Lue keskustelun säännöt.
Voiko tällainen pettämisteoria olla mahdollinen?
05.12.2016 |
Voiko tällainen pettämisteoria olla käytännön tasolla mahdollinen ja todennäköinen? Taustatiedot: Mies ei ole oikeasti millään tavalla pettäjätyyppiä ja on uskollinen ja rehellinen parisuhteelleen, eikä halua satuttaa puolisoaan.
Johdanto: Epäilen miestä jatkuvasti pettämisestä, tutkin hänen puhelinta yhtenään, sanon että no taasko olit pettämässä, pyydän häntä lähettämään kuvia missä hän milloinkin on ja mitä tekee, kysyn kenen kanssa tänään olet minua peittänyt, taasko kävit flirttailemassa kaupan kassalle, jopa syytän häntä pettämisestä ilman todisteita, pyydän häntä lähettämään kuvia kenen ystävien kanssa on aikaa milloinkin viettämässä, alan itkemään ja huutamaan jossain tilanteessa, koska olen aivan varma että nyt hän on oikeasti pettänyt.
Jos siis toimin jatkuvasti näin (ja otetaan huomioon että mies ei oikeasti ole pettäjätyyppiä ja on uskollinen), voiko olla että omalla käytökselläni ajan miehen pettämään tällä jatkuvalla epäilyllä? Voiko tässä asiassa niin, että "usko (pettämisestä) muuttuukin todeksi", vaikka se alunalkaen olisi ollut täysin mahdoton asia tapahtua? Voiko käydä niin että tällä jatkuvalla syyllistämisellä ja epäilyllä miehen päässä kääntyy jotkut asetukset niin, että hän alkaakin alitajuntaisesti pettämään, koska minä niin paljon hoen sitä pettämistä ja ikäänkuin työnnän häntä pois luotani? Voiko miehestä tulla ihan vakituinen pettäjä tämän seurauksena, vai ajautuuko pettämään todennäköisesti vain kerran, jos niin käy?
Toivottavasti ymmärrätte mitä tekstissä ajan takaa, ja pyydän todella asiallisia vastauksia. Itsekin olen tässä herkillä ja todella murtuneena oman käytöksen takia. Haluan vain tietoa ja ehkä myös vertaistukea. Kiitos...
Kommentit (49)
On ihan sama mitä miehesi tekee niin kauan kuin oman pääsis sisällä tilanne on tuollainen, pilaat kaksi elämää tuollaisella, omasi ja miehesi. En pystyisi enää elämään suhteessa jossa pelkäisin koko ajan toisen pettävän (ja olen ollut melkein samanlaisessa kuin tilanteessa kuin sinä). Toivottavasti saat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyritkö tällä siihen, että toivoisit miehen enemmän kertovan miten rakas sinä olet hänelle, miten tärkeä olet hänelle, miten paljon hän sinua rakastaa ja että ei koskaan haluaisi sinua pettää, että hän ei sinua hylkää. Olenko ainut joka ajattelee asian näin?
Itseasiassa jotain tällaista ajan takaa aika pitkälti.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyritkö tällä siihen, että toivoisit miehen enemmän kertovan miten rakas sinä olet hänelle, miten tärkeä olet hänelle, miten paljon hän sinua rakastaa ja että ei koskaan haluaisi sinua pettää, että hän ei sinua hylkää. Olenko ainut joka ajattelee asian näin?
Itseasiassa jotain tällaista ajan takaa aika pitkälti.
Sulla on pahasti nyt itsetunnossa vikaa. Sun pitää opetella arvostamaan ja rakastamaan itse itseäsi eikä odottaa että saat sen tunteen jonkun toisen ihmisen kautta. "Ei kannettu vesi kaivossa pysy" sanonta tarkoittaa juuri tätä, ei toisen sanomiset saa sinua arvostamaan itseäsi jos et oikeasti itse ole sitä mieltä, että olet arvostuksen ja rakastamisen arvoinen. Varmasti aiemmat pettämissuhteet ovat syöneet tuota, mutta on väärin pistää nykyinen miehesi maksamaan siitä.
