Lue keskustelun säännöt.
Ihan hirveän kamalat aamut lasten kanssa... Help?
07.12.2016 |
Aiemmin oli myös tälläinen hankala vaihe mutta välissä oli hyväkin mutta nyt taas, aamut ovat yhtä helvettiä!
Meitä on tässä kuitenkin 2 aikuista laittamassa lapsia lähtöön mutta mikään ei tunnu riittävän. 3 vuotias on aivan mahdoton, käskyttää, vaatii, inttää, heittäytyy veltoksi ja täysin yhteistyökyvyttömäksi. Milloin on leivällä päällykset väärinpäin, pahaa hammastahnaa, vetoketju liian kiinni jne. Keksimällä tuntuu keksivän syitä että saa kiukuta.
Lapsille on aina pidetty johdonmukainen kuri eikä näissäkään tilanteissa anneta periksi. Kyse ei ole siitä että lapset sanoo mitä tehdään ja miten tehdään. Lapsen kanssa myös ennakoidaan asiat ja tehdään välillä kompromisseja asioiden sujuvuuden vuoksi.
Keskimmäinen lapsi tekee kyllä kiitä pyydetään mutta huudon kanssa. Ei tietenkään kerro mikä on hätänä, kunhan pitää ääntä jos kenkä ei mene kunnolla jalkaan tai hiukset on huonosti. Just sellaista ihme väninää joka saa hermon sykkimään kun tunnin kuuntelee sitä..
Kolmas on jo isoin mutta aloittaa sen ihme kikkailun heti aamusta ja kuvittelee että aamupalan syöntiin voi käyttää vaikka koko päivän. Aina, joka kerta tulee kiire. Ääntä lähtee, ei kiukkua mutta pitää omaa kivaa, laulamalla ja puhumalla muuten jonniin joutavaa. Ei siinä muuten mitä mutta mies kun on niin samaan aikaan ei sitten tapahdu mitään muuta.
Eli yhden kanssa väännetään asioita maailman tappiin kanssa, toisen kanssa pitää vähän väliä kysellä miten voi auttaa ja kolmannen kanssa saa hoputtaa ja hoputtaa.
Koko perhe aloittaa tuon rumban jälkeen päivän pahantuulisena. Tänäänkin. Ja vähän myöhässä.
Meillä on ollut samat rutiinit jo vuosia, herätään ajoissa (1,5 tuntia aikaa valmistautua!), syödään aamupala, hampaan pesu, vaateet ja hiukset. Kyse ei ole siis rutiinien puuteestakaan,
Pienin lapsi on erittäin omatahtoinen ja sen kanssa työstetään käytöstä paljon. Myös päiväkodissa näkyy samat ongelmat, eivät saa puettua ja onkin jäänyt monesti sisälle tai on päässyt viimeisenä ulos.
Voin kertoa että kokeiltu on vaikka ja mitä. Palkintotaulut sun muut. Päiväkodissakaan eivät keksi miten tämän pienimmän saisi tekemään yhteistyötä, ollaan yritetty pitää yhteistä linjaa myös päiväkodin kanssa. Kyse ei ole siitä etteikö pienin osaisi tai tietäisi mitä seuraavaksi tehdään, asioiden pitäisi mennä niin tarkasti hänen mielensä mukaan että jo sukkien pukeminen väärässä järjestyksessä saa sen heittäytymään siihen mielentilaan missä sitten väännetäänkin maailman tappiin saakka. On otettu syliin ja puettu, pesty hampaat, harjattu hiukset. Siitäkin jää kaikille vain kurja mieli eikä se auta siihen että lapsi muistaisi että jos ei itse hoida niin sitten toimitaan niin.
Lapsi on kuitenkin ihana ja fiksu. Käytös on muuten hyvää ja huumorintaju sekä mielikuvitus on hyvä. Mutta mistä tuo tarve tuohon kaiken vääntämiseen tulee??!??
Se on todella raskasta kun tuhannennen kerran selität lapselle samat asiat.
Ehdottakaa mitä ihmettä voisimme vielä kokeilla? En jaksaisi enää yhtään tälläistä kaaosaamua. Lapset lähtee kuitenkin mielellään päiväkotiin. Miten nämä aamut saisi sujuvammaksi?
Aikaa kuitenkin on, kiireessä ei tarvitse lastenkaan toimia jos eivät jumi. Koko ajan ainakin toinen aikuinen on siinä auttamassa. Lapsia kehutaan aina kun aihetta, lapset saa kyllä huomiota muutoinkin kuin kiukkuamalla.
