Mitä sellaista olet tehnyt mitä ei kuulu tehdä?
Tarkoitan siis lain sallimissa rajoissa ja puhun sosiaalisesta paineesta. Esim. mennyt naimisiin 18-vuotiaana, tullut teiniäidiksi, perustanut perheen ennen opiskeluja tai opiskellut ammattiin vasta 40-vuotiaana?
Exäni mielestä jokaiselle elämänvaiheelle on oma paikkansa ja opiskelut hoidetaan parikymppisenä, uusintaa ei saa ottaa vaan valinnassa pysytään. Itse opiskelin uuden ammatin äitiyslomalla 30+ -ikäisenä.
Suvussani on menty nuorena naimisiin ekan pitkäaikaisen seurustelukumppanin kanssa. Minä menin 30-vuotiaana vuoden seurustelun jälkeen.
Kerro oma tarinasi!
Kommentit (36)
Laitan aina vessapaperirullan niin että paperi tulee alta 😱
Jaa onhan näitä kun alkaa oikein miettiä. Sain opiskelupaikan varasijalta, kun opintoja oli jo menty toista viikkoa. Lähdin täysin oudolle asuinpaikkakunnalle vailla tietoakaan asunnosta. Ekan yön olin hotellista. Tokana päivänä sain kamalan alivuokralaisasunnon, mutta kyllä sitä sen ekan lukukauden kesti. Sitten muutin parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu, joka kuvittelee, että elämä on elettävä jollain tietyllä tavalla? Siis hänen tavallaan? Käsittämättömän lapsellista. Kukin tulee uskollaan autuaaksi, eikä normien palvonta tuota lopulta tyydytystä edes sille, joka noudattaa niitä kaikkein uskollisimmin. Palkintona on pelkkä tylsyys ja oman itsen menettäminen. Surullinen ääripää ovat ihmiset, jotka kirkkain silmin väittävät, etteivät haluakaan muuta kuin noudattaa muiden keksimiä sääntöjä ja vaatimuksia.
Mitä jos he oikeasti haluavat elää, kuten suurin osa muistakin ihmisistä? Onko tuo joku uusi normi, että pitää elää jotenkin toisin! Normi, että ei saa haluta olla normi?
Vierailija kirjoitti:
Jaa onhan näitä kun alkaa oikein miettiä. Sain opiskelupaikan varasijalta, kun opintoja oli jo menty toista viikkoa. Lähdin täysin oudolle asuinpaikkakunnalle vailla tietoakaan asunnosta. Ekan yön olin hotellista. Tokana päivänä sain kamalan alivuokralaisasunnon, mutta kyllä sitä sen ekan lukukauden kesti. Sitten muutin parempaan.
Siis opiskelupaikkakunnalle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu, joka kuvittelee, että elämä on elettävä jollain tietyllä tavalla? Siis hänen tavallaan? Käsittämättömän lapsellista. Kukin tulee uskollaan autuaaksi, eikä normien palvonta tuota lopulta tyydytystä edes sille, joka noudattaa niitä kaikkein uskollisimmin. Palkintona on pelkkä tylsyys ja oman itsen menettäminen. Surullinen ääripää ovat ihmiset, jotka kirkkain silmin väittävät, etteivät haluakaan muuta kuin noudattaa muiden keksimiä sääntöjä ja vaatimuksia.
Mitä jos he oikeasti haluavat elää, kuten suurin osa muistakin ihmisistä? Onko tuo joku uusi normi, että pitää elää jotenkin toisin! Normi, että ei saa haluta olla normi?
Niinpä. Jos ihminen on oikeasti tylsämielinen klooni, tottakai hän haluaa elää niin kuin äiti, jumala ja työnantaja käskee.
Ap:n olisi pitänyt otsikoida ketju "mitä sellaista laillista olet tehnyt, mitä av-mamma kauhistelisi, jos tekisit siitä palstalle oman otsikon".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu, joka kuvittelee, että elämä on elettävä jollain tietyllä tavalla? Siis hänen tavallaan? Käsittämättömän lapsellista. Kukin tulee uskollaan autuaaksi, eikä normien palvonta tuota lopulta tyydytystä edes sille, joka noudattaa niitä kaikkein uskollisimmin. Palkintona on pelkkä tylsyys ja oman itsen menettäminen. Surullinen ääripää ovat ihmiset, jotka kirkkain silmin väittävät, etteivät haluakaan muuta kuin noudattaa muiden keksimiä sääntöjä ja vaatimuksia.
