Ootteko olleet muistotilaisuudessa, jossa tarjotaan pelkät kahvit, ei ruokaa?

Ota huomioon, että Suomessa on useita eri kulttuuripiirejä, karkeimmin jaoteltuna läntinen ja itäinen, jotka eroavat toisistaan juuri häiden, hautajaisten yms vietossa. Muistaakseni ruokahautajaiset on tyypillisesti itäinen tapa, kun taas lännessä vainaja on pantu maahan kahvin kera. Myös saattoväen koko on ollut hyvin eri luokkaa, idässä koko kylä on liittynyt mukaan, lännessä hautajaisia on pidetty enemmän perhepiirin juttuna. Ja ennenkuin kaikki ryntää huutamaan, että meillä peräpökkölässä kyllä tarjottiin kahvit koko kylälle, niin muistakaa, että tuo itä-länsi -jako on karkea jako, ja eri alueilla on käytäntö ollut hieman erilainen. Meillä on ollut tapana tarjota kahvit suht pienelle porukalle. Väkeä on ollut kuitenkin enemmän kuin pelkkä perhe. Olen Keski-Suomesta.

Olenko sanonut, että kaupunkilaiset eivät ole suomalaisia? Ja olenko väittänyt, että joku tietty ihminen on kaupunkilaistunut? NO EN! Sanoin vain, että ko. asia on perinteinen suomalainen tapa, joka on kaupungistumisen myötä unohtunut ja tuntuu joistain vieraalta, vaikka kyse on siis perinteisestä suomalaisesta tavasta.

En ole siis väittänyt mitään muuta. Minusta jokainen kapunkilainen, joka kokee ruokahautajaiset outona on silti ihan aito suomalainen... Mutta että ruoka hautajaisissa ei ole _outoa_ vaan perinteikästä. Ihan sitä vaan.

Mutta tämä kai nyt ei mene sulla jakeluun? Et kai ymmärrä, mitä tarkoittava sanat perinteinen ja kaupunkilaistuminen.

Vierailija:

Suomalaisia silti ja vahvasti. Jaa mun laskurin (oikeassa reunassa) mukaan olit 24. Mulla viestit uusimmat ensin järjestyksessä.

Tuskinpa maallakaan jossain todella köyhässä perheessä on ollut varaa kestitä koko hautajaissakkia. Ja kaupungissa, työläispiireissä hautajaiset ovat pakostakin muodostuneet vaatimattomiksi. Eli minusta on turha väitellä millainen tarjoilu kuuluu " suomalaiseen perinteeseen" .



Itse olen ollut järjestämässä hautajaisia, joissa vainaja kuoli pennittömänä ja velkaisena ja jouduimme hakemaan sossusta rahaa hautajaisten järjestämiseen. Tarjoilut leivottiin talkooperiaatteella. Minusta on aika kohtuutonta alkaa esim. tuollaisessa tilanteessa moralisoida tarjottavista! Meille oli saavutus jo selvitä itse hengissä ja kunnialla hautajaisten yli.

Esim. ihan sama kuin savolaiseen joulupöytään kuuluu eri ruoat kuin Turkulaiseen jne. Itse et ymmärrä ja keuhkoat. Ja perinteitä meillä kaupunkilaisilla on , mutta ruoka muistotilaisuudessa ei niihin kuulu.

Juu ja allekirjoitan toki alueelliset erot, vaikkakin hiukan tuota rankaa itä-länsi jakoa kummeksun enkä allekirjota, kyllä siinä ratkaisee moni muukin seikka, kuin maantiede. Itse asun länsi-Suomessa ja kyllä täällä meilläpäin pitoperinne on ollut todella vahva ja on edelleen, ja nyt siis puhun isosta maantieteellisestä alueesta, en mistään kunnan tai kahden alueesta. Vähemmistönä uskon olevan niiden alueiden, jossa kahvittelu on ollut se _perinteinen_ hautajaistapa.