Kommentit (45)
Ainoa mikä minulle tulee mieleen, niin on, että ehkä olette menneet liikaa niiden lasten "venkotusten" mukaan ja he ovat tottuneet siihen ja siksi niitä myös vaativat? Nyt kun lapsia onkin jo kolme, niin kaikkien huomioiminen ei enää niin helposti onnistu?
Ehkä teidän ei niin paljon kannata kysellä niiltä lapsilta, vaan tehkää aamuihin selkeät säännöt ja pitäkää niistä kiinni. Voittehan toki keskustella nämä asiat lasten kanssa etukäteen ja selittää miksi niin toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite varmaan tekisin niin että ottasin mukulan kerrallaan ja laittasin ne valmiiks.Sit vasta syömään että on aikaa mussuttaa rauhassa se aamupala.
Luulen että jossai kohi ne aamut alkaa sujua ja siihe asti toimisin liukuhihna tyylillä nopeesti vaan.
Ja ei,en tiiä lasten kasvatuksta mitään.
Meidän lapset syö aamupalan päiväkodilla, aina, vaikka menisin iltavuoroonkin (mies sitten hakee eli päivä ei pitene kuitenkaan). Alkuun kokeiltiin että veisin joskus aamupalan jälkeen, mut eihän siitä mutään tullut, uhmaria ei saanut syömään kun "syö puuroa hoidossa". Muutenkin mitä vähemmän aloitettavia ja lopetettavia asioita aamussa, sen parempi. Se on sängystä ylös, vessaan, vaatteet ja ulos.
Vaatteet illalla valmiiksi. Pue nuorin. Isommat pukee itse. Aamupala pöytään ja tietty aika syömiseen, vaikka 15 minuuttia ja sitten kerää pöydästä pois. Se on voi voi jos ei ehdi syödä. Alkaa tulemaan nopeutta, kun jonkin aikaa selkeä ajanotto. Ja anna venkuloida, kun ei ota kantaa, lapsi kyllästyy.
Itse autoin vielä 5-vuotiaalle vaatteet, kun oli aikainen lähtö. Hampaanpesu, hiukset. Aamupala eteen ja pois. Ulkovaatteet ja autoon.
7-vuotias herää itse kellon soittoon. Illalla muistutan, että vaatteet valmiiksi ja kello soimaan. Ehdin juuri hiukset laittaa hänelle ennen kuin lähden töihin.
Tehkää jonkinlainen kuvataulu, jossa on ne tekemiset. Tehkää vaikka lapsen kanssa yhdessä! Tauluun opastamaan lapselle mieleinen hahmo vaikkapa Ryhmä Haun koira, Elsa, tonttu tai joku söpö eläin näyttämään, milloin tehdään mitäkin ja missä järjestyksessä (eli syöminen, pukeminen, jne). Tekemisen hahmotus kuvina! Ja vanhempina täytyy vaan olla jämäkkänä että homma hoituu. Ei pure tämäkään kaikkiin, mutta voi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vain yksi kolmevuotias, mutta silti aamut on välillä ihan kamalia. Lapsi on aamu-uninen, eikä meinaa oikein saada syötyä aamuisin. Aikaisemmin herättäminen vain pahentaa tilannetta. Ei toivoakaan, että suostuisi aamuisin pukemaan itse, vaikka todellakin osaa. Pissalla käyminen on aamuisin kamalan vaikeaa, vaikka olisi millainen hätä. Ainoa mikä onnistuu aamuisin on hiusten letittäminen. Päiväkotiin kun ei voi lähteä, jos ei ole anna tai elsa.
Itse olen ratkaissut tilanteen niin, että aamupala on tarjolla. Sitä ei vaihdeta toiseen, vaikka miten kiukuttelisi. Sitten jää syömättä. Vessaan patistan ja välillä ihan vienkin. koska muuten pissaa housuun. Pukemisen kanssa mennään fiilispohjalta. Jos lapsella on makaroniaamu, en tosiaan ala tappelemaan vaan puen hänelle ne vaatteet. Helpompina aamuina pukee housut itse, paidat on aamuisin kummallisen vaikeita.
En jaksa stressata. Ehkä nämä aamut helpottuvat iän myötä. Tai sitten eivät.