[/quote] Sulla on pahasti nyt itsetunnossa vikaa. Sun pitää opetella arvostamaan ja rakastamaan itse itseäsi eikä odottaa että saat sen tunteen jonkun toisen ihmisen kautta. "Ei kannettu vesi kaivossa pysy" sanonta tarkoittaa juuri tätä, ei toisen sanomiset saa sinua arvostamaan itseäsi jos et oikeasti itse ole sitä mieltä, että olet arvostuksen ja rakastamisen arvoinen. Varmasti aiemmat pettämissuhteet ovat syöneet tuota, mutta on väärin pistää nykyinen miehesi maksamaan siitä.[/quote]
Kiitos, hyvä vastaus! Noh... Miten ihmeessä sitten oppisin arvostamaan itseäni ja saamaan itselleni hyvän itsetunnon? Aiemmassa suhteessa petetty tosi törkeästi, niin että olin täysin toimintakyvytön vielä kuukausia eron jälkeen. Tunsin itseni vaan paskapökäleeksi. Todellisuudessa varmaa olen ok näköinen, pitkä ja hoikkakin... Ei kukaan mies ikinä rumaksi haukkunut vaan päinvastoin. Itse näen silti vaan kaikki huonot puolet. Näen itseni ihan mitättömänä muihin verrattuna, johtuu siitä aiemmassa suhteessa tapahtuneesta pettämisestä. Miten ihmeessä pääsen takaisin jaloilleni ja oppisin näkemään itseni naisena, tasapainoisena ja sellaisena että riitän? Auttakaa. :'(
Aloittaja kirjoitti:
Sulla on pahasti nyt itsetunnossa vikaa. Sun pitää opetella arvostamaan ja rakastamaan itse itseäsi eikä odottaa että saat sen tunteen jonkun toisen ihmisen kautta. "Ei kannettu vesi kaivossa pysy" sanonta tarkoittaa juuri tätä, ei toisen sanomiset saa sinua arvostamaan itseäsi jos et oikeasti itse ole sitä mieltä, että olet arvostuksen ja rakastamisen arvoinen. Varmasti aiemmat pettämissuhteet ovat syöneet tuota, mutta on väärin pistää nykyinen miehesi maksamaan siitä.
Kiitos, hyvä vastaus! Noh... Miten ihmeessä sitten oppisin arvostamaan itseäni ja saamaan itselleni hyvän itsetunnon? Aiemmassa suhteessa petetty tosi törkeästi, niin että olin täysin toimintakyvytön vielä kuukausia eron jälkeen. Tunsin itseni vaan paskapökäleeksi. Todellisuudessa varmaa olen ok näköinen, pitkä ja hoikkakin... Ei kukaan mies ikinä rumaksi haukkunut vaan päinvastoin. Itse näen silti vaan kaikki huonot puolet. Näen itseni ihan mitättömänä muihin verrattuna, johtuu siitä aiemmassa suhteessa tapahtuneesta pettämisestä. Miten ihmeessä pääsen takaisin jaloilleni ja oppisin näkemään itseni naisena, tasapainoisena ja sellaisena että riitän? Auttakaa. :'(
No ensinnäkin huomaatko miten ylläkin keskityt ulkoiseen olemukseesi? Että olet ok näköinen, pitkä, hoikka? Ei nuo ole se pointti, vaan se, että viihdyt sen ulkoisen olemuksesi sisällä, tykkäät itsestäsi, pystyt olemaan YKSIN. Kun tiedät että pystyt olemaan yksin, viihdyt ajatustesi ja itsesi kanssa, niin toisen antama palaute ei ole elämän ja kuoleman kysymys (ja palautteella tarkoitan, että esim. jos mies pettää, niin et luule että se on sinun vikasi koska et ole "tarpeeksi hyvä", vaan tiedät että mies pettää koska miehellä on jotain ongelmia itsensä kanssa). Kun tiedät olevasi itsellesi tarpeeksi hyvä, sinun ei tarvitse alistua pakkoajatuksille ja pelkäämään, että joku muu käytöksellään määrittelisi sinun arvosi ihmisenä ja naisena. Mutta tällaisiin asioihin saa apua kun käy juttelemassa esim. psykologin tai parisuhdeterapeutin kanssa (parisuhdeterapeutilla voi käydä yksinkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sairas käytöksesi johtuu siitä, että itse haaveilet pettämisestä ja pettäisit heti tilaisuuden tullen, vaikka kauppajonossa. Siksi olet sairaalloisen mustasukkainen, koska oletat mieheltäsi samaa käytöstä kuin itseltäsi.
