Miten tiukkoja olette 6 lk -> läksyjen kanssa?

Vaadin että kuelten läksyt on tehty ajallaan, matikan tehtävät on yleensä tehnytkin jo tunnilla valmiiksi. Lukuaineista ei niin välitetä eikä etenkään mistään kuviksen kotihommista. Lapsi siis tekee näitä kyllä, mutta en ala tarkistelemaan tai patistamaan ja joskus saattaa hutaista (tekee joka toisen tehtävän, kirjoittaa isolla käsialalla ettei tarvitse tehdä niin paljoa ym)

Syy tähän asenteeseen on siinä, että kielistä ja matikasta ei voi tippua, mutta lukuaineisiin voi alkaa panostaa milloin tahansa (eikä tuossa vaiheessa niistä kympin ylisuorituksista opi sen kummempia asioita kuin seiskan suorituksella).

Tietysti meidän lapsi on pienestä asti oppinut vastuunkantoon ja se on osa syytä miksi ei tarvitse enää hyysätä. Toisaalta lapsi on myös luonteeltaan sellainen että koulu on helppoa, eikä esim. säheltäjä ja unohtelija (näitä arvottamatta yhtään!) Jonkun muun lapsen kohdalla pitäisi varmasti vahtia enemmänkin.

Olen muuten opettaja itsekin

Auttaako sinua muistamaan, jos menetät jonkin oikeuden jokaisesta unohduksesta. Esim unohdat ostaa maitoa, puhelin pois. Unohdat imuroida, kaverit tai mies pois.

Meidän lapselle ei sitä vastuunkantoa ole varmaan opetettu tarpeeksi. Syy-seuraussuhde ei soita kelloja yhtään. Ei ole merkitystä sillä, mitä siitä seuraa, jos jättää jotain tekemättä. Ei tunne häpeää, mutta osaa kyllä välillä soimata itseään.

Pelkään, että olen kasvatustyössäni jo myöhässä. Onko vielä jotain tehtävissä? Jos, niin mitä?

Ap

Jos tilanne on tuo alakoulussa, se on sitten täysin menetetty yläkoulussa.

Olen muistutellut, auttanut ja valvonut. Ei rangaistuksia kuitenkaan

Joskus olin kyllä itse hermona ja ilmapiiri huononi - lapsi unohti vielä enemmän

Nyt olen oppinut. Pidän ilmapiirin hyvänä. Kannustan. Annan teinille vastuun

Kaikki sujuu paremmin

Vanhempien kannattaa Aina katsoa ensin omaa käytöstä ja miettiä mitä itse toivoisi itselleen. Hyvää ilmapiiriä. Kannustusta vai haukkuja. Rangaistuksia?

Meillä käytiin alakoulun ensimmäisinä vuosina läksyjä läpi yhdessä. Nykyään ei enään niin tarkasti vaikka toki melkein päivittäin jutellaan että onko paljon läksyjä, mitä asioita käsitellään jne. Lapset tekevät läksynsä ihan oma-aloitteisesti.

Ehkä teillä auttaisi, jos niitä läksyjä alettaisiin tekemään valvonnannalaisena ja joka ilta käymään läpi että mitä tuli mistäkin aineesta läksyksi ja onko tehty.

No, kun lapsella kerran on diagnoosikin on kait (sinullekkin) ihan selvää, että hän tarvitsee ENEMMÄN tukea kuin normilapsi? Ei siinä vaan muu auta. Eli teidän on nyt sitten vanhempina tehtävä päätös: haluatteko tukea vai ettekö halua ja jos ette halua, mikä sen lopputulos on sille lapselle? Mulla on kännykän kalenterissa kaikki lapsen kokeet ja muut sellaiset wilma-viestien asiat, joihin tiedän, että lapsi tarvitsee mun apua. Seinällä on lukujärjestys, josta lapsi itsekkin näkee, mitkä kirjat on oltava repussa milloinkin. Läksyt tehdään, kun olen tullut töistä, jotta voin olla apuna tarvittaessa, heti sen jälkeen pakataan reppu seuraavalle päivälle, jonka minä vielä illalla ennen nukkumaan menoa tarkistan (mulla menee siihen n 3min). Eli tämä vaatii wilman seuraamista n. 2x vkossa ja jokailtaisen repun tarkistuksen. Ja tietty tuki läksyissä ja kokeissa, mutta sitä saa kaksi normilastakin meidän perheessä, kuuluu mun mielestä vanhemmuuteen. 

