terapia ei auta riittävästi
Olen jo sen verran kauan käynyt ja terapia on aina sitä samaa.
Mulla on nyt tullu esiin vahvoja pelkotiloja menneisyydestä johtuen.
Ei ole takeita auttaako tuo terapia näihin pelkoihin.
Mitä tehdä?
Kommentit (42)
Vaihda terapeuttia,et saa tuosta mitään irti
Saman kokenut kirjoitti:
Vaihda terapeuttia,et saa tuosta mitään irti
Niin. Pelkään että kun terapia on ohi, oloni on yhä samanlainen.
Syvät pelot ja kauhut ja nyt on vuosi mennyt jo.
On tieteellisesti todistettu, että psykoterapia ei todellakaan auta kaikkia potilaita. Yleensä sellaiset potilaat, joilla on tarpeeksi älykkyyttä sekä kykyä tarkastella itseään objektiivisesti, hyötyvät terapiasta eniten. Tämä ei siis ole minun mielipiteeni, vaan fakta.
Oletko puhunut näistä peloista terapeutille? Ei hän voi niille mitään tehdä, jos et avaa suutasi.
Vaihda terapeuttia, jos tuntuu siltä, että et pysty puhumaan niistä hänelle, mutta jollekin toiselle voisit. Jos taas koet, että et voisi puhua oikein kenellekään, silloin ei ongelma todennäköisesti katoa terapeuttia vaihtamalla.
Jos vaihdat, mitään syytä sinun ei tarvitse kertoa, riittää kun sanot "uskon, että olen saanut tästä irti sen, minkä voin. Nyt aion yrittää jonkun toisen kanssa, että saisin uudenlaista näkökulmaa asiaan" tai jotain vastaavaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
On tieteellisesti todistettu, että psykoterapia ei todellakaan auta kaikkia potilaita. Yleensä sellaiset potilaat, joilla on tarpeeksi älykkyyttä sekä kykyä tarkastella itseään objektiivisesti, hyötyvät terapiasta eniten. Tämä ei siis ole minun mielipiteeni, vaan fakta.
Näin taitaa olla, lapseni hangoitteli vastaan terapiakäynneissään alussa todella tehokkaasti, mutta onpa siitä sittenkin ollut apua, kun ns salli sen auttaa, eli ymmärsi, missä mennään ja miksi.
Kaffepulla kirjoitti:
Oletko puhunut näistä peloista terapeutille? Ei hän voi niille mitään tehdä, jos et avaa suutasi.
Vaihda terapeuttia, jos tuntuu siltä, että et pysty puhumaan niistä hänelle, mutta jollekin toiselle voisit. Jos taas koet, että et voisi puhua oikein kenellekään, silloin ei ongelma todennäköisesti katoa terapeuttia vaihtamalla.
Jos vaihdat, mitään syytä sinun ei tarvitse kertoa, riittää kun sanot "uskon, että olen saanut tästä irti sen, minkä voin. Nyt aion yrittää jonkun toisen kanssa, että saisin uudenlaista näkökulmaa asiaan" tai jotain vastaavaa.
Olen puhunut. Mutta lähteekö ne syvät pelot puhumisella, onkin toinen juttu.
Se on traumaterapeutti millä käyn ja käsittääkseni esim. pelot eivät lähde jos niitä ei kohdata kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
On tieteellisesti todistettu, että psykoterapia ei todellakaan auta kaikkia potilaita. Yleensä sellaiset potilaat, joilla on tarpeeksi älykkyyttä sekä kykyä tarkastella itseään objektiivisesti, hyötyvät terapiasta eniten. Tämä ei siis ole minun mielipiteeni, vaan fakta.
Sellaiset ihmiset pystyvät itsekin auttamaan itseään, ilman terapioita. Kuten minä tein.
Ei traumoja pysty yksin parantamaan.
Voi olla, että terapiassa luomasi uusi, turvallisempi ihmissuhde on vapauttanut sinua niin, että pelot alkavat nyt tulla pintaan. Se on hyvä merkki, alat siis tietoisesti työstää niitä tuntemuksia, jotka olet työntänyt pinnan alle.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että terapiassa luomasi uusi, turvallisempi ihmissuhde on vapauttanut sinua niin, että pelot alkavat nyt tulla pintaan. Se on hyvä merkki, alat siis tietoisesti työstää niitä tuntemuksia, jotka olet työntänyt pinnan alle.