Ja paskat johdu siitä. Mulla johtuu ainakin siitä, että jokainen miesystävä on pettänyt entisissä suhteissa jossain vaiheessa. Samoin isäni oli sarjapettäjä. Luottamus miehiin on siis täysi nolla. Itse olen uskollisuuden perikuva. En ole ap.
Sinunkin versio on mahdollinen ja looginen, mutta todennäköisempänä yleisesti pidän kyllä sitä, että pettäjällä on pettäminen koko ajan mielessä.
Voi varmasti ajatuttaa pettämään, todennäköisemmin kuitenkin ajaa miehen masennukseen tai eroon.
Kysymys kuuluukin, miksi oletat/pelkäät hänen pettävän? Millaista apua olet hakenut itsellesi, koska tuon täytyy olla raskasta niin puolisollesi kuin myös sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvänen aika,miehesi on valinnut sinut elämänkumppanikseen eikö sekään kohota itsetuntoasi,sinä olet haluttu miehesi silmissä,vai tarvitsetko itse pettämistä korostaaksesi itsetuntoasi?
No ensinnäkin huomaatko miten ylläkin keskityt ulkoiseen olemukseesi? Että olet ok näköinen, pitkä, hoikka? Ei nuo ole se pointti, vaan se, että viihdyt sen ulkoisen olemuksesi sisällä, tykkäät itsestäsi, pystyt olemaan YKSIN. Kun tiedät että pystyt olemaan yksin, viihdyt ajatustesi ja itsesi kanssa, niin toisen antama palaute ei ole elämän ja kuoleman kysymys (ja palautteella tarkoitan, että esim. jos mies pettää, niin et luule että se on sinun vikasi koska et ole "tarpeeksi hyvä", vaan tiedät että mies pettää koska miehellä on jotain ongelmia itsensä kanssa). Kun tiedät olevasi itsellesi tarpeeksi hyvä, sinun ei tarvitse alistua pakkoajatuksille ja pelkäämään, että joku muu käytöksellään määrittelisi sinun arvosi ihmisenä ja naisena. Mutta tällaisiin asioihin saa apua kun käy juttelemassa esim. psykologin tai parisuhdeterapeutin kanssa (parisuhdeterapeutilla voi käydä yksinkin).
Kiitos vastauksesta. No nyt vasta huomasin sen ulkoiseen olemukseen keskittymisen kun siitä sanoit. Olisi tosiaan ensiarvoisen tärkeää oppia arvostamaan itseään "sisältä" päin, viihtymään omassa kehossa ja ennenkaikkea terveellä tavalla pitämään ja rakastamaan itseänsä. Tuntuu vaan, etten jotenkin osaa. Pidän itseäni ihan mukavana, tosi herkkänä ja vähän muita ujompana ja vetäytyvämpänä. Voisin luonnehtia että minulla on "kaunis" mutta hauras sielu ja ehkä siksi pelkään olevani liian erilainen kuin muut.
Olen sisimmiltäni hyväsydäminen, mutta jostain syystä en vain osaa tarpeeksi pitää itsestäni. Johtuneeko se ehkä siitä että en ole koskaan elämässäni onnistunut mitenkään mainittavan hyvin... Pidän muita ihmisiä parempana, ehkä siksi kun he ovat puheliaita ja avoimia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEL-NYC kirjoitti:
Voi varmasti ajatuttaa pettämään, todennäköisemmin kuitenkin ajaa miehen masennukseen tai eroon.