Köyhyyttä on ollut, mutta kyllä suomalaiset on olleet sen verran ylpeitä, että vieraat on kestitty vaikka mikä olisi. Siis silloin _ennen vanhaan_ kun sossua ei ollut ja oli mustavalkoista ;)

(Toivottavasti sellaista tilannetta ei tule), pistämmekin pystyyn kunnon perinteisen, suomalaisen köyhän perheen pitopöydän. Kulho puuroa ja parhaassa tapauksessa tuoppi piimää/ naama. Niin, ja voisihan sitä pistää vaikka pari lanttua uuninpohjalle hautumaan. Olisivat vieraat tyytyväisiä.

Olen ymmärtänyt, että se on varsinkin itä-Suomessa yleistä.

väkimäärältään isot. Ja maaseudulla juuri tulee hautajaisiin koko kylä. Kyllä silloin kuuluu ruoka tarjota tai sitä ihmetellään.

Kaupungissa taas hautajaiset ovat usein pienet, väkeä ainoastaan sukulaiset ja muutama tuttava. Varmaan esim. Helsingissä on paljon muistotilaisuuksia, joissa on pelkät kahvit lisukkeineen.

...jos on pitkämatkalaisia tai paljon lapsia, niin joku keitto tms. siihen alkuun olisi paikallaan.

miksi pitäs saada maha täyteen toisten kuoleman johdosta

Siitä, onko vieraita tulossa paljon pitkästä matkasta. Pelkkä kahvitarjoilu on ihan ok, jos kaikki tulevat suht lähistöltä.

Edelliselle, että onhan se kiva juoda yhdessä vielä muistelukahvit, ei niinkään se mahan täyttäminen toisen kuoleman kustannuksella..

kyllä useimmissa muistotilaisuuksissa, joissa olen ikävä kyllä joutunut käymään, on ollut kahvituslinja. Suolaista piirakkaa/voileipäkakkua on kyllä ollut, mutta ei mitään perunat ja soosi -systeemiä.



Ja mikäs siinä. Eikö tärkeintä olisi ihmisten kokoontua muistamaan poismennyttä eikä hamuamaan ilmaista ruokaa?



Minusta on pahempi, jos kukaan ei sano mitään vainajan muistoksi kuin se, että ei tarjota ruokaa.

Kuka sellaisessa tilaisuudessa voi ajatella RUOKAA?!?

Kahvi, tee ja vähän suolaista ja makeaa, lapsille mehua.

Syököön ne jotka pystyy sinä päivänä sitten mun puolesta bensiksellä!

Tarjolla oli:

-voileipäkakku

-pullaa

-kuivakakku

-keksejä

-täytekakku

Kyllähän sitä voi matkalla käydä syömässä jotain isompaa jos nälkä on. Oudolta tuntuisi jos hautajaisissa olisi oikein ruokaa tarjolla.

kokoontuisivat yhteen muistelemaan minun ja heidän yhteisiä aikoja. Ja että monet sanoisivat jotain mukavia muistoja minusta.



Ja että tarjolla olisi sellaista kevyttä purtavaa, ettei kenellekään tulisi turpea ja ähky olo, mutta etteivät lähtisi täysin nälkäisinä kotiinkaan.



Ja että mieluummin tosiaan ihmiset saisivat toisensa hymyilemään muistoille ja iloitsemaan siitä, että itse ovat vielä elossa ja arvostamaan jokaista omaa elämän päiväänsä.



Ja ehdottomasti minulle pitää sitten nostaa malja aidolla shampanjalla!

missä on yleensä yli 50 hkl näkyy olevan aina tarjolla ruokaakin. Kai se omaisista riippuu mitä tarjoavat ja onko julkinen kutsu hautajaisiin vai pidetäänkö hiljaisuudessa.

Itse olen isäni puolelta karjalaisia, hän oli evakko ja meidän suvun juhlissa, olkoot ne sitten häät tai hautajaiset, on aina ollut kunnon ruokajuhlat.

Voileipäkakkua tai voileipiä on ollut, mutta ei sen järeämpää.