Hoikin tuntemasi ihminen, miten hän pysyy hoikkana?

Syö vaan todella pieniä annoksia. Ei liiku mitenkään, mutta joskus jos käydään vaikka Hesellä (tää nainen haluaa aina sinne) ottaa jonkun juustoaterian ja haukkaa pari palaa ja närppii muutaman ranskalaisen. Olen vähän jopa kateellinen. Eikö sille ihmiselle tule koskaan tarvetta mässäillä kunnolla? Ja ei siis ole mikään fanaattinen painostaan, hänelle ei varmaan vaan maistu.

Ja kun halusit tietää, pidetäänkö sexynä: ei juurikaan, koska tähän usein olennaisesti liittyy myös pieni rintavarustus ja pieni takapuoli. Miehillä on myös ilmeisesti jokin primitiivinen ennakkohuoli naisen terveydestä. Jokaiselle on toki omat faninsa, mutta näin yleistäen, kaikilla ääripäillä on tavanomaista heikompi kysyntä.

Olen parisuhteessa, mutta kyllä poikaystävänikin toivoisi minun olevan tukevampi.

t. joku edellä

Olin vielä 5v. sitten norm.painon alarajoilla ja  koko ikäni ollut laiha. Siis myös normaalipainossa näytin laihalta ja sain siitä kuulla.

Ongelmani oli se, että vaikka söin paljon ja normaalisti, en vain yksinkertaisesti lihonut. Koko sukuni on samanlainen, en tiedä miten syövät mutta laihoja kaikki ovat.

Nyt olen jo ylipainon puolella mutta yhä ihmiset pitävät minua hoikkana :D

Surullista on se, että nyt kun vihdoin olen sen verran pönäkkä, etten kuitenkaan jatkuvasti saa asiasta kuulla niin tämän lihomisen on aiheuttanut stressi ja ALKOHOLI.  Hoikempana elin terveellisempää elämää ja liikuin joka paikkaan pyörällä ja minulla oli työ jonne ajaa pyörällä, nyt olen työtön ja stressaantunut ja juon enemmän kuin nuorena. Enkä enää aja sillä pyörällä joka päivä, kun ei ole töitä enkä huvikseni jaksa kun mikään ei kiinnosta.

Sukulaisnainen, täytti juuri 52 v. Ollaan oltu yhdessä mökillä montakin kertaa. Juo Aamulla n.5 kuppia kahvia, lounaaksi syö tonnikalaa yms hernesoppaa. Illalla voi meidän seurana syödä yhden makkaran. En tiedä onko niin pihi vai mikä on. Punaviiniä ja olutta kyllä juo. Ikäisekseen kaunis mutta riutuneen näköinen.Käy kuitenkin vakityössä, istumatyötä.

Paras ystäväni on 170 cm ja 46 kg, ei harrasta liikuntaa opistolle kävelyä (2 km) enempää, syö varsin mielellään mutta yleensä täyttä roskaa (pikaruokaa, kiinalaista, sipsiä, karkkia) ja tämän myöntää kyllä itsekin. On aina ollut hyvin hoikka, kuten äitinsäkin.

Muutamia huomioita luettuani ketjun.

Googlasin Jessica Alban. Eihän kyseessä ole mikään laiha rimppakinttu vaan tavallinen hoikka nainen. Jos toi on ap:n käsitys laihasta, niin on aika vääristynyt kehonkuva.

Kovin loukkaavaa ja mustamaalaavaa tekstiä. Varmaan on moni laiha huumeiden käyttäjä tai syömishäiriöinen, muttei läheskään kaikki. Miksi vihamielisyys laihoja kohtaan?

Minun tällä hetkellä tuntemani laihin ihminen on noin 167 cm, 45 kg. Laihuutta on tutkittu lääkärissä vuosikausia, mutta syytä ei ole löytynyt. Hän syö jatkuvasti. Läkärit eivät osaa selittää.

Itse olen myös hoikka tai miltei jo laiha (168 cm, 48 kg). Syön hyvin. En mieti mitä suuhuni pistän. En harrasta liikuntaa. Ateriarytmi ja vyorokausirytmi on vitullaan. Olen ollut alipainoinen ihan muksusta asti. Tosinaan on kausia, jolloin syön jatkuvasti ja suuria annoksia. Toisinaan kausia, jolloin en vain yksinkertaisesti jaksa laittaa ruokaa ja syödä, koska se on tylsää. Vuorotyö myös toki hankaloittaa asiaa. Nämä kaudet kestävät suunnilleen yhtä pitkään. Olen kuitenkin ollut laiha ennenkin vuorotyötä. Ihan sama miten syön, niin paino pysyy aina suunnilleen samana parin kilon heitolla.