Kysymys kuuluukin, miksi oletat/pelkäät hänen pettävän? Millaista apua olet hakenut itsellesi, koska tuon täytyy olla raskasta niin puolisollesi kuin myös sinulle.
Oletan pettävän, koska kaikissa aiemmissa suhteissani (4kpl) minua on petetty ja en vaan usko että joku mies voisi olla sellainen ettei petä. Pettämisestä puhutaan niin paljon, sitä työnnetään joka tuutista, pikkujoulupettämiset, pettämissivustot, synnyttäneitä petetään aina koska eivät muka ole enää kykeneviä seksiin yms yms... Tämä media on varmaan tehnyt minut hulluksi. Tiedän ettei pitäisi syyllistää ennenkuin mitään tapahtuu, mutta luotto on mennyt jo aiempien suhteiden myötä. Olen menossa ensi viikolla parisuhdeterapiaan. Tosi raskasta on meille molemmille, en tiedä kummalle raskaampaa...
Vaimo kirjoitti:
Hyvänen aika,miehesi on valinnut sinut elämänkumppanikseen eikö sekään kohota itsetuntoasi,sinä olet haluttu miehesi silmissä,vai tarvitsetko itse pettämistä korostaaksesi itsetuntoasi?
Kohotti aluksi ja siksi olinkin alkuajan ihan haltioissani. Mutta sitten mieleen alkoi hiipiä muistot edellisessä suhteessa tapahtuneista törkeistä pettämisistä ja aloin pelätä loukkaako hänkin minua niin. Aloin todella paljon pelätä ja siksi olemme nyt tässä tilanteessa. Jos mies nyt uskaltaisi erota (en tiedä miksei ole vielä eronnut vaikka on uhannut varmaan sata kertaa??), olen 200% varma ettei enää ikinä valitsisi minua uudestaan elämänkumppanikseen vaan kiertäisi minut niin kaukaa kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun tiedät että pystyt olemaan yksin, viihdyt ajatustesi ja itsesi kanssa, niin toisen antama palaute ei ole elämän ja kuoleman kysymys (ja palautteella tarkoitan, että esim. jos mies pettää, niin et luule että se on sinun vikasi koska et ole "tarpeeksi hyvä", vaan tiedät että mies pettää koska miehellä on jotain ongelmia itsensä kanssa).
Kun tiedät olevasi itsellesi tarpeeksi hyvä, sinun ei tarvitse alistua pakkoajatuksille ja pelkäämään, että joku muu käytöksellään määrittelisi sinun arvosi ihmisenä ja naisena"
Tämä oli todella viisas ja mieleenpainuva teksti mitä joku tuolla ylempänä kirjoitti. Miten voisin sitten kehittää itseäni niin että tuntisin itselleni olevani tarpeeksi hyvä ja riittävä, ja että mahdollinen pettäminen ei tuntuisi henkilökohtaiselta, vaan tietäisin että se johtuu miehen omista ongelmista? Miten pääsen pois noista pakkoajatuksista?
Aloittaja kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Voi varmasti ajatuttaa pettämään, todennäköisemmin kuitenkin ajaa miehen masennukseen tai eroon.
Kysymys kuuluukin, miksi oletat/pelkäät hänen pettävän? Millaista apua olet hakenut itsellesi, koska tuon täytyy olla raskasta niin puolisollesi kuin myös sinulle.
Oletan pettävän, koska kaikissa aiemmissa suhteissani (4kpl) minua on petetty ja en vaan usko että joku mies voisi olla sellainen ettei petä. Pettämisestä puhutaan niin paljon, sitä työnnetään joka tuutista, pikkujoulupettämiset, pettämissivustot, synnyttäneitä petetään aina koska eivät muka ole enää kykeneviä seksiin yms yms... Tämä media on varmaan tehnyt minut hulluksi. Tiedän ettei pitäisi syyllistää ennenkuin mitään tapahtuu, mutta luotto on mennyt jo aiempien suhteiden myötä. Olen menossa ensi viikolla parisuhdeterapiaan. Tosi raskasta on meille molemmille, en tiedä kummalle raskaampaa...
