Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Aikuisiän opiskelu johtaa avioeroon?

Vierailija
08.12.2016 |

Meillä on tilanne, missä aviokriisi alkoi siitä, kun aloitin opinnot korkeakoulussa. Olen tehnyt koulun ohella töitä, mutta luonnollisesti en ole kyennyt maksamaan perheen yhteisiä menoja opintojen aikana kuten töissä ollessani. Päätös kouluun menostani tehtiin tehtiin täysin yhdessä ja annoin vaihtoehdon miehelle, että voin myös muuttaa pois lasten kanssa jos taloudellinen taakka käy raskaaksi. Oli kuitenkin eriarvoisen tärkeää, että saan koulutuksen ja sitä kautta hyväpalkkaisen työn.
Opinnot etenivät hyvin ja olin etuajassa pari vuotta, mutta jatkuva rahasta riitely alkoi heti. Huolimatta aiemmista sopimuksistamme, mies ei osallistunutkaan taloudellisesti muuten kuin maksamalla asuntolainaa ja ruokia. Itse olen joutunut ottamaan pankista opintolainaa koko opintojen ajan jolla olen maksanut lasten harrastusmenot ja synttäri/joululahjat. Olen joutunut lisäämään töitä hurjasti, että pärjään rahallisesi ja olen ihan äärirajoilla jaksamisessani. En ole pitänyt lomaa kolmeen vuoteen kuin viikon, sillä mulla ei ole kirjaimellisesti varaa lomailla. Mies kokee maksavansa osuutensa kun hoitaa talolainan, ja hänen vuosiansionsa siis hipovat 80 000 euroa. Tällä hetkellä mulla ei ole varaa ostaa edes uusia alusvaatteita itselleni, en voi ottaa enempää opintolainaa ja olen henkisesti ihan loppu. Opinnot ovat tyssänneet kuin seinään eivätkä ne edisty, sillä joudun ottamaan koko ajan lisää työvuoroja pärjätäkseni. Mulla on muistikatkoksia ja univaikeuksia, jatkuvia rintakipuja joiden takia olen rampannut lääkärissä. Mies ostelee itselleen vaatteita ja harrastaa ja kun huomautan tästä hänelle, kertoo hän olevansa oikeutettu koska maksaa ne itse. Lapsen lääkkeisiin ei antanut rahaa, mutta antoi siskolleen 200 euroa. Mulla on ihan kusetettu olo. Opiskelemaan lähtö oli yhteinen päätös ja sillä piti taata meille hyvä tulevaisuus. Mies lupasi laupiaasti tukea taloudellisesti ja antaa mulle mahdollisuuden opiskella, että voin sitten vuorostani ottaa vetovastuun kun valmistun. Mies on säilyttänyt tietämättäni (paljastui riidan aikana) kaikki kuitit opintojeni ajan joista selviää, kuinka paljon hän on hyväkseni tehnyt. Tällä hetkellä "velkaa" mulla on sekä pankille että miehelleni niin paljon, ettei kohta paljoa kannata valmistuakaan.
Pariterapiaan sain mieheni ja sielläkin hän hoki, etten arvosta häntä, vaikka hän maksaa kaiken. Edes terapeutti ei saanut miestäni käsittämään, että hän ei voi rahalla korvata henkistä tukea ja kannustusta mitä elämäntilanteeni vaatii. Terapeutti kysyi, että miten arvostus pitäisi näkyä ja mieheni totesi vaan, että mun pitäisi lakata aukomasta päätäni. Yhdessä terapeutin kanssa yritin kertoa, että tällä hetkellä vetelen ihan äärirajoilla jaksamisessani ja henkilökohtainen velkataakka painaa niin, että kohta ei ole paukkuja enää opiskella. Mies hokee uppiniskaisesti, että haluaa arvostusta ja kunnioitusta, muttei kuitenkaan kykene erittelemään mitä ne ovat. Olen toivonut miestä tekemään lasten kanssa jotain, että saan opiskelurauhan tenttiviikolla. Sen sijaan mies on lisännyt työmatkoja ja viikonloppureissuja ja valittaa silti jatkuvasti, ettei hän koskaan pääse mihinkään. Jouduin lopettamaan salilla käymisen koska mulla ei ole varaa kk-korttiin. Kävin nyt lakineuvojan juttusilla ja sain aika suoran neuvon, että kannattaa harkita avioeroa. Tilanne on kuulema kohtuuton mulle ja että miehellä on elatusvelvollisuus ja jos hän sen laiminlyö, on parempi erota. Aion hakea avioeroa, koska tämä ei lopu muuten ja koulun keskeyttäminen ei ole vaihtoehto, sillä opintolainat pitää maksaa itse. Ei tämä taloudellinen tilanne siitä ainakaan yhtään huonone, koska saanpahan sitten ne elatusmaksut lapsista ja takaan niillä heille harrastukset ja hyvän lapsuuden, ei tarvitse rahoittaa lainalla.

