Miten introvertti tulisi ottaa huomioon jokapäiväisessä arjessa?

Ehkä se ei ole tosi introvertti vaan pikemminkin puhtaasti m****u?

Kyllä introverteille saa puhua. Jotain muuta vikaa siinä miehessäsi on.

Kysy että sopiiko että klo  xx jutellaan  asiasta y  niin mies tietää varautua. Ongelma ovat äkisti tulevat tilanteet joihin pitäisi suinpäin heittäytyä. Voi olla että kuvailemassasi  tilanteessa miehellä oli  joku ajatustyö kesken ja hän tiuskaisi siksi.

Miehesi on joko muuten mulkku tai sillä oli paha hetki. Ei introverttiys sitä tarkoita, että normaali kommunikointi olisi mahdotonta. Introverttiys on sitä, että sosiaalisen kontaktin tarve on vähäisempi ja nopeammin tulee tunne siitä, että kontaktia on liikaa. Siis ahdistunut olo kun toinen on "jatkuvasti" iholla.

Jokaisella nämä rajat ovat tietysti yksilölliset. Ekstrovertin pitäisi yrittää hahmottaa ensin omat rajansa, niin oppisi paremmin ymmärtämään introvertin kokemukset. Jokaiselle tulee se raja ennemmin tai myöhemmin jolloin seinät kaatuvat päälle. Parisuhteessa joku tarvitsee omia rauhoittumishetkiä enemmän kuin joku toinen.

Mutta ei se mene niin, että ainoastaan toisen on joustettava. Introvertin on siedettävä sitä, että kaikki muut eivät tyydy elämäänsä hikikomerossa. Samoin on tehtävä uhrauksia ja oltava sosiaalinen aina välillä. Oman ajan ottaminen on omalla vastuulla ja jos ei sitä ole tehnyt, niin ei se ole sen puolison syy. Eli turha sille alkaa napista. Introverttiys ei oikeuta kusipäisyyttä.

Ja samalla on kyllä sanottava, että turha on tehdä tikusta asiaa. Eli esim. miettiä päivätolkulla miksi toinen on ilkeä. Joko hyväksyt sen, että sillä oli huono hetki tai menet kysymään, että miksi sanoi niin ja pyytäisikö anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kysy että sopiiko että klo  xx jutellaan  asiasta y  niin mies tietää varautua. Ongelma ovat äkisti tulevat tilanteet joihin pitäisi suinpäin heittäytyä. Voi olla että kuvailemassasi  tilanteessa miehellä oli  joku ajatustyö kesken ja hän tiuskaisi siksi.

Tuo saattaa pitää paikkansa, ulkopuolisen on vaikea vaan arvata, koska toisella on ajatustyö kesken ja koska ei. Sinänsä oltiin kotona vapaailtaa istumassa lasten kanssa.

Mulle toi ajanvaraussysteemi sinänsä käy, vaikka se tuntuukin vaivalloiselta ja byrokraattiselta, kunhan vaan sen jälkeen en tee mieheni mielestä sellaisia emämokia, joista mulle kuuluukin tiuskia.

Ap

Minä olen introvertti. Olen kertonut miehelleni, että töiden jälkeen tahdon olla tunnin kaksi itsekseni ja loppuillan saatan muutenkin olla vähemmän puhelias, jos töissä on ollut raskasta (=paljon ihmisten kanssa puhumista). Välillä mies silti unohtaa tämän ja joudun selittämään etten ole vihainen mistään. Minullakin hermot välillä kiristyvät, mutta silti vain todella harvoin tiuskin. Miehesi ei kuulosta introvertiltä, vaan mulkulta joka käyttää introverttiyttä aseenaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen introvertti. Olen kertonut miehelleni, että töiden jälkeen tahdon olla tunnin kaksi itsekseni ja loppuillan saatan muutenkin olla vähemmän puhelias, jos töissä on ollut raskasta (=paljon ihmisten kanssa puhumista). Välillä mies silti unohtaa tämän ja joudun selittämään etten ole vihainen mistään. Minullakin hermot välillä kiristyvät, mutta silti vain todella harvoin tiuskin. Miehesi ei kuulosta introvertiltä, vaan mulkulta joka käyttää introverttiyttä aseenaan.