Mikä on pahinta mitä tapahtuisi, jos sinulle selviäisi, että mies olisi pettänyt?
Hienoa, että olette menossa parisuhdeterapiaan! Se auttaa monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen miesystäväni oli ihan täysin samanlainen kun sinä miestäsi kohtaan! Aivan sairasta. Olin kiltteyden perikuva, mutta lopulta se jatkuva stalkkaus ja epäily joka alkoi muuttua väkivaltaiseksi johti siihen että löysin turvan toisen miehen kainalosta, jossa olen nyt onnellisesti 10 vuotta ollut.
Aloittaja kirjoitti:
"Kun tiedät että pystyt olemaan yksin, viihdyt ajatustesi ja itsesi kanssa, niin toisen antama palaute ei ole elämän ja kuoleman kysymys (ja palautteella tarkoitan, että esim. jos mies pettää, niin et luule että se on sinun vikasi koska et ole "tarpeeksi hyvä", vaan tiedät että mies pettää koska miehellä on jotain ongelmia itsensä kanssa).
Kun tiedät olevasi itsellesi tarpeeksi hyvä, sinun ei tarvitse alistua pakkoajatuksille ja pelkäämään, että joku muu käytöksellään määrittelisi sinun arvosi ihmisenä ja naisena"Tämä oli todella viisas ja mieleenpainuva teksti mitä joku tuolla ylempänä kirjoitti. Miten voisin sitten kehittää itseäni niin että tuntisin itselleni olevani tarpeeksi hyvä ja riittävä, ja että mahdollinen pettäminen ei tuntuisi henkilökohtaiselta, vaan tietäisin että se johtuu miehen omista ongelmista? Miten pääsen pois noista pakkoajatuksista?
Minulla auttoi kun olin yksin. Viimeisimmän mustasukkaisuuden takia kariutuneen suhteen jälkeen tajusin, että näin ei voi jatkua, oma huono itsetunto oli aiemmin heti seurustelun kariuduttua laittanut epätoivoisesti etsimään äkkiä uutta suhdetta, ja voi vain kuvitella ettei epätoivosta syntyneet suhteet oikein toimineet. Mustasukkaisuus oli niin kuluttanut minua, että tajusin etten voi jatkaa enää samalla tavalla, ja niinpä päätin että olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa (jonka huonous nyt oli lähinnä siis itseaiheutettua mustasukkaisuudella ja draamalla). Olin omillani, vietin aikaa ystävien kanssa ja tosiaan sain sen tunteen että seison omilla jaloillani, olen oma itseni enkä yritä miellyttää ketään tai muuttaa itseäni varmistaakseni ettei minua hylätä, ja siitä se sitten lähti. Sitten tapasinkin mieheni juuri kun olin elämääni ja itseeni täysin tyytyväinen, ja olen kyllä edelleen 15 vuoden jälkeenkin :)
Eli onko minun ainoa keino "parantua" tästä että eroan ja olen itsekseni, ilman mitään uusia suhteita siis?
Aloittaja kirjoitti:
Eli onko minun ainoa keino "parantua" tästä että eroan ja olen itsekseni, ilman mitään uusia suhteita siis?
Eiköhän se parisuhdeterapia auta jos siihen sitoutuu.
onko käsite 'itsensä toteuttava ennuste' tuttu?
Vierailija kirjoitti:
onko käsite 'itsensä toteuttava ennuste' tuttu?
Ei...?täytyy tutkia...
Pyritkö tällä siihen, että toivoisit miehen enemmän kertovan miten rakas sinä olet hänelle, miten tärkeä olet hänelle, miten paljon hän sinua rakastaa ja että ei koskaan haluaisi sinua pettää, että hän ei sinua hylkää. Olenko ainut joka ajattelee asian näin?