En pidä laihuutta erityisen kauniina, mutten rumanakaan. Jos on luonnostaan siro, luut eivät törrötä ja laihuus näyttää ihan luontevalta. Jos on pakotetusti laiha, niin sen kyllä näkee jaksamisesta ja olemuksesta. Se ei ole kaunista. Mutta mun mielestä nainen voi olla kaunis sekä hieman laihana, että normaalipainoisena.

Vierailija kirjoitti:

Hoikin ystäväni tekee fyysistä siivoustyötä. Ei kuulemma ehdi töissä syömään tarpeeksi ja syö aina vain pieni aterioita. Käy salilla 5 kertaa viikossa niukasta syömisestä huolimatta. Ei lihaksia eikä tosi läskiäkään.

klo 22:51>>

Vierailija

Tuttuni. Kielisyövän leikkaus ja sädehoito hoikistivat nätisti. Ei kuulema mikään maistu miltään ja kaikki ruoka kirvelee.

Suolistosairaus, mille ei ole löydetty syytä tai hoitoa. Hirveästi allergioita ja tosi paha laktoosi-intoleranssi ja keliakia. Joutuu vähän väliä ramppaamaan vessassa ja maha on kipeä. Kärsii laihuudestaan, koska ihmiset kiinnittävät siihen negatiivista huomiota.

Miesrintamalla meni nuorena ihan hyvin, nykyisin on onnellisesti naimisissa.

1) Aina ollut sellainen pitkäraajainen ja todella hoikka. Syö (epäterveellisyä ruokaa) ja juo kuitenkin paljon, ei juurikaan liiku.

2) Ei syö. Eka ateria ehkä vasta illalla.

3) Luulen että hän ei oikein ehdi syödä. Kolmen pikkulapsen vuorotyössä käyvä äiti.

Kasvisruokavalio, säännöllinen ruokarytmi.

Syön säännöllisesti ja hyvin, liikun päivittäin ja herkuttelen kerran viikossa.  Tosin en taida olla tämän palstan mittapuussa hoikka. Mitat ovat 161cm ja 50kg

Kaverini, pitkä ja todella hoikka + siro rakenne. 

Liikkuu useamman kerran viikossa kamppailulajien merkeissä, lisäksi harrastaa aktiivisesti kaikkea sellaista vapaa-ajallaan joka kuluttaa kaloreita kuin huomaamatta, siinä sivussa. Unohtaa lisäksi syödä, ja sitten kun syö, on se luokkaa pari banaania. Syö siis kyllä myös ruokaakin, mutta kalorivaje lienee tuntuva, kun usein nähdään alkuillasta eikä toinen ole muistanut syödä viiteen mennessä yhtään mitään...

Pelkkä hoikkuushan ei mielestäni kaunista, minusta symmetriset piirteet ja kehon sopusuhtaisuus on tärkeämpää kuin rasvaprosentti. Laihimmat tuntemani ihmiset ovat molemmat jotenkin vähän poikkeavan näköisiä ja äärimmäinen laihuus johtuu heidän kohdallaan sairaudesta tai geneettisestä häiriöstä. Sen sijaan hoikan ja normaalipainon välimaastoon sijoittuvat ovat kauniita, toisella selvästi ortoreksia, joka välillä lipsahtaa ahmimiskausiksi (tästä syystä "vain" hoikahko) ja toinen on fanaattinen vegaani/raakaruokailija.

Ekana tulee mieleen pikkusiskoni, oisko 168cm/ehkä 47kg? Ollut lapsesta asti hoikka, siis siitä asti kun joskus 5 ikävuoden jälkeen lapsenpyöreys hävisi. Syö karkkia ja herkkuja ihan säännöllisesti, joskus saattaa syödä isonkin määrän (esim. lähes kokonaisen kebabin) mutta pääsääntöisesti minusta aika pieniä määriä syö, saattaa skipata aamupalan jne. Ei liiku YHTÄÄN, max kouluun pyöräilee kerran pari vuodessa. Ei ole ikinä stressannut painostaan muuta kuin ehkä silloin, kun lääkäri valitti että pitäisi syödä enemmän. Hänellä on ongelmia selän kanssa, siis synnynnäisiä ongelmia, ja olen miettinyt että ehkä ne jotenkin vaikuttavat? Olen tavannut hänen kavereitaan, joita on tavannut jossain sairaalan tukiryhmässä ja  joilla on sama selkäongelma (en muista nyt äkkiseltään edes ko ongelman nimeä mutta siis selkäranka jotenkin hassusti muotoutunut, näkyy päällepäin kun selkäranka tavallaan pistää esiin yhdestä kohtaa eri tavalla kuin sen kuuluisi, ja on tietysti ollut kipeä ja takana on pitkiä hoitojaksoja jne) ja KAIKKI ovat samalla tavalla todella laihoja. Ikää pikkusiskollani on vasta 18v ja kaverit samaa ikäluokkaa.