No jopas olet ällöttävän hankala tyyppi, en huolisi edes kaveriksi. Kiva jos tulet vaikka kuudelta himaan ja haluat olla pari tuntia ihan itseksesi ja senkään jälkeen et välttämättä halua/ jaksa/ viitsi puhua, niin koska sitten? Minkä takia edes olet suhteessa jos seura ei kelpaa? Ei tuo introverttiyttä ole, vaan niinkuin ap:n miehestäkin epäiltiin, niin olet ihan puhdas mul***.

Mä olen aika äärimmäisen introvertti ja olen ollut suhteessa yltiösosiaalisen ihmisen kanssa. Sanoisin, että jos teidän suhde on tuollainen, niin eihän koko hommassa ole päätä eikä häntää. Sua kohdellaan todella huonosti. Kommunikaatio on parisuhteessa tärkeä tukipilari. Etenkin silloin kun se ei voisi vähempää kiinnostaa. Itse sanoin exälleni ihan ystävälliseen sävyyn, että mun täytyy saada olla rauhassa, kun on vaan sellainen olo. Sosiaalisiin rientoihin osallistumisesta keskusteltiin yleensä rauhanomaisesti. Me puhuttiin asioista paljon ja homma toimi.

Introverttius ei ole mikään vamma. Ei introverttiä tarvitse paapoa. Puolisosi käytöksessä on kyse jostain muusta.

Ja onko tämä introvertti nyt joku uusi erityisherkkä? Introvertti kykenee normaaliin keskusteluun. Aika iso osa ihmisistä on introverttejä kaiken lisäksi. Se on ihan tavallinen ominaisuus. Aikuisella pitäisi olla käytöstavat hallussa.

Pitääkö puolisosi sua iteestäänselvyytenä? Tajuaako hän, että saatat lähteä lätkimään, jos sua kohdellaan huonosti?

Miksi introvertit hakeutuvat suhteeseen yltiösosiaalisten kanssa?  Ihan varmasti joudutaan törmäyskurssille myöhemmin. En ymmärrä.

Mulle sopisi aivan mainiosti se, että ystävällisesti ilmoitettaisiin, jos halutaan olla rauhassa.

Mutta se että mulle suorilta aletaan tiuskimaan etenkin asiasta, jonka pitäisi häntäkin mitä suurimmassa määrin kiinnostaa, saa mut aika neuvottomaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi introvertit hakeutuvat suhteeseen yltiösosiaalisten kanssa?  Ihan varmasti joudutaan törmäyskurssille myöhemmin. En ymmärrä.

Rakkaus tapahtuu.

Itse tietysti toivon, että se tapahtuisi seuraavan kerran jonkun vähemmän yltiösosiaalisen kanssa, mutta eihän tunteilleen mitään voi. Rakastan kissaanikin, vaikka se on idiootti.

Me ollaan miehen kanssa molemmat introverttejä. Ei kaivata niin paljon sosiaalisia suhteita ja kotonakin ollaan paljon hiljaa. Mutta tämän lisäksi mies on kuin sinun miehesi, huonokäytöksinen hermoheikkoinen tiuskija. Itse osaan ja haluan käyttäytyä hyvin. Se on aika pitkälle oma valinta, miten muita kohtelee.

Laitoin miehelle tämän keskustelun linkin tekstiviestillä. Tuli seuraavanlainen keskustelu. Sanokaa mitä mä teen väärin? -Ap

M: En mä nyt jaksaisi 1. Jatkaa viikonlopun riitaa 2. Jatkaa sitä vauvapalstalla

Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua tätä asiaa selvittämään. Voidaan jatkaa tähän tapaan ja minä ratkoa itsekseni ongelmaa vauvapalstan ihmisten kanssa, jos sieltä joku hyvä idea löytyisi. Yksi ihminen ehdottikin systeemiä, että varaisin ajan etukäteen sille että keskustellaan.

M: Mitähän mä nyt oon tehnyt väärin? Sanoin että tarvin pienen tauon kun alko kuormittumaan ja viiden minuutin jälkeen ehdotin jo että katsotaan se jean jaques

Ap: Et sinä selkeästikään ole omasta mielestäsi tehnyt mitään väärin, vaan väärin oli se, että minä otin puheeksi asian ja siksi sinä aloit minulle oikeutetusti tiuskimaan. Anteeksi siitä. No mä jatkan asian selvittelyä av:lla muiden ihmisten kanssa.

