Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa, olenko liian julma äiti teini-ikäiselle?
06.12.2016 |
Tuo 13-vuotias vi**uilee koko ajan, haistattelee, roikkuu kännykän kanssa koko ajan, koulu menee penkin alle.
Annan paljon vapauksia ja vastuuta, mutta mitään ei huolehdi vaan vapaus menee aina yli rajojen. Nyt käskin sen kotiin klo 15, koska ruoka on silloin. Sai neuvoteltua sen klo 16 ja suostuin siihen. Sitten laittaa 15.50 viestin että tulee klo 17.
Ei ei ei. Sanoin että kotiin kuin olisi jo, hän ei kotiintuloaikoja määrää. Kun tuli puoli tuntia myöhässä, otin kännykän pois ja sanoin ettei saa ruokaa ennen kuin viikkaa pyykit ja tyhjentää tiskikoneen. Huomisen on kotiarestissa vi**uilun ja ylimielisen käytöksen ja sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi.
Mun mielestä normaalia käytäntöä. Teini väittää että ei kenelläkään muulla ole tällaista.
Kommentit (55)
Onko maailma menny nurin jos äidin pitää pyytää anteeksi kun ottaa aikuisen roolin kasvattajana? Eiköhän anteeksipyyntö kuulu teinille!!
Toisekseen, miten paljon teinille kuuluu kotiaskareita? Meillä päivittäisiä askareita jotka hänen vastuullaan täysin ja on jo tuo 16v tienny 10vuotta mitä seuraa jos ei tekee sovittuja viikkoaskareitaan (paukahtaa lisätehtäviä). Samoin ilman muuta sovittu aikataulu pitää, vain erityisin poikkeuksin ja etukäteen sopimalla voidaan toki neuvotella siitä. Ominpäin ei mennä ja tulla miten sattuu. Kyllä meillä aikuisetkin ilmoittaa menemisistään.
Suositan viikkorutiineiksi sopivasti kotitöitä. Oppii arvostamaan, että "elämästä on vaivaa" eikä kaikki tule "chillailemalla" eteen eikä aina oo kivaa. Aikuisuus on vastuuta ja tylsyyttä. Jos haluaa tulla kohdelluksi aikuisena niin kantakoon myös vastuuta päivittäispuuhista ja koulustaan moitteetta niin sitten voi ansaita vähän enemmän pelivaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä,että liikaa sääntöjä, sulla ei ole oikein auktoriteettia ja yrität saada sitä keksimällä lisää ja lisää sääntöjä. Ei sitä auktoriteettia vaan sillein saada. Sääntöjen pitää olla järkeviä eikä vaan jotain että näin nyt pitää tehdä kun minä määrään. Ei kellään ole hyvä olla kodissa joka on kuin armeija.
Jos lapsellasi on oppimisvaikeuksia niin sekään ei korjaannu vain sillä että kuritat entisestään.
Liikaa sääntöjä kun toivotaan ettei lapsi vittuilisi, haistattelisi ja uhmaisi? Tämän lisäksi tulisi ajoissa ja tekisi läksyt? On se vaikeaa.
Jos muistelen omaa lapsuuttani, niin oli se aina vaan niin mälsää keskeyttää kavereiden kesken hauskat jutut kun äiti vikisi kotiin syömään ja sitten piti taas lähteä takas.
Anna poikasi olla rauhassa kavereiden kanssa ja syö illalla kun tulee kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihana 15 v teini. Kohtelias, ottaa toiset huomioon, ihan superihana. Ei olla ikinä riidelty. Voidaan jutella kaikesta. Ei kyllä pidetä mitään tarkkoja aikoja. Syö kun on nälkä.
Käyttäytyy aina 100% fiksusti, itsestäni en todellakaan voi sanoa samaa. Yritän ottaa hänestä oppia omaan käytökseen. Opiskelee noin että pärjää, ei mikään 10 oppilas mutta 8-9 yleensä saa kokeista. Niin paljon fiksumpi kuin itse samanikäisenä (tai nykyään).
