauva liikkui paljon, heilutteli pieniä käsiään ja jalkojaan eli kaikki kunnossa. Lääkäri oli tosi mukava, kertoi tarkkaan kaikki osat silmäkuoppia myöten. Oli ihana nähdä masuasukki, viime ultrassahan se näytti lähinnä toukalta. Pää ja silmät näkyivät tosi selvästi... Mittaa oli 5,47 cm. Sitä kun naureskelin, lääkäri siihen kommentoi, että kyllä hänkin 50v. sitten on ollut saman kokoinen. Mieskin oli innoissaan, kai noi ultrat on ne mitkä usein saa miehen kunnolla " mukaan" .
Ultrassa myös selvisi, että olen jo viikolla 12+1 (11+5 sijaan). En tiedä siirtyikö la myös aikaisemmaksi (syyskuun puolelle 1.10 sijaan), mutta en aio täältä lokamasuista enää lähteä pois, kun tänne ollaan kerran jo kotiuduttu (mikäli ei sitten heitetä pois:) ). Mutta eikös ensikertalaiset synnytä usein myöhässä eli luultavasti kuitenkin lokakuun puolelle mennään?!
Kysymys teille konkareille, jotka ootte jo tokalla tai muulla kierroksella tai muuten vain tiedätte... Kannattaako tässä vaiheessa, kun maha alkaa painaa tavallisissa housuissa katsella tavallisia mut jotain isompia tai resorivyötäröisiä housuja vai ihan oikeita mammavaatteita? Siis löytyykö mammahousuja, jotka sopii jo tässä vaiheessa? Missä kannattaa katsella Helsingin keskustassa? Ajattelin nyt Suomen reissulla panostaa tähänkin asiaan!
Möhömahainen Morena toivottaa (12+2) aurinkoista maanantaita kaikille lokamasuille!
Kommentit (28)
Juuuu ihan sama Jenihän se täällä nyt palstailee :) Jätin vauvapalstan noin 2 vuotta sitten kokonaan, koska lapsettomuus oli elämäni tärkein asia(tai siis elämä pyöri sen ympärillä) ja koin suurta ahdistustakin, kun luin muiden onnistumisia ym...Päätin, että nyt loppuu ja muuta elämää kehiin :) Palstailin siis TODELLA aktiivisesti silloin.
No tottahan tosiaan.....Kylläpä teilläkin on tapahtunut :)) Tosiaan taitaa olla vähän " kiero huumorintaju" jollain ketä näitä kohtaloita määräileepi....heh :D
Niin ja kiitos onnitteluista ja samaa myös sulle..Teillähän rupee jo suurperhe valmistumaan ;) Meillä vasta jännitetään miten elämä tosissaankaan tulee muuttumaan vauvan myötä! Jännää :)
Terkuin: Je_Ni again....
Me yritettiin tätä ekaa reilu vuosi ja mun tosi monet kaverit tietää meidän yrityksestä ja sen pituudesta. nyt en ole kaikille kertonut vielä tästä raskaudesta ja tiedän, että yhdellä parhaimmista kavereista on yritys päällä. Nyt kaverista ei ole yllättäen kuulunut mitään pitkään aikaan..mietin vaan, että oliskohan tullut raskaaksi, mutta ei uskalla minulle siitä ilmoittaa kun varmaan luulee, että meillä ei vieläkään ole tärpännyt.
En ole varma todellakaan tästä, pelkkä aavistus on vaan. Mutta mietin sitä, että ajatuksena loukkaa paljon enemmän se, että hienovaraisesti lykätään kertomista sen takia, että pelätään pettymystä meidän puolella. itse olen yrityksemme aikana iloinnut ihan sydämestäni muiden raskauksista vaikka oma yritys on ollut hankalempaa.
Mieluummin haluaisin kuulla asiasta kuin että olen viimeinen joka saa kuulla. Ehkä sellaista ei välttämättä kannata korostaa, että " ekalla kierrolla tärppäs" tms.
