Mikä poisti teidän masennuksen?

Rakkaus :)

Rakkaus, paikkakunnan vaihto (eri järjestyksessä).

Sai samalla kivoja ystäviä uudesta paikasta ja uusia harrastuksia, jne....

Postasin sen tälle palstalle ja moderaattori poisti sen, sen jälkeen en ole ollut masentunut.

(okei tyhmä vitsi)

-Terapia

-Aika

-Elinpiirin laajentuminen, uskalluksen lisääntyminen, vaihtelu elämässä

Nämä kolme seikkaa ovat varmaan vaikuttaneet eniten omaan masennuksesta paranemisprosessiini :) 

Selvisi, ettei kyseessä ollutkaan aito kliininen masennus vaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oire.  Vuosia kestänyt masennus poistui tyroksiinilääkityksellä. 

Jeesus

Raha ja runkkaaminen

M

*Rutiinit: Aamuherätykset, terveellinen ruoka, kävelylenkit. Itsestä huolen pitäminen. Vitamiinit, b ja d. Päihteettömyys. Riittävä uni.

*Elämänasenne: Sen ymmärtäminen, etteivät elämässä tapahtuvat asiat ole hyviä tai huonoja, ne vain ovat. Kukaan ei selviä kolhuitta. Huolien kanssa eletään sitä mukaa kun sellaisia tulee. Turha murehtia huomisesta.

*Usko korkeampaan voimaan. Minusta pidetään huolta, asioilla on tarkoitus.

-työttömäksi jääminen

-lapsen saaminen

-muutto uuteen ympäristöön

=> oman itsearvostuksen ja itsekunnioituksen löytyminen/palautuminen. Onnellisuus vain "vyöryi" väkisin päälle. En kaipaa entisestä elämästäni mitään.

Lapset

Rakkaus

Koira

Luonto

Aika

Terapia

Se, että aloin liikkumaan. Ensin vaan vähän ekstraa pakolliseen kauppareissuun, siitä vähän pitempään. Aluksi kaikki tämä vain pakollisten juttujen ohessa. Muistin syödä vitamiineja, erityisesti B. Tällä se alkoi, pahimmasta möyrimisestä nouseminen, olin ollut maissa niin pitkään, että alkoi kyllästyttämään. Tämä ei toimi kaikille, kerroin vaan oman kokemukseni.

Ei kai se masennus kokonaan ikinä poistukaan, varsinkin tänä syksynä on ollut tuttuja kaikuja menneisyydestä. Koputan puuta, ettei taas kohta mentäisi. Tosin nyt tiedän, että syvimmästäkin alhosta pääsee ylös, toivottomuus ei kurista enää hengiltä.

Aika. Masennus johtui raskaasta elämäntilanteesta.

Sama juttu. Olen kolmatta kertaa elämässäni masentunut. Itseinho siitä että en jaksa hakea töitä ja olen lihonut 5 kg. Sisällä on järkyttävästi katkeruutta huonosta kohtelusta. Tuntuu että millään ei ole mieltä, että mitä enemmän tekee, niin sitä enemmän saa paskaa niskaan. Tuntuu siltä etten pysty edes nousemaan tästä, ellei kukaan pyydä anteeksi. Usko elämään on mennyt. En ymmärrä miksi taistelevaa ja sinnikästä ihmistä ei palkita. Miksi väkivallan uhri saa kärsiä. Että mulla on lapsi/lapset, mutta ei työtä. Että mulla on hyvä yliopistokoulutus mutta ei työtä.

Että kusipäät saa tehdä pahaa!

Olen alistunut siihen että se ei koskaan poistu mutta en usko että koskaan tulen enää itsemurhaa miettimään koska olen edistynyt. Asioita jotka auttavat jaksamaan; läheiset, eläimet, liikunta. Aika parantaa haavoja. Omaa perfektionismiä pitää hellittää eikä liiasta kiltteydestä saa mitalia. Pitää karsia energiaa vievät ihmiset elämästä ja keskittyä niihin muutamaan hyvään joidenka kanssa kaikki on vastavuoroista. Joskus saa itkeä ja kieriskellä itsesäälissä oikein kunnolla, se auttaa!! Joka päivä muistuttaa asioista jotka kuitenkin ovat hyvin. Huonoimpina päivinä koittaa muistaa että parempiakin on. Karkit. Terapia. Oikea lääkitys (minulla iso merkitys). Tekee töitä että pääsee pois omista negatiivisista ajattelumalleista. Tsemppiä!!

