Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Itsetuhoisuuden takia päivystykseen

Vierailija
13.12.2016 |

Lääkäri ja psyk. sh neuvoivat soittamaan paikallisen terveyskeskuksen päivystykseen jos olo alkaa käydä sietämättömäksi ja uskon vahingoittavani itseäni. Mitenhän tuo käytännössä menee, mitä siinä puhelimessa ja vastaanotossa kannattaa sanoa jne? Mitä ne siellä sitten tekee?

Mulla on siis aika psykiatrille, mutta joudun odottelemaan. Kauhea kynnys päivystykseen lähteä, mitä jos ne ei otakaan yhtään tosissaan. :(

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanot vaan että olet itsetuhoinen ja sinulle on tälläiset ohjeet annettu, kyllä he siellä sun paperit näkevät ja pystyvät sieltä lukemaan. Tsemppiä!

Vierailija
2/6 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ne ottaa tosissaan. Se on katsos sellainen juttu, että jos kerrot lopettavasi kärsimyksesi itse, tekee yhteiskunta kaikkensa ettet niin tee (hitaasti hengiltä kituuttaminen on sitten toinen juttu), mutta jos ihan vaan tahtoisit jonkun auttavan sinua kivun ja säryn kanssa, ei se ketään kiinnosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole aidosti itsetuhoinen, kun noin kirjoitat. Hoitoa on tarjolla vain sairaille, eikä heillekään valitettavasti kaikille.

Vierailija
4/6 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huomiota sä vain olet vailla. Tyypillinen nainen.

Vierailija
5/6 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onnea! Tuota tietä pääset pakkohoitoon pillereitä popsimaan!

Vierailija
6/6 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos mahdollista niin älä ole yksin.

Ja tee kuten on käsketty.

Tsemppiä sulle - itsellä oli itsetuhoisia ajatuksia keskimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Liittyi masennukseen ja hormooneihin. Olin 4 viikkoa osastolla vauvan kanssa.

Sen jälkeen hakeuduin vertaistukiryhmään, josta paljon apua toipumisessa. Ryhmä kokoontui 2 kertaa viikossa, mutta oli hienoa kun tiesi pääsevänsä avautumaan yms.