En tiedä onko apua tästä mielipiteestä, mutta tuli vaan mieleen kun joku kirjoitteli tästä lapsettomille kertomisesta.
No, eipä muuta kuin ruokakauppaan sitten vaan... iloista ihanaa kevätmaaliskuuta kaikille!
Itsellä päivä meni opiskellessa sekä pulkkamäessä.Huomenna olis kaksi tenttiä,pitäis varmaan lukea..
Olossa ei mitään ihmeellistä,välillä öklöttää(iltaisin) ja maha turvoksissa muuten voisin unohtaakin että raskaana ollaan.
Luin noita vahinko raskaus pinoja,aika monelle lokamammalle on niin käynyt, heh, mut voi laskea mukaan =) Neljäs halusi liittyä seuraamme..
No ilonen yllätys alkujärkytyksen jälkeen.Ei elämää kannata liiaksi suunnitella,kyllähän sitä aina ottaa mitä annetaan :)
Wades & Natika 8+6
Meinasimme odotella vielä, että olemme hieman " turvallisemmilla" viikoilla kun siskoni viime syksyinen km oli niin kova suru ja lapsenlapset olisivat niin kovin tervetulleita sukuun. Miehen veljen kohdalla eniten jännättää kuinka veljen vaimo asiaan suhtautuu, hänelläkin vuosien hoitojen tuloksena yksi km ja eikä yhtään plussaa sen jälkeen. Jotenkin tuntuu, ettei uskalla onneaan hehkutella kun heidän taustansa tietää ja kuinka rankkaa lapsettomuus heille on. Jotenkin tuntuu, että miehenni veljen vaimo aina hieman pelonsekaisin tuntein katsoo tavatessamme minun vatsanseutua " että ei kai vaan...?" vaikka eivät meidän suunnitelmistamme tietäneetkään. Pakkohan se on kohta kertoa ja toivoa, että pystyisivät olemaan onnellisia meidän puolestamme. Vaikeita asioita nämä. Meillekin, vaikka toisin epäilin, kävi sitten niin, että jo toisesta kierrosta tärppäsi ja sitä ei ainakaan viitsi kertoa ettei tule pahaa mieltä.
Kyllä siitä pitää kuitenkin lähteä, että te olette onnenne ansainneet eikä teidän tarvitse siitä kantaa " syyllisyyttä" .......Aivan niin, varmasti tämä veljesi vaimo(menikö oikein) on tutkinut niin sinun kuin kaikkien muidenkin " potentiaalisten" ehdokkaiden vatsanseutua ja voin kyllä kertoa, että se on kamalaa pelätä/arvailla/kuvitella jne..jne...toisen olevan raskaana :( Sitä on itsekin monet itkut itkenyt jo ennen kuin on ollut edes varma toisen raskaudesta! Kaikki lapsettomat eivät varmasti ajattele asioista samalla tavalla ja riippuu hyvin pitkälti myös siitä missä vaiheessa " lapsettomuuskriisiä" elää... Olen ollut varmasti ihan kamala ihminen, mutta lapsettomuushoitojen ollessa päällä en ole pystynyt olemaan tekemisissä raskaana olevien naisten kanssa(en edes omien siskojeni) ja siitäkin olen tuntenut todella huonoa omaatuntoa. Tuska vaan on ollut niin suuri.
Kehoittaisin kuitenkin kertomaan sen heille ITSE sillä mikään ei ole vihastuttavampaa kuin kuulla lähipiirin raskaudesta joltain muulta kuin asianomaiselta itseltään. Siinä tulee tunne, että meitä pidetään jotenkin niiiiiiin heikoilta ihmisiltä, joille ei voi kertoa maailman ihaninta uutista siinä pelossa, että pää ei kestäisi!!! Myös näin on käynyt itselleni ja voin kertoa sen sattuvan todella syvälle :(
Tästä tuli nyt taas tällainen jaaritus, mutta on niin vaikeeta ymmärtää lapsettomuuden kanssa kamppailevan naisen ajatuksia ellei sitä ole itse kokenut.