Meillä asuu myös taivaanrannanmaalari. Minä ja mies ei päästetä lasta nukkumaan ennen kuin on todistettavasti läksyt tehty ja seuraavan päivän kirjat ja muut tarvikkeet repussa. Jos ei vahdita niin ei tee ja joku unohtuu. Kyseessä 7lk poika. Aina ollut samanlainen, jäänyt parilta luokkaretkeltäkin pois, kun ei oo muistanut tuoda sitä lupalappua koulusta kotiin ajoissa.

1. Koulun ja opettajan arvostus. Eli meillä puhutaan lasten kuullen aina koulusta ja opettajista arvostavasti. Jos lapsi valittaa että opettaja vaatii tekemään tehtävät hyvällä käsialalla niin me vastaamme että juu paljon hankalampaa tehdä tarkasti mutta opettaja on oikeassa ja kun oppii hyvän käsialan niin siitä on hyötyä loppuelämän.

2. Normaalissa elämässä "hoksautamme" lapsille mitä hyötyä esim matikasta tai kielistä on. Eli mies vaikka kehuu kuinka paljon netistä löytyi englanniksi apuja auton virityksen johonkin yksityiskohtaan mutta suomeksi ei asiaan löytynyt mitään hyvää. Itse lasken esim kaupassa lasten kuullen aleprosenttien jälkeen jäävän tuotteen hinnan jne. Samoin välillä jutellaan kuinka hyvä kun olemme opiskelleet niin töitä helpompi löytää ja palkkakin parempi.

3. Olemme huolehtineet heti alusta asti että matikka ja kielet opiskellaan kunnolla. Muissakin autetaan mutta niistä ei niin paljoa huolehdita. Automatkoilla kyselen välillä kertotauluja lapsilta. Englannin sanoja on opeteltu leikin varjolla vähin jo ennen kouluikää. Lapset pelaavat myös paljon pelejä joissa apua englannin osaamisesta ja tarvittaessa käännän tekstejä heille (tai nykyään 12v kääntää tarvittaessa myös pienemmille).

Mitä ap voisi tehdä.

- keskustella rauhallisesti lapsen kanssa millaisesta elämästä lapsi haaveilee. Miettisitte yhdessä mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä ja kannustaisivat opiskelemaan. Jos vaikka autot, pelit tai matkustelu ym kiinnostaa niin niissäkin olisi englannin kielestä apua. Koettaisit luoda omaa motivaatiota opiskeluun.

2. Voisitteko käydä yhdessä juttelemassa koulukuraattorin kanssa motivaatio ongelmista?

3. Koettaisitte tehdä kotona opiskelusta vähemmän stressaavaa. Esim päivittäin varattaisiin tiettyyn kohtaan 30 minuuttia ja jos opiskelee sen aina tehokkaasti niin se riittää. Silloin tehtäisiin tärkeimmät ekaksi ja jos jää aikaa niin kerrattaiisin jo tuleviin kokeisiin ym. Tai sitten vaikka opiskelua 20 min ja sitten pelaamista 20 min ja näin kunnes läksyt tehty. Kysy lapsen mielipidettä myös miten hänen mielestään läksyt tulisi tehtyä.

4. Miten saisit oppimisesta palkitsevaa? Meillä hyvin menneestä kokeesta saa peliaikaa. Ja kokeiden tuloksia ei verrata sisarusten kesken vaan lapsen omaan aikaisempaan menestykseen. Eli jos matikasta taso on noin 9 niin peliaikaa saa sellaisesta kokeesta jolla sais numeroksi vähintään 9. Toisella lapsella on taso yleensä 8 joten hän saa sitten hieman huonommilla numeroillakin peliaikaa. Ja meillä lapsia kuullaan itseäänkin eli miettivät itsekkin syitä jos koe menee huonosti (esim uskonnoista tärkeät sanat selitetty samanvärisissä laatikoissa ja sekosi mitkä sanat liittyivät mihinkin uskontoon joten sovittiin että jatkossa voi kirjoittaa sanat paperille ja piirtää niille eriväriset laatikot jotta muistaisi asiat paremmin värien kautta). Toinen lapsi raas oppii parhaiten kuuntelemalla joten luen hönelle usein koealueen kerran läpi ääneen ja itse lukee lisää.

