Olisitko mieluummin kuuro vai sokea?

Kuuro. Olisi helpompaa jatkaa tärkeitä harrastuksiani, ratsastusta ja moottoripyöräilyä.

Kuuro. Olin teininä työpaikassa, jossa oli kuuromykkä, tosin siskonsa kanssa ja sisko toimi tulkkina. Isäni taas oli sokea. Ihan näihin kokemuksiin perustuen. Mulla tosin onkin hiukan alentuntut kuulo. 

Kuuro. Harrastan valokuvausta, maalaamista ja käsitöitä ja olen muutenkin kiinnostuneempi visuaalisista asioista kuin vaikka musiikista.

Kuuro, ehdottomasti, kuuro voi kulkea itsekseen ulkona ilman ongelmia, kommunikoida voi muiden kanssa tarvittaessa vaikka kirjoittamalla (varsinkin nykytekniikalla), pystyy katsomaan elokuvia, kirjoittamaan jne.

Jopa hyviäkin puolia on, kun olen ääniherkkä, niin eipä tarvisi sitten korvatulppia nukkuessa ;) No juu, enemmän toki haittapuolia, mutta sokeuteen jos vertaa niin kuurous on vähemmän rajoittavaa. Musiikkia varmasti tulis ikävä ja erilaisia luonnonääniä ja nykyisessä työssäni en voisi jatkaa.

Mieluummin kuuro, vaikka musiikki ja äänet ovat minulle tärkeitä. Näkevänä pystyy kuitenkin pärjäämään arkiasioissa ilman apua.

Sokea tietysti, mutta olen jäävi sanomaan mitään, koska olen ollut sokea koko ikäni. Sokeutuminen on varmasti äärimmäisen karmeaa, mutta kun ei ole siitä kokemusta, on paha sanoa mitään. Vastaavasti kuuroutuminen olisi lievästi sanottuna vittumaista.

Kuuro olisin mieluummin, ei tulisi yhtä paljon rajoitteita elämään kuin sokealle.

Sokea. Menisi ilo elämästä jos ei voisi musiikkia kuunnella.

Näkö on tärkeä itselle.