Muita sinkkuja, jotka ei löydä sopivaa kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Omalta kohdaltani olen sitä mieltä, että paras ase seuran saavuttamiseksi on hyvä ihmistuntemus. Se kuinka hyvin luet ja ymmärtät eri ihmisten ajatuksia ja viboja, heti ensikohtaamisesta lähtien.

Jos on vahva kyky tulkita toisen käytöstä, osaa myös varhaisessa vaiheessa sanoa, voisiko tämän ihmisen kanssa olla molemminpuolista kemiaa. Ilman, että tilanteessa kukaan edes asioista ääneen puhuu. Vaikka olisin itse kiinnostunut toisesta, osaan pian sanoa, onko häneen lainkaan kannattavaa tuhlata vaivannäköäni (eli onko hän kiinnostunut minusta). Tai vastaavasti huomaan, jos toinen on minusta kiinnostunut - jos en itse ole, osaan nopeasti ja hellävaraisesti katkaista toiselta turhat toiveet.

Ja sitten kun kohtaan ihmisen, jonka kanssa värähtely on molemminpuolista, uskallan ilmaista kiinnostukseni ja lämmittää tilannetta toivomaani suuntaan.

Jos osaa tulkita kemiavärähtelyjä alusta saakka, ei tule niin helposti pettymyksiä, kun vaivannäkö ja tapailu ei johdakaan mihinkään. Tätä taitoa voi mielestäni kehittää. Olen itsekin pettynyt miesten kanssa usein. Sitten aloin oppia kiinnittämään huomiota niihin ennakkomerkkeihin, joilla on yleensä yhteys lopputulokseen. Nykyään kohtaan potentiaalisia miehiä vähän liiankin usein, joiden kanssa voisi olla kemiaa. Tilanteissa, joissa en ole siihen millään lailla hakeutunut, mutta kun osaan tulkita väistämättäkin kohtaamiani ihmisiä ja reagoida sitten tavalla, joka saa heidät minusta kiinnostumaan.

Kuulostan varmaan manipuloivalta nartulta. Mutta en valehtele tunteistani kenellekään. Tiedän vain, milloin kiinnostun aidosti ja sitten sen, kannattaako aitoa kiinnostustaan näyttää. En koskaan huijaa kiinnostuvani, jos en kiinnostu.

Olen aikalailla samaa mieltä. Kuitenkin haluaisin lisätä, että omien kokemusteni perusteella se, että mies on jo lyhyen tuttavuuden perusteella jotenkin liian kiinnostunut, on aika huono merkki. Tuollainen nopeasti syttynyt voimakas kiinnostus ei perustu mihinkään aitoon ja siksi se lopahtaa herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalta kohdaltani olen sitä mieltä, että paras ase seuran saavuttamiseksi on hyvä ihmistuntemus. Se kuinka hyvin luet ja ymmärtät eri ihmisten ajatuksia ja viboja, heti ensikohtaamisesta lähtien.

Jos on vahva kyky tulkita toisen käytöstä, osaa myös varhaisessa vaiheessa sanoa, voisiko tämän ihmisen kanssa olla molemminpuolista kemiaa. Ilman, että tilanteessa kukaan edes asioista ääneen puhuu. Vaikka olisin itse kiinnostunut toisesta, osaan pian sanoa, onko häneen lainkaan kannattavaa tuhlata vaivannäköäni (eli onko hän kiinnostunut minusta). Tai vastaavasti huomaan, jos toinen on minusta kiinnostunut - jos en itse ole, osaan nopeasti ja hellävaraisesti katkaista toiselta turhat toiveet.

Ja sitten kun kohtaan ihmisen, jonka kanssa värähtely on molemminpuolista, uskallan ilmaista kiinnostukseni ja lämmittää tilannetta toivomaani suuntaan.

Jos osaa tulkita kemiavärähtelyjä alusta saakka, ei tule niin helposti pettymyksiä, kun vaivannäkö ja tapailu ei johdakaan mihinkään. Tätä taitoa voi mielestäni kehittää. Olen itsekin pettynyt miesten kanssa usein. Sitten aloin oppia kiinnittämään huomiota niihin ennakkomerkkeihin, joilla on yleensä yhteys lopputulokseen. Nykyään kohtaan potentiaalisia miehiä vähän liiankin usein, joiden kanssa voisi olla kemiaa. Tilanteissa, joissa en ole siihen millään lailla hakeutunut, mutta kun osaan tulkita väistämättäkin kohtaamiani ihmisiä ja reagoida sitten tavalla, joka saa heidät minusta kiinnostumaan.

Kuulostan varmaan manipuloivalta nartulta. Mutta en valehtele tunteistani kenellekään. Tiedän vain, milloin kiinnostun aidosti ja sitten sen, kannattaako aitoa kiinnostustaan näyttää. En koskaan huijaa kiinnostuvani, jos en kiinnostu.

Olen aikalailla samaa mieltä. Kuitenkin haluaisin lisätä, että omien kokemusteni perusteella se, että mies on jo lyhyen tuttavuuden perusteella jotenkin liian kiinnostunut, on aika huono merkki. Tuollainen nopeasti syttynyt voimakas kiinnostus ei perustu mihinkään aitoon ja siksi se lopahtaa herkästi.

Olen samaa mieltä kanssasi. Nopea liikakiinnostus on paitsi huono ennuste tulevaan, myös iso turn off, ainakin itselleni.

Mutta alunperin en puhunutkaan liiasta innostuneisuudesta (jonka havaitsee kyllä ilman mitään erityisiä tulkitsemistaitoja), vaan sellaisesta vienosta, pinnan alla kytevästä potentiaalista. Sekin on näissä jutuissa arvokas taito, että erottaa sen aidon mahdollisuuden niistä yli-innokkaista, epätoivoisista, nopeasti loppuun palavista.