Mitä sellaista olet tehnyt mitä ei kuulu tehdä?

Luulin että pitkän parisuhteen "päätteeksi" kuuluu mennä naimisiin. En vaan tiennyt ettei se koske väkivaltaisia juoppopuolisoita. Oli pitkä tie erota juuri ton sosiaalisen paineen takia.

Jätin vakituisen hyväpalkkaisen työn ja muutin toiselle paikkakunnalle, eikä tietoakaan uudesta työpaikasta.

Tulen lääkäriperheestä. Olen opettaja.

En tiedä lasketaanko mutta en aio hankkia lapsia tai mennä naimisiin tai ylipäätään hankkia sitä, mitä yleensä perheeksi kutsutaan. Tietysti vanhempani ovat tavallaan perheeni mutta kuitenkin. Painetta näihin on tullut sekä sukulaisilta että kavereilta. Tulee sääliviä kyselyitä ja harmittelua. Eivät käsitä ettei minua haittaa vaikken näitä perinteisiä juttuja halua elämääni. Ne hankkikoot ketkä kokevat tarpeelliseksi :)

Jätin myös vakituisen työn, mutta määräaikaisen takia. Nyt olen työtön pätkätyöläinen. Valitsin kyllä ihan oikein ja kyllä tässä pärjätään :)

Valmistuin neljänteen ammattiini 45-vuotiaana ja vuosi siitä, tehtyäni ensin vuoden määräaikaisena hommia, sain toistaiseksi voimassa olevan työpaikan 46-vuotiaana ja olen siinä nyt ollut pian kuusi vuotta. 

Meidän suku yleensäkin sekä isän että äidin puolelta. Toinen mummo piika, toinen torpparin vaimo, mutta ollut sitä enne piika. Serkuistani löytyy isän puolelta lääkäri, jota on muuten kehuttu joskus keskustelupalstoillakin ja äidin puolelta ison yrityksen toimitusjohtaja. Muutenkin mummojeni lapsenlapista (äidin puolelta yhtä lievästi vammaista - en minä - lukuunottamatta kaikki) 90 % on korkeasti kouluttautunutta, siis yliopistotasolla ja pari tohtoriakin löytyy, eli olemme nousukassukua. 

Kaikki mitä elämässäni olen tehnyt olen tehnyt niin kuin ei kuuluisi tehdä :) Menin naimisiin vaikken rakastanut, sain kolme lasta ja hain eroa lasten ollessa 6kk, 2v. ja 4v. Kasvatin lapseni yksin ja vaihdoin eron jälkeen ammattia ja opiskelin uuden. Rakastuin ja löysin "sen oikean", elin unelmaani. Tässä vaiheessa lapset jo teini-ikäisiä. Elämä teki kumminkin tepposet. Nyt yksin, parhaimman ja toimivimman parisuhteen menettäneenä, yksin ja turvaton. Nuorehko ja kaunis vielä...jos täältä pohjalta jaksan vaan vielä ponnistaa niin mitä liekää elämä mulle vielä tarjoaa.

Minä vihaan joulua enkä halua viettää sitä.. Olen kohteliaisuudesta istunut vanhemmillani joulunvietossa sen minimimäärän mitä kehtaan. En halua loukata vanhempiani, he kun eivät ymmärrä. Kun joulua -kuuluu- viettää tietyillä tavoilla..

Sain lapsen yksin. Elämäni paras teko.

Matkustanut pummilla, jättänyt veroja maksamatta, käyttänyt alennuksia ilman varsinaista oikeutta, pettänyt, jättänyt, näpistänyt, lyönyt lapsia, ajanut usein ylinopeutta,  ja joskus myös kännissä, varastanut työnantajalta, harrastanut irtoseksiä tunteilla ja varsinkin ilman, ja koen itseni melkoisen kunnolliseksi ihmiseksi. Autan ihmisiä, myös tuntemattomia, aina kun pystyn, eli usein, lahjoitan paljon hyväntekeväisyyteen, rakastan estoitta ja pyyteettä, kehun ja rohkaisen. Moraali ja hyveet ovat semantiikkaa, jolla meitä hallitaan, todellisuudessa hyvyys ja pahuus ovat täysin tilannekohtaisia ja suhteellisia ilmiöitä, eikä kategorista imperatiivia kukaan vastuullinen ihminen uskaltaisi noudattaa, se on autoritaarisuuden ja diktatuurin tie.