Vierailija kirjoitti:
Ite varmaan tekisin niin että ottasin mukulan kerrallaan ja laittasin ne valmiiks.Sit vasta syömään että on aikaa mussuttaa rauhassa se aamupala.
Luulen että jossai kohi ne aamut alkaa sujua ja siihe asti toimisin liukuhihna tyylillä nopeesti vaan.Ja ei,en tiiä lasten kasvatuksta mitään.
(Miksi teillä ap syödään aamupalaa, eikös ne tarhassa sitä saa, kun kerran sinne olet viemässä? )
Mä itseasiassa olen aina menetellyt noin. Klo 6 oli herätys, ja koska olen itse kamalan aamu-uninen, niin ymmärsin kyllä että ei se lapsista mitään kivaa ole herätä kesken unien. Herätin heidät (ja herätän, nuorin on 4 v. ja vanhin parvi välillä 17-12 v) n. 15 minuuttia ennen, kuin heidän varsinaisesti piti herätä, eli saivat sen torkkuhetken vielä. Hoidin itseni sillä välin valmiiksi.
Keräsin vaatteet sohvalle, otin unisen lapsen kerrallaan syliin, halailin, keinuttelin ja pussailin, vein pissille ja sitten puin vaatteet pipoja ja hanskoja vaille päälle, eli ne talvihaalaritkin, jätettiin vain vetskat auki. Sitten mentiin hampaanpesulle ja pistin eteiseen odottamaan lähtöä. Sitten kun nuorinkin oli valmis, eikun menoksi. Vanhimman koulun alkaessa oli kaksi "pakettia" hoidettavana.
Meillä ei ole ollut kiukuttelua vasta kuin tarhan eteisessä. Eroahdistusta siis.
Ei mun mielestä nyt pieneltä voi aamukuudelta vaatia armeijamaista kellontarkkuutta, kun ei se tahdo sujua oikein hereilläkään ollessaan. Aikuiset voi pikkuisen katsoa silloin peiliin, jos aamut on riitelyä - ja toimia toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan aikaisemmin nukkumaan ja herätän vastaavasti aiemmin. Ovat hyvällä tuulella aamuisin ja on enemmän aika aamutoimiin.
Kyllä sitäkin on tehty että jos ei pue, lähdetään tarhaan sitten yökkärissä. Se kyllä tehoaa mutta toki lapsi siitä niin perin pohjin mielensä pahoittaa ja sitten kaikki muutkin kun toinen itkee sydäntä särkevästi. Kerran on menty puolipukeissa. Jos lapselle on sanottu eikä usko niin "uhkaus" todellakin toteutetaan. Mutta juuri tuo vääntäminen on se pahin aikasyöppö.
Meillä on miehen ja päiväkodin kanssa ihan sama linjaus. Aikuinen sanoo mitä tehdään ja tuohon venkoiluun ei lähdetä mukaan. Toi 3 vuotias kuitenkin keksii niin mahdottomia juttuja ettei tosikaan.
Aamu alkaa sillä että syödään, lapset saa valita mitä syövät, muutamasta vaihtoehdosta. Mutta ihan perusaamupalaa, leipää, puuroa, hedelmä, jogurtti tms. Sitten puetaan, vaatteet on illalla jo varattu valmiiksi. Hampaanpesut, hiukset, eli ei mitään mahdottomia juttuja pitäisi olla mitä ei 1,5 tuntiin saisi tehtyä.
Lapsia kuunnellaan, ei jyrätä päälle. Toki mukaan ei noihin älyttömiin lähdetä. Lapsille on kerrottu tuhat kertaa että miksi mikäkin asia tehdään jne. On juteltu hoitopäivän jälkeen aamun tapahtumista ja sovittu seuraavasta aamusta että tehdään näin niin päästään lähtemään kaikki omiin hommiin hyvillä mielin.
Lapset nukkuu hyvin, illalla kahdeksalta ovat sängyssä.
Tuo on totta että kun yksi aloittaa niin toisilla laskee kynnys lähteä siihen mukaan.
Lapset ei niinkään keskenään aamulla kiukkkua ja vänise vaan meille aikuisille. Vaikka todellakin saavat huomionsa.
Oikeasti juuri nyt tuntuu että kaikki on jo kokeiltu. Hyvällä ja pahalla.
Kiitollinen olen jokaisesta vaatauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, lapsettomalle.. Meillä 4 mukulaa toimitetaan syömään, nukkumaan, ulos yms yms. ihan tuolla liukuhihna systeemillä! Toimii mainiosti.Ala- aste ikäiset jo pukevat ja syövät tietty itse mutta valmiiksi on vaatteet kasassa ja aamiainen pöydässä. Jatkuvasti vain ohjaan.
