Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun en taloudellisista syistä " uskalla" hankkia lasta.
12.03.2006 |
Tapasin tänään erään tuttavani, joka odottaa jo neljättä lastaan. Koulutusta ei ole kuin kesken jäänyt lähärikoulutus, on osa-aikaisena Siwan kassalla. Mies on työtön, joka taitaa viihtyä enemme baarissa kuin lasten kanssa.
Mulla ja miehellä on taas akateemiset koulutukset melkein valmiina. Molemmilla varma työpaikka tiedossa. Emme vain uskalla, joku jarruttaa, kaikkein eniten taloudelliset syyt.
Eikä raha ole meille mikään jumala, koko opiskeluaika ollaan eletty melko niukasti.
Rasittaa, kun yhteiskunnan elätit lisääntyy solkenaan ja sitten me työtätekevät emme uskalla.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ymmärrä ollenkaan.
Miksi ei uskaltaisi hankkia lapsia jos kerta talouskin on kunnossa?
järkevällä tavalla eli opiskelut loppuun ja työkokemusta ennen lapsia.... Hyvällä tuurilla sain minäkin vakipaikan melko pian. Ja ihan kivalta tuntuu, että on joskus vähän rahaa matkustella ulkomaillekkin asti. Tv: tyytyväinen omaan elämäänsä
eiköhän se ole ihan kuule itsestä kiinni ettei uskalla, ei kai lasten hankkimisella ole mitään tekemistä sen kanssa miten muut elämänsä elää. Vai oiskohan toi nyt vaan joku tekosyy sille, ettei olla vielä ihan kypsiä perheen perustamiseen. Yritätte lasta sitten kun se teille sopii, mutta mitä se sulle kuuluu jos jollain siwan kassalla on vaikka kahdeksan lasta.
Vierailija:
järkevällä tavalla eli opiskelut loppuun ja työkokemusta ennen lapsia.... Hyvällä tuurilla sain minäkin vakipaikan melko pian. Ja ihan kivalta tuntuu, että on joskus vähän rahaa matkustella ulkomaillekkin asti. Tv: tyytyväinen omaan elämäänsä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tarpeeks kauan lastentekoa viivästyttää, voipi olla ettei niitä saakkaan. Niin kävi meillä. Tosin yksi hoito vielä edessä, sitten lopetamme.
Jostain tähän maahan niitä ihmisiä on hankittava sillä aikaa kun toiset kuppaa ja mistä sen tietää vaikka ette saisi edes yrittämällä koskaan lapsia?
Rasittaa, kun yhteiskunnan elätit lisääntyy solkenaan ja sitten me työtätekevät emme uskalla.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on osattava ottaa elämässä riski: mikään elämässä ei ole varmaa.
Oletko varma, että jos menet naimisiin, ette sittenkin eroa? Mitä jos miehesi pettää/jättää tai itse kyllästyt puolisoosi? Vaikka kukaan ei tiedä tulevaa, tulee uskoa parempaan ja luottaa että tämä juttu kestää.. Muuten kukaan ei uskaltaisi mennä esim. naimisiin...
Toisekseen mistä tiedät, että kun otat ekan kunnon työpaikkasi, ettei sinua esim potkasta sieltä pois? Tai jos työpaikan henki on huono? Tai jos et sittenkään viihdy työpaikassasi? Silti otat sen paikan, mikä sinusta tuntuu houkuttelevata, eikö?
Sama lastenhankinnan kanssa! Kukaan ei voi taata, että lapsesi on terve tai tiettyä sukupuolta, tai älykäs ja kaunis ja hyväkäytöksinen (voi olla esim. ADHD-tapaus, jne) mutta silti jokainen joka saa lapsen uskaltaa lapsen " hankkia" ... Ja SILTi kaikki lapset ovat rakkaita ja kultaakin kalliinpaa vaikka olisikin sitten esim. CP-vammainen jne...
Jos alat pelkäämään turhia taloudellisesta asemasta lapsen hankinnan jälkeen, voi ollakkin ettei koskaan tule sitä sopivaa ajankohtaa, tai sitten kun " tulee" (siis henkisesti) niin et sitten raskaudukaan koska olet niin vanha, tai liian myöhään liikkeellä...
taitaa olla silkka tekosyy tuo taloudellinen tilanne...