M: Anteeksi kun tiuskin, olisihan asian voinut paremminkin yrittää muotoilla.

Ap: ????

M: Sisältää anteeksipyynnön tiuskimisesta ed. Viesti

Ap: No nyt olen kyllä vähän puulla päähän lyöty. Et ole aiemmin nähnyt mitään vikaa käytöksessäsi vaan ainoastaan minun käytöksessäni. Miksi mieli muuttui noin 12 tunnin kuluttua. En ymmärrä.

M: Et ehkä aiemmin ole ymmärtänyt mitä yritän sanoa

Ap: Siis pyysit minulta anteeksi tiuskimistasi? Anteeksi, en ole sitä kuullut. Koskahan se tapahtui?

M: Mielestäni pyytelen jatkuvasti anteeksi täällä jotain... Eli onko nyt ongelma että pyysin anteeksi ja päivänä X on tapahtunut virheitä?

Ap: Siis eilen pyysit tuota tiuskimista anteeksi ja minä en vain kuullut sitä?

M: Missä väitin niin? Luulin että käyt viikonloppua läpi

Ap: Eilisestä kyse ja lue keskustelu niin siellä selitetty juttu ja pohdittu ongelmaan ratkaisua.

M: Luin että olen mulkku jo ekassa vastauksessa, joten voi varmaan sättimiseltä välillä itseään säästääkin. En lähde tuohon yksinkertaisesti. ja toiseksi meillä menee taas päivä jos lähden omalta kannalta kertomaan asioita (luetaan puolusteluksi ja kilven kiillotteluksi), niin miksi lähteä siihen? Jos anteeksipyyntö riittäisi.

Ap: On harmi, jos luet jotain sellaista mitä en ole lainkaan sanonut. On myös hyvin harmi, jos tulkitset sättimiseksi sen, että yritän ongelmaan löytää ratkaisua.

Oliko nyt asia siis niin, että noin 12 tunnin jälkeen tulit siihen tulokseen, että eilinen tiuskimisesi ei ollutkaan minulle oikein ja oikeutettua?

M: Siis miksi meen johonkin nimittelypalstalle ettii ratkaisua? Kyllä. En nyt ihan ole varma miltä kuulostan milloinkin, sain palautteen tänään mikä vikana ja pyysin anteeksi

Ap: Yritän säästää kaikkien aikaa. Olen kuvannut sinne ongelman ja miettinyt ratkaisua. Et tunnu nyt tässä keskustelussamme ymmärtämään laisinkaan edes mistä on kyse.

Siis eilen siis tiuskit minulle vain vahingossa? Et edes eilen havainnut käyttäytyneesi huonosti?

M: Aha... En mä mihinkään nimittelypalstalle mene siltikään

En

Tiesin kyllä että arka tilanne

Ap: Selvä, en tietenkään pakota sinua lukemaan kuvaustani tilanteesta sieltä.

Aijaa, mikäs tilanteesta teki aran?

M: Luin jo ekan viestin. Sieltä tuli heti että oon mulkku. Anteeksi pitäisi pyytää mutta se ei ole riittävä jostain syystä. Aion nyt käyttää itsenäisyyspäivän muuhun kun tähän

Ap: Vastaatko kysymykseen, mikä teki tilanteesta aran?

Palstaan liittyen ymmärrät varmaan, että minä en ole sitä viestiä kirjoittanut. Minulle on edelleen epäselvää, miten kanssasi pitää kommunikoida tai asiat hoitaa, jotta en ärsyttäisi introverttia puoltaisi ja saisi siitä tiuskimista osakseni.

M: Usein kun en syystä tai toisesta haluan keskeyttää sinut syntyy riita. Se teki tilanteesta aran ja stressaavan jo asetelmiltaan minun päässäni ennen kun sanoin mitään.

