Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään tällaista miestä vai olenko itse sekoamassa lopullisesti?
10.12.2016 |
Seurustelen todella hankalan miehen kanssa. Tai omasta mielestäni mies on hankala. Hän on oikein ihana sille päälle sattuessa mutta hän on sillä päällä vain jos minä häntä huomioin ja osoitan tunteita, menen lähelle ym. Oma-aloitteisesti ei hän sitä koskaan tee. Ei edes tervehdi tullessaan kotiin jos en itse tee sitä ensin. Hän myös vaatii hirveän paljon huomiota, mutta ei koskaan anna sitä Oma-aloitteisesti. Loukkaantuu, jos seksiä ei ole tarpeeksi usein mutta ei itse tee senkään asian eteen mitään. Eli seksiä on, jos minä teen aloitteen. Loppujen lopuksi kääntää kaikki asiat niin että minä en huomioi, en tee aloitteita, en rakasta, en tee suhteen eteen hänen mielestään yhtään mitään.
Tuntuu että tukehdun. Vaikka tekisin mitä niin mikään ei riitä, kaikki kääntyy minun syyksi ja nyt viime aikoina mies on alkanut toistaa samoja lauseita ja argumentteja joita olen itse käyttänyt häntä kohtaan. Esimerkkinä nyt vaikka kun eräänkin riidan yhteydessä ihmettelin miksi hän ei koskaan huomioi minua oma-aloitteisesti, vaan odottaa minun huomioivan häntä ja jos en sitä tee niin suuttuu siitä. Hän on siis alkanut käyttämään näitä samoja lauseita minua vastaan, että minä en huomioi häntä lainkaan jos hän ei itse sitä tee..jne. Eli kääntänyt asian aivan päinvastoin. Ja tämä huomio nyt ei ole ainoa asia mikä tässä hiertää vaan muitakin esimerkkejä on lukuisia.
Mies myös valehtelee paljon, jäänyt niistä kiinni ja kirkkain silmin vaan väittää että muut valehtelee vaikka olisi vedenpitävät todisteet hänen valehtelustaan.
Välillä tuntuu että eläisin jonkun lapsen kanssa enkä oikein itsekään osaa kunnolla selittää että minkälaisen ihmisen kanssa elän.
Tuntuu myös että itse tässä olen se joka on ihan sekaisin.
Otsikossa jo tulikin, eli onko kellään tämänkaltaista miestä, kuvittelenko, vai onko mies tavallista hankalampi? Joskus olen miettinyt että onko miehellä jotain narsistisia piirteitä vai mitä ihmettä?
Kommentit (47)
Ap:n kaltaisia ihmisiä tuskin auttaa se, että syyllistetään lisää. Narsistin uhriksi voi joutua kuka tahansa, vahvakin ihminen, varsinkin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa on todella heikoilla, esim. läheisen kuoleman jälkeen tai muussa suuremmassa elämänkriisissä.
Ap on sentään ymmärtänyt, että tässä kuviossa kaikki ei ole nyt kohdallaan. Siitä hatunnosto hänelle, että on havahtunut tuollaisen "pauloista".
Ap, tässä vinkki sinulle: Kirjoita ylös tämän miehen plussat ja miinukset. Sen jälkeen laske, montako miinusta ja plussaa tuli - ja mieti, ovatko ne hyvät puolet sellaisia, joiden varaan voi oikeasti perustaa hyvän parisuhteen. Voi olla silmiä avaava kokemus nähdä niiden miinusten määrä.
(PS. Varmista, ettei se lista voi mitenkään päätyä sen miehen silmien eteen - kirjoita vaikka tietokoneella ja laita salasanan taakse. Jos narsisti on kyseessä, voi hyvinkin tonkia papereitasi salaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaisia ihmisiä tuskin auttaa se, että syyllistetään lisää. Narsistin uhriksi voi joutua kuka tahansa, vahvakin ihminen, varsinkin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa on todella heikoilla, esim. läheisen kuoleman jälkeen tai muussa suuremmassa elämänkriisissä.
Ap on sentään ymmärtänyt, että tässä kuviossa kaikki ei ole nyt kohdallaan. Siitä hatunnosto hänelle, että on havahtunut tuollaisen "pauloista".
Ap, tässä vinkki sinulle: Kirjoita ylös tämän miehen plussat ja miinukset. Sen jälkeen laske, montako miinusta ja plussaa tuli - ja mieti, ovatko ne hyvät puolet sellaisia, joiden varaan voi oikeasti perustaa hyvän parisuhteen. Voi olla silmiä avaava kokemus nähdä niiden miinusten määrä.