Kommentit (93)

Vierailija
1/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paljon miehesi tilille nasahtaa kuussa nettona rahaa? Veikkaan että noin 4500 euroa ainakin. Paljon lainanlyhennykset on?

Vierailija
2/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö sulle ole aiemmin selvinny tuo ongelma, et miehellesi raha merkitsee eniten?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avioliittolain mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset.

Lain perusperiaatteen mukaan puolisoiden tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta ja yhteisesti toimia perheen hyväksi.

Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella.

Avioliittolaissa säädetään ainoastaan puolisoiden keskinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista toisiaan kohtaan

Avioliiton aikana kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen.

Tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua. Elatusavun määrä ja sen maksutapa voidaan vahvistaa joko sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/puolisoidenoikeudetj…

Vierailija
4/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me opiskeltiin yhtä aikaa ja oltiin yhtäaikaa opintovapaallakin. Onneksi ollaan osattu tukea ja kannustaa toisiamme. Nyt minä tienaan ja mies opiskelee vielä lisää.

Olisko miehesi kateellinen sulle?

Vierailija
5/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Avioliittolaki turvaa kummankin puolison oikeuden. Puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus perustuu lakiin.

Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ja asumis- ym. –oloista riippumatta ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Lasten oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan on säädetty ja kirjoitettu erikseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle.

http://www.laki24.fi/pepe-puolisovaratelatus-elatusvelvollisuus/

Vierailija
6/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kipin kapin ne avioeropaperit vetämään.

Miehesi kaipaa arvostusta, mutta ei arvosta sinua pätkääkään! Avioerossa omaisuus tasataan, ellei teillä ole avioehtoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ottaisin eron. Miehesi kuulostaa lapselliselta mulkulta. Tsemppiä sulle!

Vierailija
8/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa siltä että miehesi haluaa olla perheen pää ja sinua ylempänä. Haluaa pikkuvaimon nyrkin ja hellan väliin, vaimon joka palvoo ja passaa häntä. Nosta kytkintä, rahavaikeuksista huolimatta olet onnellisempi ilman tuollaista riippaa. Miehen on pakko maksaa sulle elareita eron jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvänen aika kuinka raskas tilanne. Itsekin opiskelen aikuisena, nyt neljättä vuotta, mutta meillä rahat ovat yhteisiä, se maksaa jolla on, ja mies on todella ymmärtänyt sen, että teen tämän parantaakseni perheemme tilannetta. Hän itse on pienellä kuntoutustuella jo viidettä vuotta.

Teidän parisuhteessanne ei kertomaan mukaan vaikuta olevan minkäänlaista yhteen hiileen puhaltamista, joten luulen, että olet joka tapauksessa onnellisempi yksin lasten kanssa kun miehen kanssa, joka rakastaa rahaa enemmän kuin perheensä hyvinvointia. Kysynpä minäkin, että tuliko miehen arvomaailma yllätyksenä?

Jaksamista. Itsekin ahdistavasta avioliitosta aikanaan lähteneensä muistan, etteivät ne ole helppoja päätöksiä kun on lapsia kuvioissa.

Vierailija
10/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kauhea mies sulla. Ero on varmasti paras ratkaisu. Itsekin aloitin opiskelut nyt syksyllä ja sovittiin miehen kanssa, että saan keskittyä opintoihin täysillä ja eletään hänen tuloillaan. Meillä oli toisin päin suhteen alkuaikoina, silloin itselläni oli huomattavasti paremmat tulot ja miehellä ei tuloja juuri lainkaan. Yhdessä tässä ollaan tehdään parhaamme koko perheen puolesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

millä mies perustelee sen, ettei osta lapselleen lääkkeitä?