" nyt 15 min. aikaa syödä, sitten hammaspesu ( harja valmiina ja tahna) nyt puet ( vaatteet kasassa lattialla) ja nyt ulkovaatteet ( valmiina) reppu ( valmiina) ja ulos"
Sitten otan seuraavat käsittelyyn ja puen.
Kaikki valmiiksi, aikataulu, telkkari pois, hopottamista, isommat opetetaan omatoimiseksi, pienemmät autetaan, eikä edes yritetä kiireessä, että itse tekisivät..
Vanhempien vaan pitää itse olla levänneitä ja voimissaan, että tämä onnistuu..
Itse olen huomannut sen, että mitä enemmän palvelee, sitä enemmän saa palvella.
Meillä on yksi päivähoidossa ja toinen koulussa alaluokalla ja, jos olen yksin kotona, molemmat pesevät itse hampaat ja pukevat ja vanhempi tekee itse itselleen aamupalan.
Jos en jaksa puuttua, en tietenkään myöskään valita siitä mitä puetaan tai mitä syödään.
Jos vaimo on kotona valitaan vaatteet ja tehdään aamupalat valmiiksi. Tärkeintä molemmin päin on antaa lasten tehdä aamuhommat omassa tahdissa ja omalla tavalla. Jos kestää niin täytyy laittaa nukkumaan ja herättää aikaisemmin, tai justeerata omien töiden aloitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan vaihe. Raskas kyllä, mutta helpottaa jossain kohtaa. Meillä on ollut kolmivuotiaan kanssa samanlaista.
Lasten on pakko syödä kotona aamupala. Päiväkodissa on jo syöty kun menemme. Aikataulullisesti se aika viedä päikkäriin on paras koska jatkan siitä töihin ja olen jo nytkin himpun etuajassa aina töissä.
Sehän tässä onkin kun kyllä toi 8 vuotias osaa tietenkin jo pukea ja laittaa itsensä valmiiksi mutta hoputtaa saa. Hänet viedään itse kouluun koska ei ikinä osaa vaikka mitä tehtäisiin lähteä linkalle ominpäin. Myöhästyy aina. On erityislapsi ja huomio kiinnittyy kaikkeen ja tuskin omaa edes ajantajua :D
Keskimmäinenkään ei tarvitse apua muussa kuin hiustenlaitossa. On todella omatoiminen mutta apua ei osaa pyytää, venkoilee ja vänisee vaikka asia ratkeaisi sillä että pyytää apua. Ollaan otettu se linja ettei huomioida tuota käytöstä, täyden huomion saa pyytämällä apua. Ylipäätään lapsille on tehty selväksi ettei komennella, varsinkaan aikuisia. Jos jotain tarvitsee, sitä pyydetään.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lapset voisi viettää Ikuisuuden pöydässä. Sen takia vaihdettiin niin, että ensin harjataan hampaat ja laitetaan vaatteet ja hiukset. Vasta sen jälkeen syödään. Jos syö liian hitaasti niin ei jäädä odottelemaan ja syöminen lopetetaan kun pitää lähteä.
Mä kiinnitin huomiota tuohon "lapsia kuunnellaan". Meillä ei koskaan aamuisin käydä sen syvällisempiä keskusteluja. Miksi lapsille on selitetty tuhat kertaa miksi mikäkin asia tehdään? Voisi lopettaa jo, lapset tietävät kyllä. Anna olla kaikki selitykset, käytä sekin energia muihin aamutoimiin.
Ja tosiaan, miksi lapset ei syö päiväkodissa? Helpottaisi teidän elämää ihan hirveästi.
Meillä toimi tämä. Puhuimme lapsen kanssa, että kiukkuaminen on väärä tapa hoitaa asioita. "Voiko olla niin että haluat (lapsi) vain äidiltä tai iskältä halin?" Vastaus oli "joo". Sitten sovimme, että aina kun tulee se halintarve-kiukku niin sanoo vain että tarvitsee halin. Niinpä nykyään enemmän kuuluu että "tarviin haliiiiin" kuin sitä perinteistä kiukkuamista. Alussa piti muutamaan kiukkuun kysyä että tarvitseeko halia, jotta lapsi oppi sen muistamaan, mutta suht nopeasti toimi. Ja kiukku loppuu siihen, että saa sen halin ja muistutuksen siitä, että kyllä äiti ja isä rakastaa, vaikka käskyttävätkin tekemään tylsiä juttuja.