Saattaa olla, että tämän veljesi vaimon yhteydenpito teihin saattaa hetkeksi vähentyä, mutta älkää syyllistäkö häntä siitä....meinaan hän tekee sen jo itse sisällään :/
Mahtoikos tästä nyt mitään tolkkua saada....Noooo, yritin kuiteskin ;)
Illanjatkoja toivottelee:
Je_Ni
Olipa kauheesti vaadittua muistaa, että se oli miehesi veljen vaimo.....*sorry* :)) Pistetään raskausdementian piikkiin;)
En oo taas jaksanu enää iltaisin koneelle, kun olis aikaa, sillä uskomaton väsymys vaivaa jo viimeistään iltaseittemästä eteenpäin. Tää on kummallista. Väsymyksestä huolimatta valvon kuitenkin johonkin 23:een, et saa hetken olla itsensä kanssa, kun pikkumies on mennyt nukkumaan. Mut kun sohvalle istahtaa, niin siihen on ihana käpertyä ja laittaa simmut kiinni...
Meillä piti olla tällä viikolla eka neuvola, mutta siirtyi ens viikolle, ISO pettymys. Jotenkin tuntuu, et kun on neuvolas ja verikokeis käyny ni sit raskaus tuntuis jotenkin todellisemmalta.
Olo on ollut suht hyvä. Ei kuvotusta enää, oon tähän asti selvinnyt vähällä kuvotuksella. Masua pistelee jännästi. Alaselkää särkee välillä, kuin kuukautisten aikaan. Ja rinnat just öisin masulla nukkuessa tuntuu aralta. Ihanaa kun voi vielä masulla nukkua, lempiasento.
Kotityöt ei oikein innosta täälläkään, nytkin ois tiskivuori odottamas. Mammahousuja ja muita -vaatteita en oo vielä tarvinnut. Kotona käytän kollegehousuja ja muuten tavalliset housut mahtuu hyvin päälle. Eka raskaudes aloin käyttää äitiysvaatteita joskus viikolla 15. Silloin ei ainakaan mitään kovin ihania vaatteita löytynyt, olin pettynyt. Ja imetysliiveihin olin tosi pettynyt, et löytyi vaan mustaa ja valkoista. Ei mitään kauniita koristeita tai värejä.
Lähen tiskeille, kaunista maaliskuuta kaikille!!
Lizie rv 9+1
Niin se vain elämä joskus yllättää..iloisestikin!
Olenkohan ihan väärässä, vai palstailitko jo joskus 2002 vuoden loppupuolella tuolla lapsettomuuspuolella?? Meidän toinen lapsemme sai alkunsa Clomifenilla 2v 9kk:n yrityksen jälkeen ja siihen aikaan tosiaan lueskelin tuota lapsettomuuspalstaa ja aivan kuin muistaisin sinut sieltä? Tai sitten olen sotkenut johonkin toiseen..
Niin, tämä lapsensaanti on TOSI yllätyksellistä joskus ja tuntuu, että haikaralla on jopa kieroutunut huumorintaju, sillä meidän kolmesta lapsesta 1 tosiaan tekemällä tehty ja kauan toivottu, 2 normaalisti, helposti saatu ja sitten tämä neljäs on pilleriraskaus! Eipä ois sillon muutama vuosi sitten uskonut, että minä, joka taistelin ylipitkien kuukautiskiertojen ja ovuloimattomuuden kanssa ja haaveilin saavani joskus sen toisen lapsen, olenkin parin vuoden päästä näin hedelmällinen, että oikein e-pillereitä syömällä paukahdan paksuksi....
Tällainen sepustus tällä kertaa..
Mianni 8+2 (edelleen :)