No niin, keskusteleehan se. Pyysi anteeksikin. Mikset hyväksynyt anteeksipyyntöä? Antaisin sulle neuvoksi että ole selkeämpi. Ilmaise asiasi ja ongelmasi miehellesi selkeästi. Yritä kertoa miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu, eikä vain onko se oikeutettua tms.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aika äärimmäisen introvertti ja olen ollut suhteessa yltiösosiaalisen ihmisen kanssa. Sanoisin, että jos teidän suhde on tuollainen, niin eihän koko hommassa ole päätä eikä häntää. Sua kohdellaan todella huonosti. Kommunikaatio on parisuhteessa tärkeä tukipilari. Etenkin silloin kun se ei voisi vähempää kiinnostaa. Itse sanoin exälleni ihan ystävälliseen sävyyn, että mun täytyy saada olla rauhassa, kun on vaan sellainen olo. Sosiaalisiin rientoihin osallistumisesta keskusteltiin yleensä rauhanomaisesti. Me puhuttiin asioista paljon ja homma toimi.

Introverttius ei ole mikään vamma. Ei introverttiä tarvitse paapoa. Puolisosi käytöksessä on kyse jostain muusta.

Ja onko tämä introvertti nyt joku uusi erityisherkkä? Introvertti kykenee normaaliin keskusteluun. Aika iso osa ihmisistä on introverttejä kaiken lisäksi. Se on ihan tavallinen ominaisuus. Aikuisella pitäisi olla käytöstavat hallussa.

Pitääkö puolisosi sua iteestäänselvyytenä? Tajuaako hän, että saatat lähteä lätkimään, jos sua kohdellaan huonosti?

Joo minusta kanssa tuntuu siltä, että mieheni kohtelee minua todella huonosti. Jotenkin mä ymmärrän hänen viesteistään, ettei hän itse mitenkään sitä rekisteröi.

Ei huomaa että tiuskii. Ei edes siitä, että mä pahoitin tuosta mieleni ja vetäydyin välittömästi.

Ei katsonut asiakseen pyytää sitä anteeksi eikä hakea mitään ratkaisua, vaikka nyt tuossa sanoi, että tunnisti tilanteen ikäväksi.

Meillä on miehen kanssa ero vireillä. Mies haki eroa, kun hän oli jättänyt mut syksyllä hengenahdistuskotauksessa heitteille. Kun sitten tulin sairaalasta, totesin kuivasti että kun ei mun vointi kiinnostanut silloin, ei sen tarvitse nytkään kiinnostaa. Mieheltä tuli mielettömät huutoraivaroinnit mulle ja laittoi samantien eron vireille.

Välissä hän on sanonut, että haluaa katsoa vielä jos tästä jotain tulisi. Mäkin olen ollut halukas löytämään muutakin ratkaisua kuin eron.

Minulle tämä tilanne on se, että pitäisi miehen varsin rumaa käytöstä sietää. Siihen musta ei ole.

Jos hän ei edes itse huomaa käyttäytyvänsä huonosti, on kai melko vaikea huonoa käytöstä korjatkaan, saati sitten pyytää omaehtoisesti anteeksi?

Ap

Minäkin olen introvertti. Kuten joku jo aiemmin sanoikin, sehän ei ole mikään vamma eikä tee ihmistä sosiaalisesti kyvyttömäksi. Introvertilta voi ja pitääkin odottaa ihan normaaleja käytöstapoja. Ei introverttius oikeuta tiuskimaan toisille eikä muutenkaan loukkaamaan/käyttäytymään huonosti.

...enpä jaksanut lukea. :(

Alkoi ahdistaa tuo tekstarimyllytys näin ihan ulkopuolistakin. Lopeta tuo jankutus, hyväksy anteeksipyyntö ja anna olla! Pakkoko on riidellä ihan riitelemisen ilosta?

Vierailija kirjoitti:

Kysy että sopiiko että klo  xx jutellaan  asiasta y  niin mies tietää varautua. Ongelma ovat äkisti tulevat tilanteet joihin pitäisi suinpäin heittäytyä. Voi olla että kuvailemassasi  tilanteessa miehellä oli  joku ajatustyö kesken ja hän tiuskaisi siksi.

Tai sitten mies voi itse sanoa kohteliaasti että nyt ei sovi, käykö klo xx. Parempi noin päin.

Mitä tuo heitteille tarkoitti näin käytännössä? Vaikea tulkita sun tekstistä oletko vain ylidramaattinen vai et.