Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto on pettymys
07.12.2016 |
Tuntuu, että tää on vielä enemmän pakkososiaalistamista kuin peruskoulu ja lukio. Lisäksi ainakin omassa fuksiryhmässä nää ihmiset on melkein samaa massaa ja tuntuu, että jopa pojatkin on vähän naismaisia, vaikka tuskin noi mitään homoja on. Ei olisi pitänyt ottaa opiskelupaikkaa vastaan täältä.
Kommentit (20)
Tuntuu todella vaikealta ymmärtää tämän tyylisiä aloituksia. Siis ihan tosissasiko olet? Itse en ole huomannut mitään vastaavaa. Missä on tälläistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsytti Teknillisessä korkeakoulussa lähes jokaisessa aineessa olleet harjoitustyöt. Ne sitten tehtiin yleensö ryhmissä tai joskus yksin, mutta lähes jokainen piti esittää.
En koe vasinaista esiintymiskammoa, mutta oli oli ahdistavaa löytää itselleen ryhmä ja sopia niiden kanssa työnjaosta ja tapaamisista ja se esiintyminenkin ärsytti.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella vaikealta ymmärtää tämän tyylisiä aloituksia. Siis ihan tosissasiko olet? Itse en ole huomannut mitään vastaavaa. Missä on tälläistä?
Ap:n päässä. Hän taitaa olla se aspergerilainen ranskanlukijapoika, joka odotti yliopistolta suuria elämyksiä ja naisia. Tulikin vain orientoivia alkuhölmöilyjä ja tyttöjä, joita ei kiinnosta. Kyllä se siitä vielä muuttuu, kun pääsee perusopintojen ylitse. Toivottavasti ap jaksaa sinne asti.
Tosi hyvin kiteytetty, näin minäkin koen... :(
Valitse jokin miellyttävämpi sivuaine, lue siitä perusopinnot valmiiksi ja vaihda alaa. Ts. riittävien opintomäärien jälkeen voit anoa pääaineen vaihtoa. Eri aineiden opiskelijaryhmät vaihtelevat tosi paljon keskenään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fuksivuosi on nopeasti ohi ja sen jälkeen pääsee opiskelemaan kaikessa rauhassa.
Ei silti, myöhempää työelämää ajatellen tärkeintä, mitä yliopistossa voi saada, ovat kontaktit. Jos ei oma fuksiryhä kiinnosta niin niitä kannattaa hakea ainejärjestöstä, osakunnasta tai jostakin muusta opiskelijajärjestöstä. Itse tein sen virheen, että keskityin vain opiskeluun, ja työttömänä ollaan nyt taas, hyvästä opintomenestyksestä huolimatta.
Ai niin, pieni vinkki ihan rautalangasta: ei ole pakko jäädä sinne yliopistoon, jos noin ahdistaa. Ole osa ratkaisua, älä osa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö yliopiston tarkoitus ole opettaa kykyä itsenäiseen ajatteluun, tiedonhankintaan ja laajempien kokonaisuuksien hallintaan? Ja eikö nykyään suurin osa työpaikkojen tehtävistä vaadi jonkinlaista yhteistyötä? Josko tuolta pohjalta miettisi opintojaan. Illanvietoissa ei ole pakko olla mutta jos kaikki ryhmätyöt ahdistaa kannattaa vielä miettiä suuntautumistaan ja tulevaa työllistymistään.
Kerrankin ketju jossa on jopa hieman totuuden siementä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin käy jos odottaa siltä liikoja? Tiedän tunteen. Ne jotka on eläneet teini-ikänsä onnellisen tietämättöminä näistä asioista ja keskittyneet muutenkin hetkessä elämiseen, yllättyy sitten positiivisesti kun yliopistolla onkin bileitä eikä kaikki olekaan nössöjä vaan osataan pitää hauskaa, ja opiskelu ei perustu enää suosikkioppilaiden harjoittamaan opettajan mielistelyyn kuten siihen asti, vaan todellinen osaaminen merkitsee.
Samaa se on näköjään kaikkialla korkeakoulumaailmassa
T. Liiketalouden tradenomi Haaga-Heliasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä varmaan menit sinne kuitenkin etupäässä opiskelemaan, etkä juoksemaan missään kissanristiäisissä?
Paras neuvo uudelle opiskelijalle on skipata kaikki fuksiaiset sun muut ja käyttää se aika joko a) opiskeluun tai b) työntekoon. Ei noista väkisin väännetyistä opiskelijabileistä ole mitään hyötyä kenellekään. Yleensä niissä viihtyy ne, joiden opinnot ei kumma vaan etene...
