Jaana Pelkonen suree äitiään

No toiset ei ookkaan niin tunteettomia ku ap. Itse suren 5 vuotta sitten kuollutta koiraani edelleen, samoin 4 vuotta sitten kuollutta mummua. Ei tämä ole mitenkään outoa todellakaan. Huoh.

Minusta tuo on yksityisasia. En tiedä ketään muuta kansanedustajaa, joka olisi uskoutunut lehdille vanhemman kuolemasta. Monelta on kuollut puoliso tai lapsi, eikä siitäkään ole uutisoitu. Sauli ei ole ikinä avautunut yllätysleskeydestä. Tai Pertti Salolainen. Yksi entinen kansanedustaja lyhyesti lapsensa äidin kuolemasta.

Saati enää vuosien päästä siitä repisi lehtijuttua.

Miten sä edes kehtaat arvostella toisen tapaa surra. Ap on katkera ja surkea ihminen. Jokainen todellakin tarvitsee suruun oman aikansa, ei ole olemassa oikeaa aikaa jolloin täytyisi viimeistään toipua. Lisäksi monella oman vanhemman/lapsen/kumppanin kuolema on läsnä elämässä koko lopun elämän. 

Vanhemman kuolema on siinä mielessä helpompi kuin nuoren koska siinå ei samalla tavalla mene tulrvaisuus uusiksi vaan jollain tavalla sen on aina tiennyt että joskus tapahtuu.Ikävän tunne, suru, tuska ja kaipaus on kuitenkin aina sama.Muistot joiden kanssa jäät yksin satuttaa.Se joka vähättelee toisen tuntemaa surua on halpa ja harvinaisen tyhmä ihminen.

''keski-iän sanotaan alkaneen 35-36 vuotiaana'' hahahhahahahahahhahahaha :DDDDDDDDD

Jaanan äiti kuoli alkoholismiin, mutta se ei tarkoita etteikö tyttärensä voisi häntä surra tai kaivata. Päinvastoin suru voi moninkertainen, kun samalla suree myös vuosia, jotka läheinen on menettänyt alkoholille. 

Onko tää äidin alkoholismi TOTTA? Tekee hyvin mielenkiintoiseksi sen alkoholipolitiikan jota Jaana ajaa :D

Kalseat ja koleat ihmiset eivät kai koskaan pysty ymmärtämään niitä, joilla on normaali tunne-elämä. Eivät kai syntymästään sokeatkaan voi tietää, miltä näkeminen tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut vähän syyllisyyttä siitä, että olen ajatellut keski-ikäisten vanhempien kuolemalla draamailijoiden olevan säälittäviä.

Siis ymmärrän, että ainahan se oman vanhemman kuolema koskettaa ja ajan kanssa suru hälvenee.

Kuitenkin jatkuvasti pieniä lapsia jää isättömiksi tai äideittömiksi, tai joku nuori vasta omilleen muuttanut ja apua tarvitseva nuori menettää vanhempansa.

On ihan luonnollista että kun on jo itsekin keski-ikäinen, se kuolema tulee vanhemmillekin kohta.

Voisi ajatella,että ovat aika onnekkaita kun ovat selvinneet siihen ikään asti ilman vanhempien kuolemaa.

Jos vanhemmat vielä kuolevat luonnollisesti vanhuuteen tai sen vaivoihin..sellaista se elämä on.

Muistathan, että sinäkään et voi surra tai murehtia mitään, koska jollain toisella voi olla (sinun logiikkasi mukaan) vielä oikeutetumpi syy surra.

Aina vaan jaksan ihmetellä näitä ihmisiä, joilla on oikeus ja tarve määritellä muiden tunnekokemuksia. Sellaista se elämä on.

Mikä kohta 40-vuotias sitten on, jos ei keski-ikäinen? Nuorisoa? :D

Mielestäni hänellä on hyvin omakohtainen kokemus siitä, ettei tämä Suomen 100-vuotinen alkoholin kieltäminen ja  ihmisten holhoaminen pelasta ketään alkoholismilta eikä paranna alkoholistia.  Olisi varmaan aika ottaa uusi lähestymistapa koko asiaan ja alkaa luottaa yksilön omaan päätäntävaltaan asioissa.

Äiti-tytär-suhteita on erilaisia. Omaa äitini menetystä tulen suremaan elämäni loppuun asti. Samoin isäni. Olemme aina olleet läheisiä. Samoin ikävöin vielä vuosikymmenien jälkeenkin omaa mummuani ja muita edesmenneitä vanhuksia. Suru menetyksistä on olemassa yhä, vaikka se onkin vuosien saatossa muuttanut muotoaan.

Oletko jotenkin tunnevammainen? Vai onko suhteet vanhempiisi muuten oudot?

aikuinen kirjoitti:

Mielestäni hänellä on hyvin omakohtainen kokemus siitä, ettei tämä Suomen 100-vuotinen alkoholin kieltäminen ja  ihmisten holhoaminen pelasta ketään alkoholismilta eikä paranna alkoholistia.  Olisi varmaan aika ottaa uusi lähestymistapa koko asiaan ja alkaa luottaa yksilön omaan päätäntävaltaan asioissa.

Vai haluaako laittaa ns. vahingon kiertämään?

Ap on tunnevammainen.