Mielestäni ap ei ole liian tiukka. Minä olen pitänyt rajoja lapsilleni pienestä saakka ja sen vuoksi heidän teini-ikänsä ei ole ollut juurikaan rasittavaa. Koska ovat oppineet, että on toteltava. Mutta en nipota kaikista asioista, esim. yökylään meille saa aina tulla ja meidät pojat mennä. Mielestäni yökyläily on ilmaista hupia. Kotitöitä pojat tekee muutaman viikossa ja saavat euron per homma, jos tekevät kiltisti. Jos eivät tee kiltisti vaan tulee huutamista ja vastaanpanemista, niin tekevät silti ja eivät saa euroa. Ja pelikielto napsahtaa kohtuuttomasta käytöksestä. Vaan sitäpä ei ole tarvinut antaa enää moneen vuoteen kun oppivat että se ihan oikeasti tulee. Paitsi, jos ei huolehti kouluhommiaan, vaan koulusta tulee huonempi numero kuin 7-, niin silloin pelikielto. Näitä on nyt nuoremmalla 8-luokkalaiselle tullut kun ei kiinnosta muu kuin pelaaminen tietokoneella. Mutta nyt huomasin, että luki seuraavaan kokeeseen... Lapsilla, jotka eivät ole niin miellyttämishaluisia, ei tepsi mikään muu kuin selkeä palkkio-rangaistus systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän koti mikään täyshoitola saa olla!
Tottakai ikätason mukaan jokainen asukas osallistuu yhteisiin askareisiin. Pyykinpesuun, keittiötöihin, siivoukseen. Taaperosta alkaen: ensin leikkinä "heitellään koreja" eli kerätään lelut omiin koppiinsa. Sitten siitä hiljalleen vaativampia. Koululainen osaa jo tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen, tehdä tai osallistua ruoanlaittoon, imuroida, ripustaa pyykkejä kuivumaan jne. Ihan perusjuttuja päivittäin.
Harvoin yhdeltä lapselta menee 15min kauempaa mihinkään noista per päivä. Siivouspäivänä toki voi mennä koululaiselta tuntikin, mutta vähäistä on silti. Parisen tuntia viikossa yhteensä kaikkiaan. Kummasti oppii oman tulevan talouden hoitoa, tulee rutiiniksi ja arvostus muiden tekemiä askareita kohtaan kasvaa kun tietää miten paljon vaivaa mistäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihana 15 v teini. Kohtelias, ottaa toiset huomioon, ihan superihana. Ei olla ikinä riidelty. Voidaan jutella kaikesta. Ei kyllä pidetä mitään tarkkoja aikoja. Syö kun on nälkä.
Käyttäytyy aina 100% fiksusti, itsestäni en todellakaan voi sanoa samaa. Yritän ottaa hänestä oppia omaan käytökseen. Opiskelee noin että pärjää, ei mikään 10 oppilas mutta 8-9 yleensä saa kokeista. Niin paljon fiksumpi kuin itse samanikäisenä (tai nykyään).
Tekee välillä ruuat alkuruuista jälkiruokiin, siivoaa pyytämättä, hoitaa pikkusisaruksiaan, auttaa niitä koulutehtävissä, jopa vaihtaa sisarusten lakanat pyytämättä. Johtuiskohan siitä että kunnioitetaan toisiamme, autetaan toisiamme. Teen kaikkeni hänen eteensä mutta myös hän auttaa pyytämättä kaikessa. Myös hänen ystävänsä ovat pitkiä aikoja meidän perheen kanssa reissuissa yms. Ja ovat samanlaisia ihania toiset huomioonottavia. Mahtavia keskusteluja heidän kanssaan. Ihan mahtavia nuoria!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihana 15 v teini. Kohtelias, ottaa toiset huomioon, ihan superihana. Ei olla ikinä riidelty. Voidaan jutella kaikesta. Ei kyllä pidetä mitään tarkkoja aikoja. Syö kun on nälkä.
Meillä on myös superihana teini, joka paukuttelee välillä ovia ja riidellään kun ollaan eri mieltä.
Luonteeltaan on tullut minuun, eikä meillä ole riitely ja negatiivisten tunteiden näyttäminen kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Olet liian lepsu. Haistattelusta päivä arestia ilman puhelinta. Jos oma läppäri, sekin lähtee. Noin paljon myöhästyy määrätystä koriintuloajasta, loppuilta huoneessa ilman puhelinta. Jos raivostuu, lisää rangaistuksia.
Heh, tällä ei kyllä lapsia ole (toivottavasti).
Tai jos on, niin huumevieroituksessa tai vankilassa kotvan kuluttua. Ihan käsittämätöntä, että lapsen/nuoren tunteisiin vastattaisiin terveessä ja vastuullisessa vanhemmuudessa vain epäoikeudenmukaisella vallankäytöllä ja rangaistuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä,että liikaa sääntöjä, sulla ei ole oikein auktoriteettia ja yrität saada sitä keksimällä lisää ja lisää sääntöjä. Ei sitä auktoriteettia vaan sillein saada. Sääntöjen pitää olla järkeviä eikä vaan jotain että näin nyt pitää tehdä kun minä määrään. Ei kellään ole hyvä olla kodissa joka on kuin armeija.