(PS. Varmista, ettei se lista voi mitenkään päätyä sen miehen silmienkin eteen - kirjoita vaikka tietokoneella ja laita salasanan taakse. Jos narsisti on kyseessä, voi hyvinkin tonkia papereitasi salaa)
Höpö höpö, narskun uhriksi ei jouduta, vaan siihen mennään tieten tahtoen ja vahvat ihmiset eivät mene siihen lankaan. Ja jos joku meneekin, niin hän kyllä pääsee omin neuvoin ulos tilanteesta. Ap on ilmeisesti pienestä pitäen kasvatettu hellan ja nyrkin väliin ja nyt hän aikuisena on juuri sitä mitä osaa olla. Uhria ei voi syyllistää, mutta hänen ajatusmalliaan voi yrittää muuttaa ja sitä täällä nyt monet ovat yrittäneet tehdä. Mutta mitä luultavimmin ap ajautuu uudestaan vastaavanlaiseen suhteeseen ja roikkuu siinä kynsin hampain kun ei paremmasta tiedä. Ap:n olisi siis kaikkein paras päästä tuosta suhteesta pois (neuvoja on kyllä tullut, on eri asia toteuttaako ap niitä) ja sen jälkeen olla ihan itsekseen, kasvaa ihmisenä, oppia arvostamaan itseään ja päästää irti vanhoista tavoista ja kaavoistaan. Vasta sitten hän olisi ehkä valmis uuteen aikuisten suhteeseen. Ehkä ap:lla on nyt alkanut jotakin mietteitä tulemaan, mutta hänen pitää itse löytää se juttu, mikä auttaa pois tilanteesta lopullisesti. Mies ei muutu vaikka kuinka sitä lupailisi, ap pystyy muuttumaan.
> Seurustelen todella hankalan miehen kanssa.
miksi olet hänen kanssaan?
Täsmää jossain määrin omaan puolisooni. Joskus tuntuu, että elämme eri maailmassa. Ja mietin, kumman meistä maailma on lähempänä reaalimaailmaa.
Suhteemme on siinä pisteessä, että asumme kyllä yhdessä, mutta kommunikoimme pääasiassa tekstiviesteillä (tai sähköpostillakin). Ainakin omalta osaltani. Kirjoitetusta on itselleni se etu, että voi edes jotenkin jälkikäteen tarkistaa, mitä on sanottu. Suullisessa kanssakäymisessä käsitys sanotusta poikkeaa jälkikäteen välillämme radikaalisti. Viesteissä on sekin etu, että mieheni voi lukea rivien välistä, mutta ei sentään tulkita äänensävyjä ja ilmeitäni. Puhuessani hän sanoo tulkitsevansa ilmeitäni/äänensävyjä, ja tulkitsee ne itseni kannalta negatiivisesti. Itse olen aseeton, koska mikä minä olen vaikuttamaan siihen, millaisen ilmeen puoliso tulkitsee kasvoillani olevan. Väärä ilme kasvoillani tai sävy puheessa taas antaa miehelleni oikeuden ja syyn suuttua ja tehdä jotain, joka on minulle epämiellyttävää (rikkoa jonkin esineen tms).
Itse en voi suuttua tai olla alakuloinen/väsynyt, koska se tarttuu puolisooni. Ja puolisoni reagoi ja kokee kaikki tunnetilat kovin voimakkaasti, ja se ei ole mukavaa kenellekään.
Tuokin täsmää, että pohdin, voisiko oma mielenterveyteni olla heikentynyt. Puoliso on sitä pidempään minulle ehdotellut. Itse olen pitänyt itseäni psyykkeeltäni melko vahvana ihmisenä. Ajatellut, että kenen tahansa mielenterveys voi järkkyä, jos kokee jotain tarpeeksi rankkaa. Mutta itseäni olen pitänyt sen verran vakaana persoonana, että en kovin herkästi sairastuisi henkisesti. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään, että olen saattanut sairastua johonkin lievään masennukseen tms. Tältä osin itselläni on ehkä jonkin verran sairaudentunnottomuutta. Tiedän, että mielialani on ollut jonkin verran alakuloinen jo pidemmän aikaa. Mutta asia ei liiemmin ole haitannut itseäni. Olen ajatellut, että kuuluu elämään, että ihminen on välillä alakuloinen. Puolisoani taas häiritsee merkittävästi, että olen alakuloinen ja väsynyt toisinaan.
nro 45 jatkaa:
Puolisoani tosiaan häiritsee, että olen alakuloinen ja väsynyt.
Tämä on yksi hyvä esimerkki eri maailmoista, joissa koen puolisoni kanssa eläväni. Onko ihmiselle normaalia, että hän on joskus alakuloinen? Vai onko alakuloisuuteni merkki jostakin vakavammasta, jonka puolisoni tarkkasilmäisenä on havainnut?
