Muita nelikymppisiä, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa työelämässä?

Kyllä. Vakityö haaveeksko jää.

Tämä on sitä nykyaikaa. Pätkätöitä ja työttömyyttä vuorotellen: Tietoa ja tukea työnhakuun.

Pätkätöitä aikani.... CV näyttää tosi hienolta :(

Mutta tällä hetkellä vakityö, joka alkaa oikeasti muovautua sellaiseksi että voisin kuvitella jääväni tästä hommasta lopulta eläkkeelle. Toisaalta on näitä vakiduuneja ollut ennenkin, tiedän miten nopeasti työntekijästä päästään eroon jos tarve on.

Ikää 42v, useammat yyteet takana

Joo. Tai no olen kolmekymppinen, mutta kaveripiirissä näkyy jo nyt, että joko on se vakityö ja hyvä ura tiedossa, tai sitten ei mitään toivoa enää. Pätkiä varmaan saa vielä sen kymmenen vuotta ja sitten muuttuu liian vanhaksi niihin.

Joo, kuulun näihin toivottomiin tapauksiin. Uusi koulutuskin alla arvostetulta alalta ja silti ilman töitä

Vierailija kirjoitti:

Pätkätöitä eri aloilta, välillä työttömyyttä.

On vain osa-aikatyö mutta eipä tuo haittaa,on niin pienet menot.

40 mittarissa ja pätkätöitä edelleen vuodesta toiseen. Kerran vakipaikan menettäneenä en ole toista kertaa vakityötä saanut. Viestintäalalla sinnittelen.

Ei ne vakituiset työpaikat onnea takaa eikä työ ylipäätään välttämättä.

Voidaanko kohtapuolin alkaa puhumaan "uhratusta sukupolvesta"?

Se, että on vakityö, ei takaa tunnetta "paikkansa löytämisestä".

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vakituiset työpaikat onnea takaa eikä työ ylipäätään välttämättä.

No ei tuo, ei.

Mutta JOS sattuu osumaan niin, että löytyy mukava työyhteisö ja sopiva toimenkuva, niin onhan se iso osa elämää. Ei tarvitse edes olla mikään intohimo- tai kutsumusala, kunhan on omalle luonteelle ja vahvuuksille sopiva.

Pelkkä työpaikan (tai aviomiehen) saaminen ei takaa mitään. Mutta helpompaa on etsiä onnea, kun edes toimeentulo on jotenkin turvattu.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kuulun näihin toivottomiin tapauksiin. Uusi koulutuskin alla arvostetulta alalta ja silti ilman töitä

Täällä sama tilanne. 😄