Ja sitten on puolituttuja/ihmisiä joita tiedän, joilla on syömishäiriö.

Taidan itse olla tuttavapiiristäni hoikin.. 175cm/60kg. Harrastan liikuntaa 5krt/viikko, syön päivän aikana lounaan,välipalan,päivällisen ja iltapalan kulutukseni mukaan ja terveellisesti. Herkuttelen kerran viikossa. Juon aina vettä, kahvin (4 kupillista päivässä) joukkoon maitoa. En pidä limuista,mehuista ym.. Alkoholia tulee juotua 2-4 kertaa vuodessa. Oloni on energinen ja tässä painossa hyvä. Pidän itsestäni tällaisena. Olen ainakin poikaystäväni suosiossa :D

Tunnen vain yhden, joka pysyi hoikkana syömällä kaikkea mahdollista. (tämä nyt ei suoraan vastaus kysymykseen hoikin) Liikkuu hurjan paljon työnsä puolesta ja vapaa-ajalla. On liikunnanopettaja ja tekee paljon koulussa oppilaiden mukana. Sen lisäksi vetää iltaisin kakkostyönä kaikkea spinningiä yms. ja itse tietysti hikoilee mukana. Nelikymppiseksi asti oli suoranainen mässyttäjä. Saattoi ostaa ohimennen kakkua itselleen kotiin ja syödä, veti sipsejä, poikkesi hampparilla jne. Sitten tuli 40 mittariin ja hetkessä plösähti sen 10kg. Sanoi, että oikeasti näköjään ikä on sitten se tekijä, että häneenkin alkaa kilot tarttua elämän ensimmäisen kerran ja tuo liikuntamäärä ei yksin enää riitä pitämään painoa kurissa.

Ystäväni, painaa jotain välille 40-50kg. N. 160 pitkä. Hällä läjä sairauksia, mm. Diabetes, fibro ja ilm. Ärtyneen suolen oireyhtymä.

Syö paljon, toki sellaisia ruokia mitä mahansa kestää. Ei liiku ihmeemmin.

On kyllä aina ollut tosi laiha.

Monet kyselleet minulta onko hällä anoreksia, lähinnä naurattaa aina että tietäsittepä millasia annoksia vetää ja en kyllä ikinä ole nähnyt oksentavan ruokiaan muutakuin silloin, kun odotti kuopustaan ja kärsi loppuun asti aivan kauheasta raskauspahoinvoinnista.

Sekä mieheni että eräs ystäväni ovat hätkähdyttävän laihoja. Ystäväni on noin 165 pitkä, ei päässyt verenluovutukseen koska painoi alle 50 kiloa. Miehen painoa en tiedä, mutta kylkiluut hänellä näkyy, eikä rasvaa ole yhtään.

Ystäväni tuntuu näykkivän koko ajan jotain pientä ja epäterveellistä. Ei liiku yhtään. Mies syö terveellisemmin, mutta harvoin ja silloinkin pieniä annoksia ellei ole tehnyt fyysistä työtä. Liikkuu jonkin verran.

Jos terveyttä miettii, niin mä lievästi ylipainon puolella olen ehdottomasti meistä tervein. Näillä kahdella on jatkuvasti jotain. On vatsavaivoja, kuukausia kestävät flunssat jne. Mulla on viimeksi ollut flunssa joskus 90-luvulla, ja kesti muistaakseni 2 päivää :D

Epäilen lapamatoa. Ihminen syö kuin hevonen ja mitä sattuu. Käy monta kertaa viikossa grillillä ja vetää leivoksia lähes päivittäin. Ei harrasta rauhallista kävelyä kummoisempaa liikuntaa. Yhtälö on täysin käsittämätön ja sotii kaikkea sitä vastaan, mitä minulle on ravitsemusasioista opetettu.