Erosin ja nyt anoppi käy siivoamassa yli 40-vuotiaan luona
Erosin miehestäni ja yhtenä suurena syynä eroon oli miehen osallistumattomuus kotitöihin ja muutenkin vastuun kantamiseen arjen pyörityksestä. Jotenkin ajattelin, että nyt senkin vätyksen täytyy alkaa kantaa vastuuta elämästään ja asunnostaan, mutta ei – anoppi käy siivoamassa yli 40-vuotiaan poikansa kotona. Käsittämätöntä!
Samaisella anopilla ei ollut mitään tarvetta tarjota siivous- tai muutakaan apuaan silloin kun meillä oli taapero ja vastasyntynyt.
P.S. Ero oli yksi elämäni parhaita päätöksiä.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Minun naapurini erosi juuri samoista syistä kuin ap. Ihmeellistä miten ahkera ja tekevä mies muuttuu naisen puheissa vässykäksi, joka ei ole koskaan tehnyt mitään. Joku voisi olla rehellinen edes itselleen. Ei mulla muuta.
Oletko asunut sen naapurin miehen kanssa parisuhteessa? Jos ei, niin sinulla ei ole mitään kaukaisinta hajuakaan siitä kuinka ahkera ja tekevä mies on kotona.
Olemalla omalle itselleen rehellinen ja myöntämällä sen, että on päätynyt surkean miehen kanssa yhteen on kieltämättä tärkeää tajuta. Siitä lähtee se kimmoke eroon ja tie oman itsen paranemiseen.
Se on kyllä kumma, kun nää äidit yrittää ängetä tekemään vaikka mitä eron tapahtuessa. Miunkin piti äitille sanoa aika ilkeästi, kun ei se meinannu millään tajuta, että hoidan oman kotini ihan itse.
Oikea mies ei tarvitse äitiään hoitamaan kotiaan. Oikea mies ei parisuhdettaan tuollaiseen jamaan päästäisi.
Vierailija kirjoitti:
Oikea mies ei tarvitse äitiään hoitamaan kotiaan. Oikea mies ei parisuhdettaan tuollaiseen jamaan päästäisi.
Olen itse jo päälle viisikymppinen ja asioita, joita on tullut vuosikymmenen varrella ihmeteltyä, ovat seuraavat
-jos mies on vässykkä, niin miksi sitten ehdoin tahdoin halutaan sen kanssa tehdä lapsia
-jos vässykkä mies ei muutu, haukutaan sitä
-kun erotaan vässykkämiehestä ja luulisi, että nyt onni repeää, aletaankin kyttäämään miehen elämää ja haukkumaan sitä lisää kaikille.
Miksi ei vähän katsota, kenelle niitä lapsia tehdään, koska tosi on, että ihminen ei perusluonteeltaan paljon muutu. Jos poikakaveri on boheemi seurusteluaikana ja jättää tavarat levälleen, ei hänestä perheenisänä yhtäkkiä tule tarkka ja tiptop mies, joka viikkaa sukat pyykkikoriin ja pesee hammasharjalla kaakelinvälit.
Jos ottaa paskan kaverin, niin mitä se hyödyttää lastenteon jälkeen haukkua, että hei, kun se on paska. Totta sitä nyt tiesi ottaessaan sen jo, että se on paska.
Tätä en ole ikinä tajunnut.
Nykypäivänä kai voi jo asua ja elää hetken aikaa sen ihmisen kanssa jotta näkee vaikka miten hän "tekee kotitöitä"...? Tai muuta vastaavaa. Mikä pakko se on pykätä ne lapset maailmaan ja erota muutaman vuoden päästä, koska "siisteyskäsitykset ovat erilaiset"?!
Ei voi ymmärtää.
Itselleni kävi niin, että mies käyttäytyi aluksi kuin unelmamies. Rakasti, osallistui kaikkeen, huomioi ja välitti. Sitten kun tulin raskaaksi kaikki muuttui. Käytös alkoi olla yhtäkkiä välinpitämätöntä, eikä yhteinen koti enää kiinnostanut. Olin nalkissa ja varma nakki, ei tarvinnut enää panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopulta mies toipuu, aloittaa harrastamaan kaikkia niitä asioita, joista nauttii, ja lopulta mies löytää rakastavan vaimon, ja he saavat yhteisiä lapsia.
Nainen tulee mustasukkaiseksi, koska hän ei löydäkään uutta miestä, vaikka eropapereita kirjoittaessa toisin haaveili.
Nainen kostaa haukkumalla miestä lapsille ja sabotoimalla lasten tapaamisia. Lapset masentuvat tästä henkisestä väkivallasta. Se surettaa miestä, joka haluaisi olla hyvä isä ja läsnä kaikille lapsilleen.
Ikävää jos sinulle on käynyt noin. Itselläni ei ole mitään tarvetta uudelle miehelle, nyt kun olen yhdestä päässyt eroon. Se, että hankkiutuisin uudelleen samaan tilanteeseen, ei tule tapahtumaan. En haaveile uudesta miehestä, se olisi lähinnä painajainen.
Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta haukkua miestä lapsille. Nämä asiat eivät ole lasten murheita ja haluan, että isä on lapsilleen isä jatkossakin.
