Miksi ei saisi olla nirso?

Junttia, epäkohteliasta ja antaa nyrpeän vaikutelman ettei edes maista. Sen verran pitää oppia sietämään ja syömään, että esim. kyläillessä kunnioittaa isäntäväkeä, vaivannäköä että ruokaa on tehty ja pystyy edes maistamaan. Ravintolassa ja kotona voit valita mitä syöt. Nirsoilija tekee yleensä ison numeron itsestään ja mieltymyksistään, on riesa muille. Allergiat eri asia.

Heittäisin tommosen mamman niskapers otteella jos tänne tulis nirsoilemaan

Nirppanokkailu on junttia.

Vierailija kirjoitti:

Junttia, epäkohteliasta ja antaa nyrpeän vaikutelman ettei edes maista. Sen verran pitää oppia sietämään ja syömään, että esim. kyläillessä kunnioittaa isäntäväkeä, vaivannäköä että ruokaa on tehty ja pystyy edes maistamaan. Ravintolassa ja kotona voit valita mitä syöt. Nirsoilija tekee yleensä ison numeron itsestään ja mieltymyksistään, on riesa muille. Allergiat eri asia.

No ei minun kyläpaikoissani ole tuollaista kattausta ollut.

Nälissään en ole ollut enkä nurpistellyt.

Ei kaikkea tarvitse suuhunsa laittaa mitä näkee.

No onhan niitä ruokia mitä en syö, mutta en pidä meteliä siitä. Jätän vain väliin kyseisen ruokalajin.

Nirsoilu on myös vallan käyttöä. Tuodaan esille omia eritystarpeita ja vaaditaan muita sopeutumaan niihin.

Kyllä se ottaa päähän kun lapselle ei kelpaa mikään. Nykyisin en edes kutsu toista lasta syömään koska mikään ei kelpaa. Syö leipää ja jugurttia, joskus banaanin. Välillä kokkaa itse itselleen jotakin. Ruuassa ei saa olla mitään vihanneksia, ei edes pientä murusta tai ei edes maista. Nykyisin pystyy syömään jo jugurttia jossa on marjoja. Ennen kelpasi vain vanilja tai banaani jotka on täysin sileitä.

On käyty ammattiauttajallakin asian puitteissa, sanoivat että ruisleipä on terveellistä ja on hyvä ruoka. Monivitamiineja syö sitten. Ihmeen terve on ollut.

Toinen lapseni syö ihan kaikkea ja rakastaa erilaisia ruokia. Miten voi sisaruksista tulla niin erilaiset??

Valkiokoiva saa tirtysti olla, ei siinä mitään. Nirsoiluun liittyy huono käytös: nirso tekee itsestään ja valinnoistaan suuren numeron. Nirso saattaa jättää emännälle kertomatta etukäteen mitä ei syö, vaikka on menossa ruokakylään. Sitten hän alkaa pöydässä kysellä mitä ruoka sisältää ja onko mitään tilalle "kun mä en ole koskaan edes maistanut tuota ja tuota". Ohjelmanumeroon voi sisältyä myös yökkäilyn ja inhonväristysten matkimista. Ruokapöytään leviää huono fiilis. 

Syö kaikessa rauhassa niitä ruokia, jotka sinulle maistuvat. 

Nirsot on itsekkäitä. Ei voi koskaan arvostaa muiden toiveita tai niiden tekemiä ruokia. Aina niiden mielen mukaan pitää mennä syömään, koska muuten ne ei syö mitään, ja sitten pyörtyilee ja kiukuttelee nälissään. Tai marttyyreina närppivät jotain näkkileipää ja huokailevat että 'mä en tee mitään numeroo tästä'. Nirsojen kylään kutsuminen on aina yhtä painajaista, kun ei voi mitään muuta laittaa kuin jotain karjalanpiirakoita, joista ne näkertää riisinjyvätkin pois kun ne 'ällöttää'. Lapsensakin opettavat samanlaisiksi kitisijöiksi, ettei tarvitsekaan maistaa tai syödä mitään mitä ei halua. Kiva niitä lapsia on sitten koulussa yrittää syöttää, kun äitikin on sanonut ettei ole pakko. 

