Ihan hirveän kamalat aamut lasten kanssa... Help?

Aiemmin oli myös tälläinen hankala vaihe mutta välissä oli hyväkin mutta nyt taas, aamut ovat yhtä helvettiä!

Meitä on tässä kuitenkin 2 aikuista laittamassa lapsia lähtöön mutta mikään ei tunnu riittävän. 3 vuotias on aivan mahdoton, käskyttää, vaatii, inttää, heittäytyy veltoksi ja täysin yhteistyökyvyttömäksi. Milloin on leivällä päällykset väärinpäin, pahaa hammastahnaa, vetoketju liian kiinni jne. Keksimällä tuntuu keksivän syitä että saa kiukuta.
Lapsille on aina pidetty johdonmukainen kuri eikä näissäkään tilanteissa anneta periksi. Kyse ei ole siitä että lapset sanoo mitä tehdään ja miten tehdään. Lapsen kanssa myös ennakoidaan asiat ja tehdään välillä kompromisseja asioiden sujuvuuden vuoksi.

Keskimmäinen lapsi tekee kyllä kiitä pyydetään mutta huudon kanssa. Ei tietenkään kerro mikä on hätänä, kunhan pitää ääntä jos kenkä ei mene kunnolla jalkaan tai hiukset on huonosti. Just sellaista ihme väninää joka saa hermon sykkimään kun tunnin kuuntelee sitä..

Kolmas on jo isoin mutta aloittaa sen ihme kikkailun heti aamusta ja kuvittelee että aamupalan syöntiin voi käyttää vaikka koko päivän. Aina, joka kerta tulee kiire. Ääntä lähtee, ei kiukkua mutta pitää omaa kivaa, laulamalla ja puhumalla muuten jonniin joutavaa. Ei siinä muuten mitä mutta mies kun on niin samaan aikaan ei sitten tapahdu mitään muuta.

Eli yhden kanssa väännetään asioita maailman tappiin kanssa, toisen kanssa pitää vähän väliä kysellä miten voi auttaa ja kolmannen kanssa saa hoputtaa ja hoputtaa.

Koko perhe aloittaa tuon rumban jälkeen päivän pahantuulisena. Tänäänkin. Ja vähän myöhässä.

Meillä on ollut samat rutiinit jo vuosia, herätään ajoissa (1,5 tuntia aikaa valmistautua!), syödään aamupala, hampaan pesu, vaateet ja hiukset. Kyse ei ole siis rutiinien puuteestakaan,

Pienin lapsi on erittäin omatahtoinen ja sen kanssa työstetään käytöstä paljon. Myös päiväkodissa näkyy samat ongelmat, eivät saa puettua ja onkin jäänyt monesti sisälle tai on päässyt viimeisenä ulos.

Voin kertoa että kokeiltu on vaikka ja mitä. Palkintotaulut sun muut. Päiväkodissakaan eivät keksi miten tämän pienimmän saisi tekemään yhteistyötä, ollaan yritetty pitää yhteistä linjaa myös päiväkodin kanssa. Kyse ei ole siitä etteikö pienin osaisi tai tietäisi mitä seuraavaksi tehdään, asioiden pitäisi mennä niin tarkasti hänen mielensä mukaan että jo sukkien pukeminen väärässä järjestyksessä saa sen heittäytymään siihen mielentilaan missä sitten väännetäänkin maailman tappiin saakka. On otettu syliin ja puettu, pesty hampaat, harjattu hiukset. Siitäkin jää kaikille vain kurja mieli eikä se auta siihen että lapsi muistaisi että jos ei itse hoida niin sitten toimitaan niin.

Lapsi on kuitenkin ihana ja fiksu. Käytös on muuten hyvää ja huumorintaju sekä mielikuvitus on hyvä. Mutta mistä tuo tarve tuohon kaiken vääntämiseen tulee??!??
Se on todella raskasta kun tuhannennen kerran selität lapselle samat asiat.

Ehdottakaa mitä ihmettä voisimme vielä kokeilla? En jaksaisi enää yhtään tälläistä kaaosaamua. Lapset lähtee kuitenkin mielellään päiväkotiin. Miten nämä aamut saisi sujuvammaksi?
Aikaa kuitenkin on, kiireessä ei tarvitse lastenkaan toimia jos eivät jumi. Koko ajan ainakin toinen aikuinen on siinä auttamassa. Lapsia kehutaan aina kun aihetta, lapset saa kyllä huomiota muutoinkin kuin kiukkuamalla.