Jos vaikka sattuisit tapaamaan miehen, jonka kanssa niin sanotusti kolahtaa, ei hänen kanssaan ole mikään pakko muuttaa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin siivoamassa pojallani, kunnes hän muutti asumaan tyttöystävänsä luokse. Käsittämätöntä, mutta tyttöystävältä meni 2 vuotta tajuta, että poikani ei tehnyt kotitöitä. Ja miksi olisikaan, kun tyttöystävä mielellään teki kaiken ja jotenkin oletti, että koska pojan kämppä oli aina supersiisti, niin elämä jatkuisi samanlaisena.
Poikani kunniaksi on sanottava, että hän laittaa aina tavarat paikalleen, ei visko sukkia ympäriinsä jne. , mutta hän ei ole vielä oivaltanut, että jos tyttöystävä noin tekee, pitäisi hänen ne sotkut siivota.
Ai miksi tein noin? Yövyin kerran kuukaudessa pojan luona, korvaukseksi siivosin.
Kaikista ei ole kasvattajiksi.
En kasvattanut pojastani jollekin naiselle siivoojaa. Jos tyttöystävä ei osaa viedä likaisia vaatteita pyykkikoriin, niin miksi ihmeessä se olisi poikani tehtävä? Ruuanlaiton voi helposti ulkoistaa syömällä muualla kuin kotona, joten keittiössä ei käytännössä ole tarpeen tehdä muuta kuin keittää kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Omg
Olen pojan äiti ja pelkään, että hänestä tulee tuollainen. Voin niin nähdä itdeni siivoamassa hänen kotiaan, kun on muuttanut omilleen aikanaan. Nytkin passaan liikaa.
Sanokaa, mistä normaalin 11-v pojan pitäisi jo osata huolehtia itse kotona?
Siivota omat jälkensä ja oma huoneensa. Osallistua muihinkin kotitöihin ainakin pyydettäessä ja opetella pesemään pyykkiä ja pikku hiljaa myös laittamaan ruokaa. Olettaen, että poikasi on siis noin keskimäärin ihan ikäistensä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin kävisin siivoamassa masentuneen luona. Auttaisin arjessa.
Tulin juuri kirjoittamaan samaa. Mitäs jos mies masentui erosta. Paska ukko, kun ei jatka pirteänä elämäänsä.
Unohditko jo aloituksen? Mies ei ole koskaan tehnyt kotitöitä, sen takiahan ap erosi. Mies ei siis lakannut tekemästä kotitöitä masennuksen takia.
En ymmärrä millä lailla tuo kutittaa sinun per*ettäsi, ap. Oletpa kateellinen, kun itse joudut siivoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin siivoamassa pojallani, kunnes hän muutti asumaan tyttöystävänsä luokse. Käsittämätöntä, mutta tyttöystävältä meni 2 vuotta tajuta, että poikani ei tehnyt kotitöitä. Ja miksi olisikaan, kun tyttöystävä mielellään teki kaiken ja jotenkin oletti, että koska pojan kämppä oli aina supersiisti, niin elämä jatkuisi samanlaisena.
Poikani kunniaksi on sanottava, että hän laittaa aina tavarat paikalleen, ei visko sukkia ympäriinsä jne. , mutta hän ei ole vielä oivaltanut, että jos tyttöystävä noin tekee, pitäisi hänen ne sotkut siivota.
Ai miksi tein noin? Yövyin kerran kuukaudessa pojan luona, korvaukseksi siivosin.
Kaikista ei ole kasvattajiksi.
En kasvattanut pojastani jollekin naiselle siivoojaa. Jos tyttöystävä ei osaa viedä likaisia vaatteita pyykkikoriin, niin miksi ihmeessä se olisi poikani tehtävä? Ruuanlaiton voi helposti ulkoistaa syömällä muualla kuin kotona, joten keittiössä ei käytännössä ole tarpeen tehdä muuta kuin keittää kahvia.
Miksi sitten naisista pitäisi kasvattaa siivoojia miehille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omg
Olen pojan äiti ja pelkään, että hänestä tulee tuollainen. Voin niin nähdä itdeni siivoamassa hänen kotiaan, kun on muuttanut omilleen aikanaan. Nytkin passaan liikaa.
Sanokaa, mistä normaalin 11-v pojan pitäisi jo osata huolehtia itse kotona?Siivota omat jälkensä ja oma huoneensa. Osallistua muihinkin kotitöihin ainakin pyydettäessä ja opetella pesemään pyykkiä ja pikku hiljaa myös laittamaan ruokaa. Olettaen, että poikasi on siis noin keskimäärin ihan ikäistensä tasolla.
Kotitöitä varten ei tarvitse harjoitella vuosikausia. En itse tehnyt kotona mitään, mutta kun muutin asumaan yksin, osasin huolehtia kodista, täyttää pesukoneen ja valita oikean pesuohjelman jne.
Jokainen huolehtikoon vain itsestään, pojasta ei kannata kasvattaa piikaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä millä lailla tuo kutittaa sinun per*ettäsi, ap. Oletpa kateellinen, kun itse joudut siivoamaan.
Täytyy sanoa, että en todellakaan haluaisi anoppia meille siivoamaan. Kateuden sijaan tunnen sääliä ja surua. Mies ei opi koskaan kantamaan vastuuta elämästään.
1. Kyllä
2. KYLLÄ
3. Kyllä
4. Kyllä
5. KYLLÄ!
6. En