Mä väitän, että suurimmalla osalla ihmisiä on jotain sellasia ruokia, joista ei tykkää. Tekeekö se ihmisestä nirson?

Mun  mielestä mikään pakko ei ole kaikesta tykätä, mutta jos ruokatottumukset rajoittuu todellakin vain muutamiin ruokalajeihin, niin kyllä se tekee elämästä vähän vaikeaa. Tiedän perheen isän, joka on hienossa ravintolassa asiakkaan kutsumana tilannut ruuaksi pelkät ranskalaiset perunat. Ei siis koko listalla muuta mikä maistuisi. Se oli mielestäni jo aika käsittämättömän nirsoa.

Kolmesta lapsestani yksi on tosi rajoittunut ruoan suhteen. Se on älyttömän rasittavaa. On ollut aina. Olen monesti miettinyt mitä olen tehnyt väärin. Oli pienenä tosi valikoiva, joten annoin sitten vain sitä jota suostui syömään, jotta edes söisi jotain. Tässä on tulos.

Jos ei tee nirsoilustaan numeroa, ei siitä mitään haittaa ole. 

Tietenkin saa olla nirso aina, kun laittaa itse omat syötävänsä. Juhliin ja kyläpaikkaan kannattaa ottaa silloin omat ruuat mukaan.

Nirsona yleensä sen numeron nostaa kyllä muut. Kohteliaasti kun ilmoitat ettet syö kalaa, alkaa jumalaton meteli ja tivaaminen:

"Ai miksi et?"

"Oletko edes maistanut?"

"Etkö mitään kalaa? Etkö edes.."

Jne. Olen aikuinen ihminen, kyllä minä tiedän mistä pidän ja mistä en. Pahimpia ovat nämä jotka yrittävät opettaa pitämään jostakin heidän herkustaan. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Junttia, epäkohteliasta ja antaa nyrpeän vaikutelman ettei edes maista. Sen verran pitää oppia sietämään ja syömään, että esim. kyläillessä kunnioittaa isäntäväkeä, vaivannäköä että ruokaa on tehty ja pystyy edes maistamaan. Ravintolassa ja kotona voit valita mitä syöt. Nirsoilija tekee yleensä ison numeron itsestään ja mieltymyksistään, on riesa muille. Allergiat eri asia.

Voi olla nirso ilman showta, mutta usein näin ei ole.

Pakko myös sanoa, että yksi pahimmistä hajuista on purkkitonnikala ja se maistuu aivan sietämättömältä, ihan kuin kissan ruokaa. Viikko sitten kylässä otin tonnikalasalaattiastian, koska ajattelin olla rohkea ja maistaa, mutta en pystynyt haistettuani sitä. Mielestäni tein oikein.

Nro 7 jatkaa: lapsi on tosi itsepäinen. Oon yrittänyt lahjontaa, houkuttelua, pakottamista, miniminipieniä annoksia, että maistaisi edes murusen. En jaksa enää. Jos tulee urputtamaan aikuisena että mikset pakottanut niin en ota kyllä vastuuta. Tosiaan perheneuvolassa sanottiin että syömisestä ei kannata tehdä numeroa. Hyvä jos lapsi syö edes jotain ja kasvaa ja kehittyy normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Nirsona yleensä sen numeron nostaa kyllä muut. Kohteliaasti kun ilmoitat ettet syö kalaa, alkaa jumalaton meteli ja tivaaminen:

"Ai miksi et?"

"Oletko edes maistanut?"

"Etkö mitään kalaa? Etkö edes.."