Vierailija
12/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Typerä mies, ei välitä edes lapsistaan. Varmasti lapsetkin kärsii teidän tilanteesta. Sinun on otettava vastuu ja tehtävä ainoa hyvä teko mitä on tehtävissä: avioero.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai pelkääkö, että lähdet kuitenkin läksimään, heti kun valmistut? Tämä ainakin kävi mielessäni.

On aika tavallinen tarina nuorempana, nainen elää miehen varoilla ja kun valmistuu niin lähtee etsimään parempaa. Tuossa iässä lapsineen kaikkineen ei ehkä niinkään tavallista kuitenkaan, maksumieheksi joutuu eron jälkeenkin.

Nythän tässä käykin juuri niin, onko se sitten miehen käytöksen seuraamusta, vai oletko kenties viestinyt hänelle jo pitkään asiasta, käytökselläsi, ja hän on sen takia lakannut maksamasta elämisesi.

Sivuutat "pään aukomisen" kuten se ei olisi mitään, kuten se ei olisi validi vastaus kysymykseen. Outo terapeutti jos ei ymmärrä mitä se tarkoittaa. 

M38

Vierailija
14/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

On meihesi kannalta parempi että lähdet nyt etkä vasta sitten kun miehesi on kustantanut opiskelusi kokonaan. Vai muka otat vetovastuun myöhemmin, RUAHHAHHAHAAA! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En lakkaa ihmettelemästä näitä juttuja mitä nykyään joka paikassa kuulee. Mielestäni jos on avioon menty niin kyllä kaikki varat on yhteisiä. Olen siis mies. Tienaan noin 60k € vuodessa ja naisystävä opiskelee. Vaikka emme asu yhdessä niin en erittele koskaan paljon on mennyt rahaa yhteisiin juttuihin. En odota että opiskelijan tuloilla kustantais mun menoja mitenkään vastineeksi koskaan tulevaisuudessakaan. Mikäli päädymme avioon niin odotan että meillä on yhteinen tili johon rahat tulee. Se on todella helppo seurata tulot ja menot ja voi suunnitella säästöt ym...

Olen kai vanhanaikainen

Vierailija
16/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä muutin omilleni heti kun mies alkoi puhumaan opintojen kuluista koko perheelle. Ei miehen tarvinnut sitten maksaa, mutta ratkaisu oli hyvä minunkin kannaltani.

Mies ei olisi osannut pitää riittävän tiukkaa budjettikuria ja siitä olisi muodostunut riski velkaantua, vaikka rahat muuten olisivatkin riittäneet. Laskujen sujuva hoitaminen ajallaan ilman luottoja ja ylimääräisiä kuluja olisi kärsinyt, sillä en enää olisi pystynyt pelastamaan tilannetta pahanpäivän varoillani, niinkuin siihen asti olin toiminut, kun miehellä oli heräteostoksia.

Olin huolehtinut perheemme kuluista, niin, että velkaa oli 0 € ja olin vähän säästänyt myös opintoja varten, piiloon käteistä, jonka mies olisi muuten tuhlannutkin. Tulojeni tippuessa olisi ollut ahdistavaa, kun mieheen ei olisi voinut raha asioissa luottaa. Hän olisi menettänyt luottotietonsa ja minä siinä sivussa, vaikka olisin kuinka yrittänyt hallita yhteistä talouttamme!

Miehen ei siis tarvinnut kuin mainita kerran, että ei tahdo elättää minua opskelijana, sillä minähän häntä olin siihen asti elättäny,t ja olin jo innolla ottamassa opiskelijatalouteni omaan hallintaani.

Vierailija
17/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota ero. Silloin miehesi pitää maksaa lapsilleen elatustukea ja sun stressisi helpottuu, usko pois. 

Nyt mies ei tee muuta kuin tuo stressiä lisää.

Itselläni oli vähän samansuuntainen kokemus kun lähdin viimeisen lapsen jälkeen jatkamaan opintoja paremman työpaikan ja tulojen toivossa. Miehen kanssa keskusteltiin asiasta ja hän kannusti, mutta kun todellisuus iski, kaatui kaikki mun niskoilleni. Opintojen yhdeydessä tein töitä aina kun voin, kotona odotti kotityöt (kaikki. Aivan kaikki, tiskikoneen täyttämisestä ruohonleikkuuseen ja kaikki loputkin siinä välissä). Päiväni venyivät pahimmillaan 20-tuntisiksi että sain kaiken tehtyä ja maksettua. Mies maksoi ainoastaan talon lainanlyhennyksen, 800 euroa/kuukaudessa. Loput sain minä hoitaa koska "kyllä sunkin pitää osallistua kodinhoitoon". Aivittu miten paska mies.

