Tiukimmat/hulluimmat/typerimmät säännöt perheissä

Vierailija kirjoitti:

naapurin poika ei saa ikinä arkena olla kavereiden kanssa vaan aina on kotona. viikonlopuiksi vanhemmat suunnittelevat niin paljon menoja ettei poika silloinkaan kavereita näe.

Meillä on AINA jotain menoa, jos eräästä tietystä perheestä kysellään lapsia leikkimään ;) 

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naapurin poika ei saa ikinä arkena olla kavereiden kanssa vaan aina on kotona. viikonlopuiksi vanhemmat suunnittelevat niin paljon menoja ettei poika silloinkaan kavereita näe.

Meillä on AINA jotain menoa, jos eräästä tietystä perheestä kysellään lapsia leikkimään ;) 

Sama täällä ;) Kyseisen perheen lapset varmaan myös ihmettelevät meidän "tiukkoja" sääntöjä eli sitä että niitä ylipäätään on eikä olla kuin siat pellossa.

Kyllä jos kouluikäinen ei osaa alkeellisimpiakaan sääntöjä (esim. kaapeille tai jääkaapille ei voi mennä yksin ilman lupaa tonkimaan) niin saa vanhemmat syyttää vain itseään kun ei mihinkään kyläpaikkaan ole tervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että monessa perheessä on sääntöjä vain nipottamisen ilosta. Mitään todellista syytä sille ei tarvitse olla, kunhan vaan halutaan kontrolloida jälkikasvua. 

Enkä nyt siis puhu esim. kotiintuloajasta tai muusta isommasta jutusta, vaan joistain ihme rajoituksista vaikkapa koskien tietyillä leluilla leikkimistä joissakin huoneissa. 

Tämän takia en halua omia lapsia ollenkaan. Vanhempien kanssa asuessa välillä tuntui, kun pitäisi kokoajan olla iloisella päällä. Jos menin kritisoimaan vanhempien käytöstä tai kyseenalaistamaan heidän asiaa niin kuulema jäkätin tyhjästä ja piikittelivät minulle ainakin viikon sen jälkeen. Sitten ihmettelivät miksi minä olen niin kiltti etten uskalla sanoa vastaan. Tuntui kuin olisin ollut joku sylkykuppi välillä heille. Toisinaan taas tuntui ettei kukaan muu paitsi yksi vanhemmista saanut olla pahalla päällä. Töitä olisi pitänyt tehdä jokapäivä täysi-ikäiseksi tultua ja jos minulla jäi kerran viikonaikana tiskit laittamatta tehtiin siitä iso asia ja kauhea ressi aina kun reissulta tulivat laittaa tiskiä ja siivota.

Mä muistan kanssa lapsuudesta näitä 'ei saa leikkiä takapihalla, ettei sotke lunta'-perheitä muutaman.

Sen lisäks yhden lapsuuskaverin perheessä tuntui lasten olevan mahdotonta päästä minnekään. Kerran yritin pyytää häntä lomaviikolla meille leikkimään yhtenä päivänä, sopia päivää jo etukäteen ja aamupäivän aikaan, mutta mikään päivä ei sopinut. Yhtenä iltana oli heillä sauna, yhtenä iltana tuli Kotikatu ja sitä rataa. Vanhemmilta löytyi syitä pitää lapset kotona..

Isäni oli lähes hysteerinen sen suhteen, ettei eteisen ulkopuolella saa olla kengät jalassa. Sääntö on itsessään ihan hyvä, en minäkään haluaisi kuraa pitkin lattioita, mutta isä noudatti sääntöä äärimmäisen vakavasti. Ei saanut kahta askelta ottaa olohuoneen puolelle, jos kännykkä oli unohtunut pöydälle, ja jos niin teki, siitä mäkätettiin seuraavana päivänäkin.

Jos talossamme olisi syttynyt tulipalo, isä olisi varmaan käskenyt paikalle saapuneita palomiehiäkin riisumaan kenkänsä eteiseen. :D

Faijalla oli lähes hysteerinen valvonnan ja kontrollin tarve minun ja veljeni hiusten pituudesta. Pitkäksi ei saanut kasvattaa, eikä kaljuksi saanut vetää.

Kerran uhkasin laitattaa shokkivärin hiuksiin, jonka jälkeen hän tuli joka kerran parturiin valvomaan, millaiseksi hiukseni leikataan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hullua ja typerää on siinä, että halutaan perhe saman pöydän ääreen kerran päivässä? Minusta on hyvä..

No kyllähän se rajoittaa teinin elämää. Kaverisuhteet kärsii, jos ei koulun jälkeen edes sovitusti voi jäädä kaupungille shoppaileen ja syömään kavereiden kanssa. Harrastusmenojakin haittaa. Säännöt on hyvä olla, mutta niiden tiukkuus ja ehdottomuus on sairasta, jos ei sovitustikaan saa olla poissa ruokailusta.

up

Ylä-asteella mulla oli yks tyttö luokakkaverini ja hänen perheessään oli mielestäni aika kummalliset säännöt.

Hänen vanhempansa olivat ensinnäkin todella hyvätuloisia , mutta jos kaverilleni meni käymään kylään, niin siellä ei saanut vieraat syödä mitään.  Kerran kaverin isä tuli huutamaan minulle kun kaveri alkoi tehdä itselleen voileipiä ja kysyin että saanko minäkin tehdä. Isä huusi minulle vaan että "Ei täällä kuule vieraat ala syömään mitään meidän kaapeista. Vieraat saa ruokkia itse itsensä kotona!".

Heillä oli sellainen erikoinen sääntö, että suihkussa sai käydä vain tiettyinä päivinä ja suihkuun kaverini ei saanut mennä  yksin, vaan siellä käytiin vanhempien kanssa samalla kun oli sauna .  Syy oli kuulemma siinä, että vettä ei kuluisi niin paljon eikä sähköä mene, jos käyvät samaan aikaan.

Myöskään kaveri ei saanut lainata puhelinta muille eikä hänen kotonaan vieraat saaneet käyttää puhelinta. Lainaamisella tarkoitan sitä ,että kaveri ei saanut antaa toisen soittaa puhelimestaan. Kerran kun siellä käymässä, niin minulta oli omasta kännykästä loppunut akku. MInulle oli kotiin 7 km matka ja busseja ei mennyt, oli jo ilta ja ulkona oli todella paljon pakkasta. Kysyin sitten että saanko soittaa puhelimella äidilleni että tämä tulisi hakemaan, mutta se ei käynyt, koska se menee heidän laskuunsa. Myöskään kännykkää en saanut laittaa siellä lataukseen, koska se on heidän sähköä . Kävelelen jouduin sitten menemään kotiin ja sen koommin en käynyt siellä enää kylässä.