Jne. Olen aikuinen ihminen, kyllä minä tiedän mistä pidän ja mistä en. Pahimpia ovat nämä jotka yrittävät opettaa pitämään jostakin heidän herkustaan. Huoh.

Lisätään vielä etten ole koskaan muita kieltänyt syömästä jotain mistä en pidä. Ilmoitan aina että tehkää vaan sitä ruokaa, minä ostan omat eväät. Jotkut sitten pahoittavat tästä mielen. Ihan turhaan.

Viestiketjun perusteella jokainen vegaani on vain nirso. On junttia kieltäytyä syömästä liharuokaa.

Vai onko niin, että jos nirosutta perustelee vegaaniudella, niin se on suorastaan ihailtavaa?

Mulla nirsoilu käy jotenkin älyttömästi hermoon ja on yksi pahimmista turn-offeista toisessa sukupuolessa. Veikkaan, että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että sekä oma isäni että ex-puolisoni ovat hyvin nirsoja. - En koskaan hieronut kummankaan naamaa lautaseen, vaikka mieli teki monesti...Ensin näet kokkaamisen vaivan, teet hyvää ruokaa hyvällä mielellä, ja sitten tulee The Siiviläkurkku, vetää naamalleen kärsivän ilmeen, tökkii ruoka haarukalla ja narisee "onks tässä tomaattia/hapanmaitotuotteita/sieniä/kalaa/riisiä (todenmukainen lista), TIEDÄTHÄN sä etten mä syö niitä."

Mun vanhemmat on olleet yksissä nyt 40 vuotta, ja isälle on syötetty valtava määrä nou-nou -ruokaa samalla metodilla kuin lapsille, siitä ei vaan kerrota. Aina on kehunut hyväksi, joten suu on ilmeisesti tuohesta kun ei tunnista niitä inhokkeja; viimeksi oltiin kebabilla ja sinne menivät niin jogurtti- kuin tomaatikastikkeetkin, namnam.

Exän pistin kiertoon muista syistä jo yli 10 vuotta sitten. Tytär raportoi, että iskä osaa nykyään syödä riisiä.

Eli kaikille jotka sanoo etteivät juo kahvia, voi sitä tarjota siitä huolimatta ja jos ei juo on nirso. Asia selvä, en enää osta teepusseja keittiön kaappiin happanemaan.

Jos isäntäväki vetää pultit siitä etten edes maista silliä tai aladoobia, niin siinähän vetää. Yleensä tarjolla on jotain muutakin, ettei kukaan edes kiinnitä huomiota ettei joku ota jokasorttia :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ottaa päähän kun lapselle ei kelpaa mikään. Nykyisin en edes kutsu toista lasta syömään koska mikään ei kelpaa. Syö leipää ja jugurttia, joskus banaanin. Välillä kokkaa itse itselleen jotakin. Ruuassa ei saa olla mitään vihanneksia, ei edes pientä murusta tai ei edes maista. Nykyisin pystyy syömään jo jugurttia jossa on marjoja. Ennen kelpasi vain vanilja tai banaani jotka on täysin sileitä.

On käyty ammattiauttajallakin asian puitteissa, sanoivat että ruisleipä on terveellistä ja on hyvä ruoka. Monivitamiineja syö sitten. Ihmeen terve on ollut.

Toinen lapseni syö ihan kaikkea ja rakastaa erilaisia ruokia. Miten voi sisaruksista tulla niin erilaiset??

Meillä tuon aiheuttaa aistiyliherkkyys. Lapsi ei syö esim jogurtteja ollenkaan, hyvin harvoin ehkä banaanijogurttia joka on sileää. Kiisselit ei mene, keitoista jättää sipulit yms syömättä. Melkein voi yleistää, että kaikki lössö ja limainen jää syömättä. Esim keitetyt mansikat ei mene, mutta tuoreena pienet mansikat kelpaa. Moni pitää nirsoiluna, mutta sitä se ei ole.