Oliko deittailukulttuuri näin pinnallinen ja epäedullinen miehille 50-60 luvulla?

Voi hyvät hykkyrät...Jos nykyään miehillä on vaikeaa löytää "vakavasti otettava" nainen, niin naiset eivät pääse yhtään helpommalla.

Miehistä on tarjontaa, totta. Mutta minkälaista onkin jo ihan eri asia. Jotkut miehet haluavat suhteen vain omilla ehdoillaan, toiset etsivät ilmaista talouden- ja lastenhoitajaa, kolmannet pelkkää seksiä, neljännet haluavat syyn raitistua jne. jne. . Joukkoon mahtuu myös hurmaavia sarjarakastujia, jotka etsivät rakastumisen tunnetta, aina vaan uudestaan. Naiset vaihtuu, mutta tunne pysyy.

Pelkkää seksiähän molemmat sukupuolet saavat rahalla, jos ei muuten.

Vierailija kirjoitti:

50-luku oli vielä aikaa jälkeen sodan, jossa oli kaatunut paljon miehiä. Sodan jälkeinen aika oli hyvää aikaa olla mies, mitä naisten saatavuuteen tuli. Vasta e-pillereiden mukana tuli tämä nykyinen parisuhdemarkkinoilla dominantti nainen.

...viime sotien jäljiltä + nykyisen juopottekulttuurin seurauksena Venäjällä on miespulaa. Tämän seurauksena naiset käyvät kovaa kilpaa vähänkin asiallisemmista miehistä.

Periaatteessa sama ilmiö kuin pääkaupunkiseudun koulutettujen naisten välillä (oi miksen ole 25-vee uudestaan, juuri valmistunut...voi sitä possuilun määrää) mutta kilpailun kohteena jokseenkin "amisviikset".

Ja juuri tämä kilpailu pitää huolen siitä, että venäläinen nainen pysyy pitkään hyvinkin näyttävänä, kunnes muuttuu maatuskaksi muutamassa vuodessa.

(venäläisen ex-naiskollegan kertomaa referoituna tähän)

Voi kuule, ulimies, ei se parisuhteessa olo ole oikeasti sen vaivan arvoista. Rasittavaa asua jonkun muun kanssa ja siivota toisten jätöksiä, jatkuvaa kriiseilyä ja draamaa, jompikumpi pettää tai jättää jossain vaiheessa kuitenkin. Ainoastaan se rakastumisen huuma on ihanaa, siitä alkaa sitten alamäki. Tämä koko aikuisiän parisuhteessa olleelta naiselta, nyt olen vihdoinkin oppinut 36-vuotiaana läksyni enkä enää koskaan ota uutta miestä, kun nykyisestä pääsen eroon. Yksin paljon kivempaa.