Vierailija kirjoitti:

Olen alistunut siihen että se ei koskaan poistu mutta en usko että koskaan tulen enää itsemurhaa miettimään koska olen edistynyt. Asioita jotka auttavat jaksamaan; läheiset, eläimet, liikunta. Aika parantaa haavoja. Omaa perfektionismiä pitää hellittää eikä liiasta kiltteydestä saa mitalia. Pitää karsia energiaa vievät ihmiset elämästä ja keskittyä niihin muutamaan hyvään joidenka kanssa kaikki on vastavuoroista. Joskus saa itkeä ja kieriskellä itsesäälissä oikein kunnolla, se auttaa!! Joka päivä muistuttaa asioista jotka kuitenkin ovat hyvin. Huonoimpina päivinä koittaa muistaa että parempiakin on. Karkit. Terapia. Oikea lääkitys (minulla iso merkitys). Tekee töitä että pääsee pois omista negatiivisista ajattelumalleista. Tsemppiä!!

Viisasta puhetta, erityisesti noi boldatut. Joskus on hyväksi olla järkyttävän pateettinen ja esim. kuunnella yliampuvan melankolista musiikkia ja olla oman elämänsä väärinymmärretty draamakuningatar. Paljon nenäliinoja ja kannattaa kattoa välillä peilistä miten sitä on niin kauheen rumakin. Eikä häpeillä yhtään olotilaansa, kannattaa sammuttaa puhelin, ettei joudu skarppaamaan kesken kaiken.

Jokainen päivä, jonka aloitan tiukalla treenillä, on paljon parempi kuin ilman treeniä aloitettu. Olen masennukseen taipuvainen. 

Ei se mihinkään ole poistunut, mutta olen oppinut elämän sen kanssa. Oireita pyrin lievittämään kiinnittämällä huomiota asioihin, jotka tuottavat mielihyvää. On parempia ja on huonompia aikoja, mutta masennus on aina osa minua.

Terapia, aika, armollisuus itseä kohtaan, opiskelupaikka uudelta alalta, kissan ottaminen, poikaystävän tuki, itsetuntemuksen paraneminen, arjen hyväksyminen.

Ei ilmeisesti millään. Krooninen masennus. Olin pitkään hyvässä kunnossa, toipumassa, mutta sitten tuli ennalta arvaamatonta stressiä. Stressinsietokyky nolla, joten tässä sitä ollaan taas. Tuntuu kovin toivottomalta, mutta on kiva nähdä että toiset ovat onnistuneet pääsemään jaloilleen. Jos itselläkin tulisi pian taas pidempi, parempi vaihe.

Terapialla lienee suurin merkitys omalla kohdallani. Oppii tuntemaan itsensä, tulee joustavammaksi ajattelussa ja liiasta vaativuudesta pääsee eroon. Lisäksi ne elämän vaikeat asiat ja tunteet tulee käytyä turvallisessa paikassa läpi.

Ja minullakin on auttanut se ahdistuksen hyväksyminen, se aina kertoo jostain. Jos itkettää, silloin itketään ja se helpottaa. Koen että pelkkä lääkitys on vain oireen huijaamista taka-alalle, varsinkin jos omassa historiassa on vaikeita asioita.

Ja vielä ne toipumista tukevat asiat:

Rutiinit!! Ne luovat turvaa, ja aina kun on vaikeampaa on hyvä palata rutiinien pariin. Jotain lohduttavaa niissä on, pienelle lapsellekin ne ovat tärkeitä. Eli säännölliset ruokailut, ulkoilua, liikuntaa (mutta itseään kuunnellen ja armollisesti), riittävä uni ja sen turvaaminen, ei valvomista eikä juopottelua. Omalla kohdalla olen huomannut että jo parikin huonoa yötä ja pitkään valvonista horjuttaa tasapainoa. Alkoholin käyttö on tosiaan jäänyt myös lähes kokonaan, koska se heiluttaa psyykkistä tasapainoa ja monesti mukana on valvomista. Viinilasi silloin tällöin on ok.

Lisäksi on hyvä lisätä elämään niitä pieniä asioita joista nauttii, eli karkkipussi, kävelylenkki, ystävien tapaaminen, saunominen, aamukahvi..eli pienet asiat.

Kivojen tv-sarjojen seuraaminen helpottaa myös.

Ja rakkaus, tärkeää olisi että olis joku tärkeä ihminen tukemassa.

Eli mahdollisimman tasainen, tavallinen elämä. Ja terapia. Ja aika. Ja armollisuus itseä kohtaan ja joustavuus. Ja tieto siitä, että muillakin on vaikeaa ja muutkin kamppailevat samojen asioiden kanssa.

Nämä kaikki edellä mainitsemani asiat ovat edelleen muistutuksena myös itselleni.

Siihen tulokseen olen tullut, että loppujen lopuksi ihminen ei tarvitse paljoa ollakseen onnellinen. Liika raha monesti laittaa ihmisen nautintojen hakemisen kierteeseen ja siitä kun romahtaa alas voi pudotus olla suuri. Tiedän ihmisiä jotka tienaavat paljon, mutta niissä perheissä on keskimääräistä enemmän alkoholiongelmia ja onnettomuutta ihmisten kesken.

Tavallinen riittää.