Jos lapsellasi on oppimisvaikeuksia niin sekään ei korjaannu vain sillä että kuritat entisestään.
Liikaa sääntöjä kun toivotaan ettei lapsi vittuilisi, haistattelisi ja uhmaisi? Tämän lisäksi tulisi ajoissa ja tekisi läksyt? On se vaikeaa.
Eiköhän sille ole joku syy miksi lapsi vittuilee.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Teini kapinoi ja vittuilee niissä perheissä, joissa lasta ei ole kunnioitettu ja on liikaa sääntöjä.
Tuohan osa kasvuprosessia ja irrotauttumista vanhemmista. Kaverivanhemmat sucks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä,että liikaa sääntöjä, sulla ei ole oikein auktoriteettia ja yrität saada sitä keksimällä lisää ja lisää sääntöjä. Ei sitä auktoriteettia vaan sillein saada. Sääntöjen pitää olla järkeviä eikä vaan jotain että näin nyt pitää tehdä kun minä määrään. Ei kellään ole hyvä olla kodissa joka on kuin armeija.
Jos lapsellasi on oppimisvaikeuksia niin sekään ei korjaannu vain sillä että kuritat entisestään.
Liikaa sääntöjä kun toivotaan ettei lapsi vittuilisi, haistattelisi ja uhmaisi? Tämän lisäksi tulisi ajoissa ja tekisi läksyt? On se vaikeaa.
Olen aivan samaa mieltä kuin tuo viimeinen kommentoija. Lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan niin, että vanhemmalle ikinä vittuilla eikä haistatella.Jos minun lapseni minulle näin tekee, vaadin aina anteeksipyyntöä. Teini saa suuttua ja osoittaa sen, mutta ei mitä hyvänsä vanhemmalle sanota. Voin vaatia tätä, koska itse pysyn fiksuna aikuisena näissä tilanteissa. Eri juttu olisi, jos käyttäytyisin itsekin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihana 15 v teini. Kohtelias, ottaa toiset huomioon, ihan superihana. Ei olla ikinä riidelty. Voidaan jutella kaikesta. Ei kyllä pidetä mitään tarkkoja aikoja. Syö kun on nälkä.
Meillä on myös superihana teini, joka paukuttelee välillä ovia ja riidellään kun ollaan eri mieltä.
Luonteeltaan on tullut minuun, eikä meillä ole riitely ja negatiivisten tunteiden näyttäminen kiellettyä.
Ei meilläkään ole kiellettyä. Ei vaan mitään syytä paiskoa ovia hänellä tai minulla hänen takiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihana 15 v teini. Kohtelias, ottaa toiset huomioon, ihan superihana. Ei olla ikinä riidelty. Voidaan jutella kaikesta. Ei kyllä pidetä mitään tarkkoja aikoja. Syö kun on nälkä.
Samoin ja selvät säännöt olleet aina. Joskus tietenkin niitä vastaan urputettu, mutta niin kuuluukin. :)
Lapsissa on temperamenttieroja. Toiset taistelee kuin raivo härät kaikkea vastaan, toiset uhmaa vähemmän. Tervettä on koetella rajoja, se on tärkeää vanhemmista eriytymisen takia. Tutkitusti uhmaamaton teini ei uskalla katkaista napanuoraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä,että liikaa sääntöjä, sulla ei ole oikein auktoriteettia ja yrität saada sitä keksimällä lisää ja lisää sääntöjä. Ei sitä auktoriteettia vaan sillein saada. Sääntöjen pitää olla järkeviä eikä vaan jotain että näin nyt pitää tehdä kun minä määrään. Ei kellään ole hyvä olla kodissa joka on kuin armeija.
Jos lapsellasi on oppimisvaikeuksia niin sekään ei korjaannu vain sillä että kuritat entisestään.
Liikaa sääntöjä kun toivotaan ettei lapsi vittuilisi, haistattelisi ja uhmaisi? Tämän lisäksi tulisi ajoissa ja tekisi läksyt? On se vaikeaa.
Eiköhän sille ole joku syy miksi lapsi vittuilee.
Kuule, jos lapsi on temperamenttinen, niin sillä helposti kuohahtaa heti kun sitä joutuu rajoittamaan tai siltä vaaditaan jotain. Jos sinulla on ollut vain rauhallisia, kilttejä lapsia, niin tätä voi olla hankala ymmärtää...
Vierailija kirjoitti:
13-vuotiaat ovat pahimpia. Vuoden päästä on jo ihan eri ääni kellossa.
