Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monelta puuttuu kokonaan kahdenkeskinen aika puolison kanssa?
11.12.2016 |
En voi jotenkin uskoa, että meillä on ihan normaali tilanne, joten kysyn miten muissa perheissä on asiat.
Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, joista useimmiten mies nukuttaa illalla vanhimmat. Muksut ovat unessa puoli kahdeksan ja yhdeksän välillä ja mies jää nukkumaan patjalle lastenhuoneen lattialle nousematta enää ylös.
Järjestely alkoi kolmannen lapsemme raskausaikana, jolloin keskimmäinen heräili öisin enkä kyennyt enää pahoinvoinnin takia juoksemaan huoneessa tyynnyttelemässä. Kun se jäi miehen tehtäväksi, hän muutti lastenhuoneen lattialle, jotta hänenkään ei tarvitsisi nousta ylös. Nykyään keskimmäinen nukkuu jo paremmin, mutta mies jäi sinne patjalle nukkumaan. Ei tule kuulemma takaisin, kun kuorsaamisensa on häirinnyt minua.
Itse nukutan vauvan pinnasänkyyn aikuisten makuuhuoneeseen ja nukun itse yksin parisängyssä yöt. Illat ihmettelen itekseni, että omaa aikaa on ruhtinaallisesti vietettäväksI vaikka telkkarin ääressä, mutta miehen kanssa kahden kesken vietettyä aikaa on nolla minuuttia per mikä tahansa aikayksikkö. Viikonloput eivät eroa arjesta tässä suhteessa.
Emme tee muutenkaan mitään yhdessä (paitsi joskus katsotaan joku elokuva jonka aikana ei tarvitse puhua eikä olla vuorovaikutuksessa) eivätkä lapset ole koskaan hoidossa paitsi joskus pari tuntia jotain pakollista menoa varten. Kun koko perhe on paikalla, mies on lähestulkoon mykkä. Ei vastaile kun yritän keskustella jostain. Hoitaa kyllä käytännön asioita ja vähäiset keskustelumme ovat tasolla "muista ostaa kauppareissulla vessapaperia".
Aina kun koitan nostaa kissan pöydälle sen suhteen, että parisuhde on lakannut olemasta ja tällä menolla tulee vielä ero, vaikka kumpikaan meistä ei sitä halua, hän ei ota minua lainkaan vakavasti. Hänestä olen drama queen, joka tekemällä tekee ongelmia, vaikka ongelmia ei ole. Eikä irtoa mitään näkemystä siitä onko hän tyytyväinen, tyytymätön, mitä haluaisi elämältä ja parisuhteelta jne. Vetäytyy vaan kuoreensa ja homma pysyy yksinpuheluna. Hän ei tunnu kaipaavan seuraani lainkaan vaan mieluiten lukee tai katselee netflixiä.
Olenko minä tässä nyt ihan pihalla vai mieheni, kun mielestäni tämä ei ole normaali tilanne edes pikkulapsivaiheessa?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin nukutetaan pikkuisia jo viidettä vuotta, ja välillä toinen tai molemmat saatetaan nukahtaa lapsen viereen. Yhteistä aikaa on vähän, koska tukiverkostoa ei ole. Ajan myötä tilanne on kuitenkin helpottunut, ja helpottuu varmasti teilläkin. Univelkoja on vähemmän, jolloin vahinkonukahtamisiakin tulee vähemmän, ja ehditään kölliä sohvalla kaksin edes tunti ennen nukkumaanmenoa.
Tämä on niin kuin meidän elämästä. Tälläistä oli monta vuotta. Ja kävi usein myös (viikkoja ainakin minulla) niin, että nukahdin pienimmän lapsen huoneen lattialle patjalle, kun häntä nukutin. Patja oli siinä sängyn vieressä vuosikausia. Oltiin varmaan tosi hyviä vanhempia mutta huonoja parisuhteen osalta. Näen valon tunnelin päässä ja parisuhteen ehkä uuden kukoistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se nyt ihan noin voi mennä. Missä seksi? Läheisyyttä pitää olla jotta voi puhua parisuhteesta, ja seksi kuuluu siihen. Seksi pitää yllä rakkauden tunnetta, ja tuolla menolla kyllä rakkaus loppuu, jos ei ole jo miehellä loppunut. Ehkä miehesi on niitä jotka täälläkin kirjoittelee että odotan kun lapset on niin ja niin vanhoja, sitten otan eron.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se nyt ihan noin voi mennä. Missä seksi? Läheisyyttä pitää olla jotta voi puhua parisuhteesta, ja seksi kuuluu siihen. Seksi pitää yllä rakkauden tunnetta, ja tuolla menolla kyllä rakkaus loppuu, jos ei ole jo miehellä loppunut. Ehkä miehesi on niitä jotka täälläkin kirjoittelee että odotan kun lapset on niin ja niin vanhoja, sitten otan eron.
Seksi loppui raskausaikana miehen aloitteesta. Ei vain suostunut ikinä niin lopulta lakkasin yrittämästä. Synnytyksen jälkeen jatkui sama meno. Noin puolen vuoden sisään nyt ollut pari kertaa, joihin mies on suostunut minun aloitteestani. Eli suostunut pieneksi hetkeksi ulos sieltä patjaltaan olohuoneeseen. Myöntää olevansa haluton, ei osaa tarkemmin kyylemma sanoa miksi. Ei kuulemma mitään erityistä, on mielestään kuormittunut vaan. Mies nukkuu kyllä huomattavasti enemmän kuin minä, mutta niinhän me ihmiset ollaan erilaisia. Ap
Meillä ei ole pieniä lapsia, mutta miehen mielestä parisuhteeseen ei kuulukaan puolisoiden välistä yhteistä aikaa enempää. Illat ja viikonloput luuhaa harrastuksissa. Kaikkien muiden puolisot on kuulema fiksumpia kuin minä ja kaikissa muissa parisuhteissa asiat on juuri näin hänen mielestään. Minä siis olen vaan idiootti kun kuvittelin että suhteeseen kuuluu myös kumppanin kanssa viettää aikaa tai tehdä asioita. Enkä todellakaan edes haluaisi mitään jatkuvaa yhdessä kiehnäilyä, koska viihdyn paljon myös yksikseni. Mutta liikaa on pyydetty edes tunti kuukauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en vietä kahdenkeskistä aikaa puolisoni kanssa, koska en voi sietää sitä hyypiötä. Kyllä saisin varmasti järjestettya yhteistä aikaa mieheni kanssa, mutta en halua tehdä asioita hänen kanssaan yhdessä. Viimeksi nähty kunnolla 4 päivää sitten ja useampi sana vaihdettu, vaikka näennäisesti samassa kämpässä asutaankin.
Meilläkin nukutetaan pikkuisia jo viidettä vuotta, ja välillä toinen tai molemmat saatetaan nukahtaa lapsen viereen. Yhteistä aikaa on vähän, koska tukiverkostoa ei ole. Ajan myötä tilanne on kuitenkin helpottunut, ja helpottuu varmasti teilläkin. Univelkoja on vähemmän, jolloin vahinkonukahtamisiakin tulee vähemmän, ja ehditään kölliä sohvalla kaksin edes tunti ennen nukkumaanmenoa.