Ehkä. Toisaalta tässä elämässäni on läheinen ihminen joka on vaikuttamassa siihen että pelkoni ovat tulleet esiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei traumoja pysty yksin parantamaan.
Traumat muuttuu muistoksi, jos sitä paranemiseksi voi sanoa. Aikaa menee työstämisessä. Enpä enää näe vuosittain niitä samoja painajaisia, enkä enää pelkää, elo on hyvää. Poistin traumat aiheuttavat ihmiset elämästäni. Kaikki tein itse.
Trauma elää vaikka ne ihmiset olis kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Trauma elää vaikka ne ihmiset olis kuolleet.
Tottakai elää, ellei traumaa ole hoidettu pois. Mitä niitä ihmisiä ongelman käsittelyyn edes tarvitsisi, jotka traumoja ovat aiheuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että terapiassa luomasi uusi, turvallisempi ihmissuhde on vapauttanut sinua niin, että pelot alkavat nyt tulla pintaan. Se on hyvä merkki, alat siis tietoisesti työstää niitä tuntemuksia, jotka olet työntänyt pinnan alle.
Ehkä. Toisaalta tässä elämässäni on läheinen ihminen joka on vaikuttamassa siihen että pelkoni ovat tulleet esiin.
Hyvällä vai huonolla vaikuttanut? Voitko olla avoin tälle ihmiselle ja samalla tuntea olosi turvalliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Ei traumoja pysty yksin parantamaan.
Mistä olet saanut tällaisen käsityksen? Terapeuttiko vai lääkärikö niin sanoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että terapiassa luomasi uusi, turvallisempi ihmissuhde on vapauttanut sinua niin, että pelot alkavat nyt tulla pintaan. Se on hyvä merkki, alat siis tietoisesti työstää niitä tuntemuksia, jotka olet työntänyt pinnan alle.
Ehkä. Toisaalta tässä elämässäni on läheinen ihminen joka on vaikuttamassa siihen että pelkoni ovat tulleet esiin.
Hyvällä vai huonolla vaikuttanut? Voitko olla avoin tälle ihmiselle ja samalla tuntea olosi turvalliseksi?
No tavallaan huonolla koska pelko on pahentunut. Ei kyse ole parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tieteellisesti todistettu, että psykoterapia ei todellakaan auta kaikkia potilaita. Yleensä sellaiset potilaat, joilla on tarpeeksi älykkyyttä sekä kykyä tarkastella itseään objektiivisesti, hyötyvät terapiasta eniten. Tämä ei siis ole minun mielipiteeni, vaan fakta.
Sellaiset ihmiset pystyvät itsekin auttamaan itseään, ilman terapioita. Kuten minä tein.
Ei aina. Asioita voi järkeillä, mutta traumataustalla järkeilyt ei auta. Siitä tulee vain pakokeino ja paha olo jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...eikä niitä oloja järkeily poista. En tiedä mikä poistaa, ei ainakaan oma pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei traumoja pysty yksin parantamaan.
Mistä olet saanut tällaisen käsityksen? Terapeuttiko vai lääkärikö niin sanoi?
...
Ehkä terapiaan joskus liittyy se, että olon on pahennuttava, ennenkuin se voi parantua. Itselläni oli ensimmäisen terapiavuoden jälkeen entistä paskempi olo ja tuntui ettei terapia auta eikä terapeutti ymmärrä mitään. Vasta toisen vuoden loppupuolella alkoi eteneminen ja vaikka notkahduksiakin on tullut, on suunta koko ajan parempaan nyt kun kolmas vuosi on menossa. Minulla ei kylläkään ole traumataustaa.
Mutta voimia ap! Terapia on rankkaa ja vaatii oikeasti paljon henkistä työtä.
Terapia auttaa usein ihan hyvin, mutta aikaahan siihen menee paljon. Toivottavasti sullekin.