Mitä jos he oikeasti haluavat elää, kuten suurin osa muistakin ihmisistä? Onko tuo joku uusi normi, että pitää elää jotenkin toisin! Normi, että ei saa haluta olla normi?
Niinpä. Jos ihminen on oikeasti tylsämielinen klooni, tottakai hän haluaa elää niin kuin äiti, jumala ja työnantaja käskee.
Etkö ymmärrä? Ei ole tylsämielinen, vaikka sattuisikin pitämään samoista asioista kuin moni muu. Kai niistä muutkin on pitäneet, ei niistä muuten olisi tullut niin tavallisia. Joku voi vaikka ihan tosissaan tykätä asua rivarissa tai mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n olisi pitänyt otsikoida ketju "mitä sellaista laillista olet tehnyt, mitä av-mamma kauhistelisi, jos tekisit siitä palstalle oman otsikon".
Tämä kattaisi aivan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu, joka kuvittelee, että elämä on elettävä jollain tietyllä tavalla? Siis hänen tavallaan? Käsittämättömän lapsellista. Kukin tulee uskollaan autuaaksi, eikä normien palvonta tuota lopulta tyydytystä edes sille, joka noudattaa niitä kaikkein uskollisimmin. Palkintona on pelkkä tylsyys ja oman itsen menettäminen. Surullinen ääripää ovat ihmiset, jotka kirkkain silmin väittävät, etteivät haluakaan muuta kuin noudattaa muiden keksimiä sääntöjä ja vaatimuksia.
Mitä jos he oikeasti haluavat elää, kuten suurin osa muistakin ihmisistä? Onko tuo joku uusi normi, että pitää elää jotenkin toisin! Normi, että ei saa haluta olla normi?
Niinpä. Jos ihminen on oikeasti tylsämielinen klooni, tottakai hän haluaa elää niin kuin äiti, jumala ja työnantaja käskee.
Etkö ymmärrä? Ei ole tylsämielinen, vaikka sattuisikin pitämään samoista asioista kuin moni muu. Kai niistä muutkin on pitäneet, ei niistä muuten olisi tullut niin tavallisia. Joku voi vaikka ihan tosissaan tykätä asua rivarissa tai mennä naimisiin.
Ja joku voi kuvitella, että se on todellakin hänen oma valintansa, että haluaa rivariin ja naimisiin. Noh, puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä.
Lopetin työt kokonaan tultuani raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n olisi pitänyt otsikoida ketju "mitä sellaista laillista olet tehnyt, mitä av-mamma kauhistelisi, jos tekisit siitä palstalle oman otsikon".
No sinä sen sanoit! Sain itseasiassa inspiraation toisesta ketjusta, jossa jonkun elämänvalintoja arvosteltiin "väärinä". Ottaa päähän semmoinen. Ap.
Mennyt naimisiin Gringon kanssa. M29 ja latino
Hankin asunnon Helsingistä pimpilläni.
Oli hätätilanne, ja sikahalvan kämpän hyvältä paikalta sainkin.
Muutin avoliittoon 16-vuotiaana ja saadessani esikoiseni tulen olemaan 17 (mikäli siis tyttö ei päätä tulla pahasti etuajassa).
Elämäni meni juuri niinkin pienellä paikkakunnalla kuuluukin mennä, parikymppisenä naimisiin ja ammattia hommaamaan. 23-vuotiaana kuitenkin tajusin että hukkaan elämäni jos jään "ihan hyvään kaverisuhteeseen" ja erosin miehestäni.
Nyt olen onnellisesti uudestaan naimisissa ihanan miehen kanssa jonka kanssa olen kokenut elämää iloineen ja suruineen.
Elämme ihan omia polkujamme, ehkä eniten poikkeamme valtavirrasta siinä että meillä ei ole lapsia eikä ole suunnitteillakaan.
Nyt tuli mieleen yksi: Olen allekirjoittanut vuokrasopimuksen asunnosta näkemättä asuntoa. Tausta tähän, että asunnon omistaja oli kyllä tilanteessa kanssani kasvotusten ja näytti asunnosta kuvia ja pohjapiirustuksen. Asunto oli kyllä hyvä. Tässä tapauksessa pystyin luottamaan vuokranantajaan, sillä asunto tuli uuden työnantajani kautta. Eikä tarvittu takuuvuokraa, se oli se pointti.