En nukkunut, lähimuisti pätki, toimin täysin zombina loppuvaiheessa opintojani. Valmistuin ja hölmönä oletin että tilanne muuttuisi saatuani vakityön ja normaalit työajat. Ei muuttunut, mulla oli sinnikkäästi aikuinen lapsi talossa joka ei osallistunut millään tavalla arjen pyörittämiseen. 

Otin lapset ja lähdin. Tuossa vaiheessa vaihdoin samalla myös paikkakuntaa ja otin mukaan vain välttämättömät lapsille ja itselle. Rakensin elämämme uudelleen. Tiukkaa se välillä teki, erityisesti kun mies päätti ettei hänen tarvitse maksaa elareita kun elätti meidät kun oltiin naimisissa (kyllä hän rahansa itsellään piti, eikä tuo ole muutenkaan avioliitossa validi perustelu.) Vasta sosiaalitoimiston uhkakirje tms. sai miehen ymmärtämään että elarit häneltä peritään tavalla tai toisella. 

Jälkiviisaana ihmettelen sitä miksen lähtenyt jo paljon aiemmin. Mutta kun on kasvatettu kestämään ja ajattelin että pärjään taloudellisesti huonommin (miten hemmetissä muka toi olisi ollut edes mahdollista...) tai että epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.  Ja oletin että kyllä se siitä. Mutta ei se siitä. Vasta sitten kun otin eron ja lähdin, tuntui että pystyin hengittämään vapaasti omassa kodissa.

Vierailija
18/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Paljon miehesi tilille nasahtaa kuussa nettona rahaa? Veikkaan että noin 4500 euroa ainakin. Paljon lainanlyhennykset on?

Lainanlyhennys on alle 700e/kk. Miehellä ei ole henk.koht.velkaa, eikä autolainaa mutta mulla on opintolainaa nostettuna nyt maksimi. Opintotukikuukaudet loppuu kohta, en ole edennyt opinnoissani koska olen tehnyt töitä tosi paljon, ja mieheni ilmoitti, ettei todellakaan aio maksaa kun opintotuki loppuu. Sen mielestä olen ihan loinen ja hyväksikäyttäjä.

Työnantaja maksaa miehen puhelimet ja netin. Mä maksan oman puhelimen/netin ja lasten kännykkälaskut. Pelkästään puhelimiin ja mobiilinettiin mulla menee kuussa 80 euroa. Opintituki on siis verojen jälkeen 280. Saan nyt veronpalautusta minkä haluaisin käyttää lomaan lasten kanssa, en jaksa enää tällä tahdilla. Mies sanoo, että on edesvastuutonta multa haaveilla lomasta kun tienaan niin vähän. Ja ei tullut aiemmin esille, että miehelle merkkaa raha koska olen tienannut hetkittäin suhteessamme jopa enemmän. Missään nimessä en loisi sen lompakolla vaan tämä tilanne on yhdessä päätetty (silloin en edes tiennyt että saan heti töitä alaltani), ja mies kannusti kovasti ennen koulua.

Vierailija
19/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimia,raskaalta kuullostaa,minäkin opiskelin 4v aikana kolme ammattia,ilman miehen tukea en ois jaksanut,tuenkin kanssa jatkuva syyllisyys kun aikaa ei ollut perheelle,valmistuin kaikista kiitettävin arvosanoin ja opiskelujen jälkeen oli aikaa keskittyä perheeseen,sinuna eroaisin,miehesi tukea et tule saamaan

Vierailija
20/93 |
08.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa ihan hirveältä :( Itsekin aloin opiskella yliopistossa 35-vuotiaana, tätä ennen olin kasvattanut ja hoitanut kotona kolme lasta. Mies tuki päätöstäni täysin ja kustantaa elämämme. Hänestä oli tärkeää, että saan opiskella juuri siihen ammattiin mihin haluan ja jossa olen onnellinen. Meillä ei koskaan riidellä rahasta, kaikki on yhteistä.

Harkitse oikeasti avioeroa. Onko teillä avioehto? Miehesi ei rakasta sinua ja tuskin lastakaan, jos ei edes lääkkeitä hänelle kustanna. Kuulostaa ihan sairaalta. Jos haluat vaikka sähköpostitse jutella niin voin sen sinulle antaa!