Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsin vihdoin, että olen traumatisoitunut
11.12.2016 |
Ja se vaikuttaa elämääni joka hetki.
Äitini kylmyys ja narsismi traumatisoi sekä isän väkivaltaisuus.
En pysty ystävystymään kenenkään kanssa ja kaikki ihmissuhteet on todella vaikeita.
En edes usko, että kukaan pitää minusta. Lapsena mietin, että olisin jossain muussa perheessä varmasti ihan tykätty lapsi ja halusin, että naapurin äiti olisi äitini.
Olen aina tiennyt, että tällaiset ihmiset päätyvät esim kassialmoiksi yms. Minun pelastukseni on koirat - ainakin ne tykkäävät minusta.
Kommentit (4)
Hyvä, että olet löytänyt jonkun voimavaran elämääsi. Koirat tuovat muutenkin hyvin sisältöä elämään :) Oletko ajatellut puhuvasi ongelmistasi jollekkin ammattilaiselle? Se voisi auttaa.
Voisiko uusia ihmisiä tavata vaikka koiraharrastuksen parista?
Muista, että vaikka elämäsi alkutaival on ollut vaikea ja kivikkoinen, sen ei tarvitse määrittää loppuelämääsi. Mene pienin askelin eteenpäin, tee pieniä tavoitteita itsellesi ja mieti minkälaisen elämän haluat.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun vanhempasi olivat huonoja mutta sinä et ole huono.Ne sairaudet joita vanhempasi "sairasti" eivät ole geeneissä joten sinua ne ei määrittele mitenkään.
Mä en pysty miessuhteisiin, sitoviin.
Alue: Aihe vapaa
Totuus on, että sinusta voidaan pitää aivan samalla tavalla kuin muistakin. Hyvä kun tiedostat, mistä ajatuksesi johtuvat, niitä on mahdollisuus muuttaa tosiasioita vastaaviksi.