Alapeukkuja odotellessa.

Mennyt naimisiin vankilassa olleen miehen kanssa. Talousrikos.

Vierailija kirjoitti:

Matkustanut pummilla, jättänyt veroja maksamatta, käyttänyt alennuksia ilman varsinaista oikeutta, pettänyt, jättänyt, näpistänyt, lyönyt lapsia, ajanut usein ylinopeutta,  ja joskus myös kännissä, varastanut työnantajalta, harrastanut irtoseksiä tunteilla ja varsinkin ilman, ja koen itseni melkoisen kunnolliseksi ihmiseksi. Autan ihmisiä, myös tuntemattomia, aina kun pystyn, eli usein, lahjoitan paljon hyväntekeväisyyteen, rakastan estoitta ja pyyteettä, kehun ja rohkaisen. Moraali ja hyveet ovat semantiikkaa, jolla meitä hallitaan, todellisuudessa hyvyys ja pahuus ovat täysin tilannekohtaisia ja suhteellisia ilmiöitä, eikä kategorista imperatiivia kukaan vastuullinen ihminen uskaltaisi noudattaa, se on autoritaarisuuden ja diktatuurin tie.

Alapeukkuja odotellessa.

Niin siis aloituksessa luki että lain sallimissa rajoissa..

Ihmiset ovat keskimäärin uskomattoman nössöjä.

Mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu, joka kuvittelee, että elämä on elettävä jollain tietyllä tavalla? Siis hänen tavallaan? Käsittämättömän lapsellista. Kukin tulee uskollaan autuaaksi, eikä normien palvonta tuota lopulta tyydytystä edes sille, joka noudattaa niitä kaikkein uskollisimmin. Palkintona on pelkkä tylsyys ja oman itsen menettäminen. Surullinen ääripää ovat ihmiset, jotka kirkkain silmin väittävät, etteivät haluakaan muuta kuin noudattaa muiden keksimiä sääntöjä ja vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jätin vakituisen hyväpalkkaisen työn ja muutin toiselle paikkakunnalle, eikä tietoakaan uudesta työpaikasta.

Kuinka kävi? :)

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mitä elämässäni olen tehnyt olen tehnyt niin kuin ei kuuluisi tehdä :) Menin naimisiin vaikken rakastanut, sain kolme lasta ja hain eroa lasten ollessa 6kk, 2v. ja 4v. Kasvatin lapseni yksin ja vaihdoin eron jälkeen ammattia ja opiskelin uuden. Rakastuin ja löysin "sen oikean", elin unelmaani. Tässä vaiheessa lapset jo teini-ikäisiä. Elämä teki kumminkin tepposet. Nyt yksin, parhaimman ja toimivimman parisuhteen menettäneenä, yksin ja turvaton. Nuorehko ja kaunis vielä...jos täältä pohjalta jaksan vaan vielä ponnistaa niin mitä liekää elämä mulle vielä tarjoaa.

Mitä "sille oikealle" tapahtui?

Avasin banaanin väärästä päästä.

Vierailija kirjoitti:

Jätin vakituisen hyväpalkkaisen työn ja muutin toiselle paikkakunnalle, eikä tietoakaan uudesta työpaikasta.

Sama :D

Pari kertaa kun olen ollut tosi sairaana, en ole suorittanut lauantaisiivousta. Kyllä pelotti kummallakin kerralla, että joku tulee kylään ennen kuin ehdin siivota. Hirveä morkkis. :(

Menee ehkä vähän ohi, mutta mulla oli sellainen ystäväpariskunta joka eli just "niinkuin kuuluu" eli aivan niinku olisivat oppikirjasta katsoneet miten eletään ja menneet sen mukaan. Ei olla enää ystäviä kun alkoi ahdistaa ja olen itse aika boheemi. No, voitte kuvitella reaktion kun kerrottiin miehen kanssa heille että syötiin aina sohvalla telkkaria katsoen. :D Kahdestaan kun oltiin niin meidän mielestä sillä ei ollut mitään väliä! Ja tälle pariskunnalle kyseessä oli huono tapa silloinkin. Nykyään lasten kanssa syödään pöydän ääressä ihan jo tapakasvatus- ja siisteyssyistä ;)