Tsemppiä ap

Vierailija kirjoitti:

1. Koulun ja opettajan arvostus. Eli meillä puhutaan lasten kuullen aina koulusta ja opettajista arvostavasti. Jos lapsi valittaa että opettaja vaatii tekemään tehtävät hyvällä käsialalla niin me vastaamme että juu paljon hankalampaa tehdä tarkasti mutta opettaja on oikeassa ja kun oppii hyvän käsialan niin siitä on hyötyä loppuelämän.

2. Normaalissa elämässä "hoksautamme" lapsille mitä hyötyä esim matikasta tai kielistä on. Eli mies vaikka kehuu kuinka paljon netistä löytyi englanniksi apuja auton virityksen johonkin yksityiskohtaan mutta suomeksi ei asiaan löytynyt mitään hyvää. Itse lasken esim kaupassa lasten kuullen aleprosenttien jälkeen jäävän tuotteen hinnan jne. Samoin välillä jutellaan kuinka hyvä kun olemme opiskelleet niin töitä helpompi löytää ja palkkakin parempi.

3. Olemme huolehtineet heti alusta asti että matikka ja kielet opiskellaan kunnolla. Muissakin autetaan mutta niistä ei niin paljoa huolehdita. Automatkoilla kyselen välillä kertotauluja lapsilta. Englannin sanoja on opeteltu leikin varjolla vähin jo ennen kouluikää. Lapset pelaavat myös paljon pelejä joissa apua englannin osaamisesta ja tarvittaessa käännän tekstejä heille (tai nykyään 12v kääntää tarvittaessa myös pienemmille).

Mitä ap voisi tehdä.

- keskustella rauhallisesti lapsen kanssa millaisesta elämästä lapsi haaveilee. Miettisitte yhdessä mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä ja kannustaisivat opiskelemaan. Jos vaikka autot, pelit tai matkustelu ym kiinnostaa niin niissäkin olisi englannin kielestä apua. Koettaisit luoda omaa motivaatiota opiskeluun.

2. Voisitteko käydä yhdessä juttelemassa koulukuraattorin kanssa motivaatio ongelmista?

3. Koettaisitte tehdä kotona opiskelusta vähemmän stressaavaa. Esim päivittäin varattaisiin tiettyyn kohtaan 30 minuuttia ja jos opiskelee sen aina tehokkaasti niin se riittää. Silloin tehtäisiin tärkeimmät ekaksi ja jos jää aikaa niin kerrattaiisin jo tuleviin kokeisiin ym. Tai sitten vaikka opiskelua 20 min ja sitten pelaamista 20 min ja näin kunnes läksyt tehty. Kysy lapsen mielipidettä myös miten hänen mielestään läksyt tulisi tehtyä.

4. Miten saisit oppimisesta palkitsevaa? Meillä hyvin menneestä kokeesta saa peliaikaa. Ja kokeiden tuloksia ei verrata sisarusten kesken vaan lapsen omaan aikaisempaan menestykseen. Eli jos matikasta taso on noin 9 niin peliaikaa saa sellaisesta kokeesta jolla sais numeroksi vähintään 9. Toisella lapsella on taso yleensä 8 joten hän saa sitten hieman huonommilla numeroillakin peliaikaa. Ja meillä lapsia kuullaan itseäänkin eli miettivät itsekkin syitä jos koe menee huonosti (esim uskonnoista tärkeät sanat selitetty samanvärisissä laatikoissa ja sekosi mitkä sanat liittyivät mihinkin uskontoon joten sovittiin että jatkossa voi kirjoittaa sanat paperille ja piirtää niille eriväriset laatikot jotta muistaisi asiat paremmin värien kautta). Toinen lapsi raas oppii parhaiten kuuntelemalla joten luen hönelle usein koealueen kerran läpi ääneen ja itse lukee lisää.

Tsemppiä ap

Olet unelma vanhempi! :)