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsytti Teknillisessä korkeakoulussa lähes jokaisessa aineessa olleet harjoitustyöt. Ne sitten tehtiin yleensö ryhmissä tai joskus yksin, mutta lähes jokainen piti esittää.
En koe vasinaista esiintymiskammoa, mutta oli oli ahdistavaa löytää itselleen ryhmä ja sopia niiden kanssa työnjaosta ja tapaamisista ja se esiintyminenkin ärsytti.
Joo, todella työläs tutkinto on DI-tutkinto. Pelkät tentit eivät riitä mihinkään. Terv. Tuta-DI vm. 2000.
Jos ei ole todella kiinnostunut tekniikasta ihan oikeasti, niin kannattaa suorittaa tutkinto muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, itse opiskelin aikuisena, ja ihan hyvin pystyin skippaamaan "pakkososiaalistamiset". Päälle kolmikymppisenä naisena ei huvittanut parikymppisten poikien bileet, joten mihinkään opintojen ulkopuoliseen en osallistunut. Sain myös yleensä tehdä harjoitus- ja ryhmätyöt yksin, minkä halusin aina tehdä. Minulla kun oli täysipäiväinen työ opintojen ohessa joten ei olisi onnistunut mitkään ryhmäilyt. Laskuharjoituksetkin sain useimmiten palauttaa kirjallisena.
On varmasti, jos luet vaikka humanistisia. Yhteiskunta ensin kouluttaa sinut kuten muutkin, mutta sen jälkeen hyppäätkin pysyvästi sen siivelle: olet verorahoilla suojatyössä lopun ikääsi. Toki maksat osan niistä takaisin, mutta mitä tuotat? Luultavasti aika vähän!
Itse ajattelin noin viime syksynä kun alotin ja oli "pakko" olla oman fuksiryhmän kanssa ja osallistua kaikkiin ylimääräsiin sosiaalisiin tapahtumiin. En tykännyt fuksiryhmäläisistäni ollenkaan, ne oli kaikki ihan erilaisia kuin mä ja se masensi mua kauheesti ku siinä vaiheessa ihmiset ei vielä seurustellu muiden kuin oman ryhmän kanssa. Keväällä meillä sitten alko kursseja, jossa tehtiin ryhmätöitä ja tutustuin uusiin ihmisiin, piristyin ja tajusin ett mun ei oo pakko olla teennäisten ihmisten kanssa eikä bilejuttuihin oo pakko osallistua. Nyt mulla on kiva kaveriporukka, joita nään koulussa eikä mulla oo paineita osallistua mihinkään koulun ulkopuoliseen tapahtumaan. Viimeks oon käyny baarissa tammikuussa ja se jää luultavasti vikaksi kerraksi ainaki koulu"kavereiden" kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö yliopiston tarkoitus ole opettaa kykyä itsenäiseen ajatteluun, tiedonhankintaan ja laajempien kokonaisuuksien hallintaan? Ja eikö nykyään suurin osa työpaikkojen tehtävistä vaadi jonkinlaista yhteistyötä? Josko tuolta pohjalta miettisi opintojaan. Illanvietoissa ei ole pakko olla mutta jos kaikki ryhmätyöt ahdistaa kannattaa vielä miettiä suuntautumistaan ja tulevaa työllistymistään.
Näin 10 v. työkokemuksella olen sitä mieltä, että koulun ryhmätyötä ja työelämän tiimityötä ei voi rinnastaa keskenään. Ryhmätöissä voi olla kohtuuttomia aikatauluhankaluuksia henkilökohtaisen elämän ja oikean työn kustannuksella. Työelämässä aikatauluttaminen tehdään hieman eri tavoin. Työelämässä ei myöskään suvaita siivellämenijöitä ja toisaalta ei-tärkeisiin projekteihin ei voi käyttää liikaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsytti Teknillisessä korkeakoulussa lähes jokaisessa aineessa olleet harjoitustyöt. Ne sitten tehtiin yleensö ryhmissä tai joskus yksin, mutta lähes jokainen piti esittää.
En koe vasinaista esiintymiskammoa, mutta oli oli ahdistavaa löytää itselleen ryhmä ja sopia niiden kanssa työnjaosta ja tapaamisista ja se esiintyminenkin ärsytti.
Niin... entäpä sitten me, jotka koemme vielä kaiken lisäksi esiintymisahdistusta. Olen kohta varmaan alkoholisti, kun joudun aina juomaan ennen esiintymistä.
Suomessa sallitaan mistä hyvänsä asiasta vain yksi näkemys. Totu siihen tai vaihda maata.
Terkkuja ammattisurkeakoulusta, jossa naismaisten miesten lisäksi on myös juoppoja ja steroidiraivopäitä.