Olen ajatellut, että minun pitää elää omassa maailmassani. Ainakin niin kauan, kuin joku ulkopuolinen määrittää, että maailmani ei ole reaalimaailma (ja siinä vaiheessa asiani saattavat olla sen verran hullusti, että jatkan elämistä omassa maailmassani, vaikka joku ammattilainen kertoisikin, että se ei ole reaalimaailma). Nykyiseen maailmaani kuitenkin kuuluu muun muassa se, että parisuhteessakin olevien ihmisten pitäisi olla sen verran erillisiä, että toinen saa olla väsynyt ja alakuloinen, ilman että se aiheuttaa toiselle sietämättömän olon.
Toisaalta itseäni joku voisi kutsua tunnekylmäksi. Itse kun ajattelen, että puolisoni voisi ja saisi olla huonotuulinen, väsynyt ja alakuloinen, ilman että välittömästi olisin ehdottelemassa hänelle diagnoosia ja hoitoon hakeutumista.
Tiedän, että voisi käydä niin, että puolisoni olisi oikeasti vakavasti masentunut ja hakeutuisi hoitoon liian myöhään. Siinä vaiheessa ympärillä olevat ihmiset ajattelisivat, miksi minä en ole järjestänyt puolisoani hoitoon, vaikka olen asunut hänen kanssaan ja päivittäin hänet tavannut. Vaan kun en ole puolisoni vartija. Asiat ajautuvat tiettyyn jamaan vähitellen. Asioihin turtuu ja alkaa pitämään niitä normaaleina.
Puolisoni ja minä olemme molemmat tyytymättömiä parisuhteeseemme. Parisuhdeterapiassa olemme käyneet. Puolisoni saattaa erota minusta. Jos esimerkiksi löytäisi jonkun paremman. Puolisoni eroaisi minusta myös välittömästi, jos sen voisi tehdä hetken mielijohteesta nappia painamalla. Eropaperin tulostamiseen netistä hänen kärsivällisyytensä ei riitä. Mieli ehtii lauhtua ennen kuin tietokone ehtii käynnistyä.
Omalta osaltani en osaa sanoa, mitä pitäisi tapahtua, että eroaisin. Liian monta 'triggeria' on tapahtunut ja mennyt ohi, ja silti olemme jatkaneet yhdessäoloa. Toisaalta viimeisin kulunut vuosi on ollut seesteisempää aikaa (kunnes ehkä jälleen käy jotain).
Itselleni merkittävin tämän hetkinen syy jatkaa yhdessäoloa on lapset. Olen itsekäs. En kestäisi sitä, että lapset olisivat välillä isäviikolla, tai miten asiat sovittaisikaan. En kestäisi sitä erossaoloa lapsista (tsempit kaikille, jotka sen joutuvat kokemaan). Tämänhän voi nähdä niin, että takerrun lapsiin haitallisesti. ja joo, koetan kyllä hankkia muutakin sisältöä elämääni.
Tsemppiä ap! Nämä asiat eivät ole helppoja eikä mustavalkoisia. Sitäkin kannattanee, minun ja sinun tutkiskella mikä on se, mikä tällaisessa puolisossa meitä viehättää. miksi olemme tälläiseen ihmiseen ihastuneet.
Tiina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, narskun uhriksi ei jouduta, vaan siihen mennään tieten tahtoen ja vahvat ihmiset eivät mene siihen lankaan. Ja jos joku meneekin, niin hän kyllä pääsee omin neuvoin ulos tilanteesta. Ap on ilmeisesti pienestä pitäen kasvatettu hellan ja nyrkin väliin ja nyt hän aikuisena on juuri sitä mitä osaa olla.
Jaa? Tiedän kokonaisen työyhteisön, joka ei ole päässyt omin neuvoin ulos tilanteesta, eikä edes ulkopuolisen avun kautta, kun heillä on narsisti esimies. Tilanne pysynyt samanlaisena vuosikausia, vaikka ovat yrittäneet kaikkensa. Teoriasi mukaan heistä jokainen on siis kasvanut nyrkin ja hellan välissä (noin 50 henkeä). Jännä.
Viimeiset kaksi sanaa olivat täysin turhat, mutta muuten kirjoitus oli aika hyvä. Toivottavasti ap ja hänen kaltaiset naiset lukisivat sen ja miettisivät omaa toimintaansa hieman. Vika on yleensä aika paljon itsessä. Tässäkin mies on tuollainen koska hän voi olla. Esimerkiksi minun kanssani mies ei tuollainen olisi, en hyväksyisi minuuttiakaan mitään huonoa käytöstä itseäni kohtaan ja jos mies ei käytöstään muuttaisi, niin se olisi siinä. Arvostan itseäni enemmän kuin jonkun ventovieraaksi osoittautuvan miehen kotkotuksia.