Tämä oli ap:lle lohduksi tarkoitettu, mutta kanssalukijat eivät tunnu olevan samaa mieltä. Tässä vaiheessa alkaa kapinointi ja se on ihan normaalia. Toimin yläkoulun opettajana ja monien vuosien kokemuksella sanoisin, että kasiluokkalaiset osaavat halutessaan olla todella hankalia. Kasin ja ysin välisenä kesänä tapahtuu ihme, ja yhtäkkiä ysiltä löytyykin kasa fiksuja nuoria.
Se, että vuoden päästä on jo helpompaa voi johtua joko siitä, että teinin otsalohko on kasvanut tai sitten siitä, että vanhemmat ovat älynneet hellittää paljon pienemmille lapsille tarkoitettujen sääntöjen kanssa. Tarkoitushan on tehdä teinistä itsenäinen. Itsenäistymisprosessi kestää mutta täydellinen vanhempien tahtoon alistuminen ei tuota itsenäistä lasta. Oma teinini on 15-vuotias erittäin fiksu nuori. Mutta hänen ollessaan 13 olin jo melkein valmis vannomaan, että olin täysin epäonnistunut hänen kanssaan. Nuorempi sisarus on tulossa perässä, saa nähdä miten hänen kanssaan käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä,että liikaa sääntöjä, sulla ei ole oikein auktoriteettia ja yrität saada sitä keksimällä lisää ja lisää sääntöjä. Ei sitä auktoriteettia vaan sillein saada. Sääntöjen pitää olla järkeviä eikä vaan jotain että näin nyt pitää tehdä kun minä määrään. Ei kellään ole hyvä olla kodissa joka on kuin armeija.
Jos lapsellasi on oppimisvaikeuksia niin sekään ei korjaannu vain sillä että kuritat entisestään.
Liikaa sääntöjä kun toivotaan ettei lapsi vittuilisi, haistattelisi ja uhmaisi? Tämän lisäksi tulisi ajoissa ja tekisi läksyt? On se vaikeaa.
Eiköhän sille ole joku syy miksi lapsi vittuilee.
Kuule, jos lapsi on temperamenttinen, niin sillä helposti kuohahtaa heti kun sitä joutuu rajoittamaan tai siltä vaaditaan jotain. Jos sinulla on ollut vain rauhallisia, kilttejä lapsia, niin tätä voi olla hankala ymmärtää...
Sitähän sulle on tässä yritetty sanoa ettet osaa muotoilla niin vaatimuksiasi oikein niin että ne kuulostavat reiluilta ja oikeudenmukaisilta. Jos vaan päsmäröit ja määräät ja sun teini on vähänkin älykäs niin ei se niin vain usko enää pelkkää " minä nyt määrään".
Vierailija kirjoitti:
Eihän koti mikään täyshoitola saa olla!
Tottakai ikätason mukaan jokainen asukas osallistuu yhteisiin askareisiin. Pyykinpesuun, keittiötöihin, siivoukseen. Taaperosta alkaen: ensin leikkinä "heitellään koreja" eli kerätään lelut omiin koppiinsa. Sitten siitä hiljalleen vaativampia. Koululainen osaa jo tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen, tehdä tai osallistua ruoanlaittoon, imuroida, ripustaa pyykkejä kuivumaan jne. Ihan perusjuttuja päivittäin.
Harvoin yhdeltä lapselta menee 15min kauempaa mihinkään noista per päivä. Siivouspäivänä toki voi mennä koululaiselta tuntikin, mutta vähäistä on silti. Parisen tuntia viikossa yhteensä kaikkiaan. Kummasti oppii oman tulevan talouden hoitoa, tulee rutiiniksi ja arvostus muiden tekemiä askareita kohtaan kasvaa kun tietää miten paljon vaivaa mistäkin on.
Rohkenen olla eri mieltä. Kodinhoito kuuluu vanhemmille. Sitten vuorostaan lapsille, kun ovat oman kodin haltijoita. Lapsi käy koulussa ja harrastuksissa ja sitten viettää vapaa-aikaa. Toki voi pyynnöstä joskus jotain tehdä, mutta vastuut ja velvoitteet ovat perheen aikuisilla.
Samaa mieltä monen muun kanssa, että kotiintuloaika on sellainen asia, jossa voi joustaa. Mutta tässä nyt tuntuu olevan takana paljon muutakin, niskurointia ja haistattelua.
Jätä sen pyykit pesemättä, jos ei halua auttaa sua pyykkien viikkaamisessa. Kato sitten, kun puhtaat vaatteet on loppu, mitä kaveri sitten sanoo.