Itse joudun aika-ajoin nielemään kitkerää, kun tekisi mieli huutaa, jotta NYT PUE, mutta lapsi se tarvitseekin vain sen rakastavan äidin halauksen. Mutta on sen arvoista.
Välillä vaan pitää asettua lapsenkin näkökulmaan. Mutta onnea teille jatkon suhteen. Peukut siitä, että pidätte narut aikuisilla!
Lapselle aika on vaikea käsite, esim. ei auta hoppuuttaa sanomalla että 15min päästä pitäisi olla autossa. En tiedä auttaisiko jos pystyisitte konkreettisesti lapsille näyttämään, että näin paljon meillä olisi aikaa hoitaa nää aamujutut ja sitten pitää olla valmiina. Esim. jos yhdessä laittaa vaikka munakellon tms soimaan ja "Otetaan kilpailu kellon kanssa, yritetään olla ihan valmiita ennen kuin kello soi, niin voitetaan" ja sit voi vaikka ihan jonkun pienen palkinnon antaa jos onnistuu. Tämäkään tuskin ongelmaa vie kokonaan pois mutta ehkä joitain aamuja voisi nopeuttaa, tiedä häntä.
Vaikea tilanne kyllä, itsellä ei omia lapsia mutta kokemusta tällaisista aamusta jonkun verran. Tsemppiä!
Hyi helvetti miten raskaan kuulosta. Nostan hattua teille kaikille vanhemmille, kun jaksatte tuollaista monta vuotta!
Entäs jos muuttaisit kuitenkin aikataulua? Veisit heidät aikaisemmin tarhan aamupalalle ja kävisit itse vaikka sen jälkeen kaffella jossain ennen työvuorosi alkua? Saisitte enemmän aikaa siihen aamupuuhaan ja ehdit itsekin paremmalle tuulelle. .
Jos 8 v. on hidas (tiedän luullakseni mistä puhut, sillä esikoisemme on ADHD ja meni koulutaksilla kouluun) hän voi syödä aamupalaa linkassa tai autossa. Ei ole niin vaarallista, jos se jää syömättä. Ehkä hänellä ei edes ole kova nälkä? Pistät illalla mehun ja vaikka hedelmän tai voileipäkeksin valmiiksi, ja syö sitten matkalla sen satsin minkä ehtii, kyllä hänellä kouluruokailuun mennessä jo ihan terve nälkä on.... itselleni ei maistu aamulla juuri mikään mehua tai juotavaa jogurttia kummempi.
3 v. on siis vahvatahtoinen ja ei siedä minkäänsortin määräilyä, eli hänet herättäisin ensimmäisenä, että saa eniten aikaa. Luulen että herääminen on hänelle tiukka paikka, ja kaikki siirtymätilanteet. 3-v ei ole iso, uhmisikäinen, ja pienihän hän vielä on!
Olen huomannut, että uhmikseen tehoaa joskus päinvastaisuus. Esim. illalla sänkyyn saamisessa sanon "ja sinähän et varmana ehdi sänkyyn, kun äiti laskee kymmeneen, eh-heh, en uskokaan" ja kuin ollakaan, sinne pingotaan.....ehdinpäs! Sitten olen muka liiloitellun hämmästynyt, että oho, sinähän ällistytit äidin, kuis mä noin erehdyin, oi joi olinpa väärässä?? (Olen testannut menetelmää jo 11 veenä pikkusiskooni..joka oli raivostuttava vitkuttelija. Olin monesti lapsenvahtina)
terv. 8
Siitä se tarve tulee, että lapset on lapsia. Toiset matkii toisia. Koittakaa nukkua tarpeeksi ja syödä, jotta olette virkeitä. Helpommalla pääsee kun pukee, jotta pääsee ulos ovesta.
Mitä tuohon sanomaan? Tuollaista se on. Itse olen järjestänyt työni niin, ettei tarvi rontata koko porukkaa ulos aamulla. Laitan koululaisen ja eskarin valmiiksi. Sitten myöhästyvät taksista, ja se on NOLOA, jos vetkuttelevat.
Ottakaa vanha kunnon, sukilla ja yökkärillä tarhaan ja kouluun, jos ei kerran pysty?
Aika moista hoputtamista tämä on...