Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mietittekö koskaan katsellessanne vieraita perheitä, joissa on vaikka taaperoikäinen lapsi...
05.12.2016 |
...miten tyhjää ja merkityksetöntä vanhemmuus loppujen lopuksi on verrattuna sen valtavaan kuormittavuuteen ja sitovuuteen.
Kommentit (32)
En kadehdi yhtään pikkulapsi perhettä. Iloitsen täydestä sydämestä että teinin kans elämä on rattoisaa. Saan mennä ja tulla. Tarvittaessa osaa kyllä ja tekee myös ruokansa, pyykkää vaatteensa, siivoaa ja tietty hoitaa koulunsa.
Paljon vietetään toki aikaa yhdessäkin, mutta tää uudenlainen vapaus on ihanaa. Ei tartte mitään haalarirumbaa eikä hoitajaa koko aikaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä katso, ei kai sitä toisen ihmisen elämän syvyyden tuntemista voi useinkaa ulkopuolelta nähdä. Olen itse lapseton.
Se on päällimmäisin tunne. Minua harmittaa niiden lasten puolesta.
haista kuule alottaja vittu ja paskaa joulua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
haista kuule alottaja vittu ja paskaa joulua
Annatko nyt mielestäsi hyvää esimerkkiä lapsillesi?
Katson säälien ihmisiä jotka ovat kassalla töissä. Voi miten merkityksetöntä heidän elämänsä onkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla se tunne on "Onneksi mulla ei ole lapsia". Onko se sit sama asia?
En mieti. En ole yhtä itsekäs, vain omasta näkökulmastani asioita ajatteleva yksilö. Minä haluan perheen tulevaisuudessa ja olen nähnyt ystäväni perheen arkea sekä ollut siinä mukana ja hän jaksaa hymyillä, nauraa ja olla kiitollinen kaikesta, vaikka välillä onkin hurjan rankkaa kahden pienen lapsen kanssa.
Lapsettomuus on lisääntynyt, osittain tietenkin taloustilanteen vuoksi, mutta myös asenne lapsia kohtaan negatiivistunut, enkä yhtään ihmettele, koska nykyaikana arvostetaan pinnallisia asioita ja itsekeskeistä ajattelua. Minä, minä ja minä. Ja laiskuus on lisääntynyt somen ja teknologian myötä hirvittävästi. Arvostetaan enemmän pinnallisia asioita kuin esim. perhettä. Ymmärrän silti sellaisia, jotka oikeasti ovat huipulla ja uhraavat elämänsä uralleen. Se on eri asia.
Ei ole väärin, että et halua lasta. Mutta tuollainen asenne ja ihmettely siitä, että monet muut haluavat, luo sinusta todella itsekeskeisen yksilön. On vielä myös ne, jotka eivät ikinä tule saamaan lasta, vaikka haluaisivat. Tuo asenne on myös heitä kohtaan halveksiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin enemmän sitä lasta. Näen kuinka harmaata elämä on, mutta lapsissa on vielä naiivia iloa ja onnea. Tuntuu pahalta, kun tietää että jossain vaiheessa se ilo sammuu.
Kahden aikuistuneen lapsen äitinä tunnen lievää haikeutta pieniä lapsia katsoessani. Omista lapsista on ollut lähes pelkästään iloa vuosien varrella. Mutta onhan se hyvä, että kaikkien ei ole pakko lapsia hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti koskaan. Joskus kyllä mietin meitä täällä palstalla pyörijöiden elämää, että se kyllä aika merkityksetöntä lienee, kun parempaa tekemistä ei ole.
Ystävän yläkerran ikkunasta näkyi naapurin keittiöön jossa äiti syötti pienempää syöttötuolissa ja isompi juoksenteli sinne ja tänne. Tuli todella haikea olo... tuota en enää tule kokemaan. Aika kotona pienten lasten kanssa on ehdottomasti elämän parasta aikaa. Tai siis minulle on ollut. Äitinä olet kaikki kaikessa niille pienille ja äitinä teet kaikkesi lastesi puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, minusta taaperoajat olivat ihan parhaita ja taaperot ihania. En toki koko elämää haluaisi elää taaperon äitinä, joten en kadehdikaan.
No enpä ole kertaakaan moista miettinyt, vaikka olemmekin mieheni kanssa valinneet lapsettomuuden. Kenelle tulee mieleen jotain tommoista? Ei ihmisen elämän sisältöä päällepäin näe?!
Minä katson tämmöisiä perheitä lempeästi ja kaihoisasti,taaperoaika on aivan ihanaa,meillä kuopus 5v ja enää ei taaperoaikaa koeta,kiitollinen olen että sekin ollaan koettu!
Vierailija kirjoitti:
...miten tyhjää ja merkityksetöntä vanhemmuus loppujen lopuksi on verrattuna sen valtavaan kuormittavuuteen ja sitovuuteen.
Oletko itse huomannut, miten tämä asia mietityttää sinua, vaikka ilmeisesti oletkin päättänyt, ettet halua lapsia? Voisiko kuitenkin olla, että et ole ihan varma itsekään? Yrität oikeastaan puhua itseäsi olemaan haluamatta lapsia? Ei kai sinun tällaista muuten tarvitsisi miettiä ja kirjoitella ollenkaan?
Ei ole kuule tullut ikinä mieleen miettiä tuota. Elämä ei ole merkityksetöntä ja taaperot ovat huippusuloisia. Ehken ihan ymmärtänyt pointtiasi.
En, tulen onnelliseksi kun näen lapsiperheitä. Tuntuu, että niissä perheissä on sisältöä ja rakkautta. Kun näen aikuisen parin ilman lapsia, tulen surulliseksi heidän puolestaan koska he eivät pääse osalliseksi hienoimmasta asiasta maailmassa eli vanhemmuudesta.
Vanhemmat harvoin ajattelevat, että onpa liian kova vastuu olla äiti taikka isä. :)
Alue: Aihe vapaa
Meillä nuorempi lapsi on taaperoikäinen, ja tuntuu vähän haikealta, että taaperovuodet ovat ihan pian osaltamme ohi. Vastanneekohan tämä kysymykseesi?