**Sunny SUNDAY HUHTImasut =)**
Aurinkoista ja varsin kylmän kirpakkaa sunnuntai aamua!
Ollaan täällä mummilassa ja mukavan tehottomasti on aamu pyörähtänyt käyntiin... :) Lapset ovat tuossa ukin kanssa ulos lähtelöimässä, minä odottelen, että mies selviäisi punttisalille kanssani lähtemään. Päästään miehen kanssa kahdestaan, JIPIIIIII!!!!! Nää on aina näitä hyviä puolia mummiloissa vierailuissa, koska muulloin meillä ei KOSKAAN ole lapsenvahtia. Tuntikin yhteistä aikaa tekee terää:)
Olo on mammalla mitä turvonnein, ja vauvan liikkeet olleet ehkä hiukan hiljaisempia nyt viikonlopun aikana. Luulisi, että yltiökylläinen määrä sokeria aiheuttaisi vatsa-asukissa päinvastaisen reaktion, mutta ei näköjään! Kyllä tuntuu taas, että on kiva elää tuleva viikko kevyemmin, (ruisleipää nakertaen;)), on varmasti tullut kaksi lisäkiloa pelkästään kahden viimepäivän aikana... Ne on nää turvottavat vierailut maalla.
Ensi viikolle meillä onkin taasen liki joka päivälle jotakin ohjemaa lasten kanssa. Huomaa, että hiihtolomaviikko on ohi! Esikoinen on innoissaan, kun päästään kerhoihin, ja on kavereita:) Neuvolaa täytyy odotella perjantaisiin saakka... Kokoarviosta ajattelin siellä keskustella.
Mutta nyt aurinkoiseen pakkasilmaan, ja vyöryen kuntosalille;)
tilda ja jytky, 34tasan!
Kommentit (8)
Kyllä antaa tuo auringon valo heti lisää energiaa ja hyvää mieltä! :) Täytyy lähteä tässä jossain vaiheessa ulkoilemaan oikein kunnolla. Eilenkin kyllä miehen kanssa käytiin tunnin lenkillä ja se teki hyvää. Olenkin pyrkinyt käymään joka päivä vähintään puolentunnin kävelyllä. Muuten tuntuu että sisälläolo alkaa ahdistaa liikaa.
Minulla on nyt kotona ollessa kamalasti virtaa. Tekisi mieli koko ajan pestä ja puunata ja kääntää koko kämppä ylösalaisin. Mieskin jo vähän kattoo tätä touhua, kun koko ajan mietin mitä oikein voisi siivota ja touhuta. Ehkä tämä on nyt sitä pesänrakentamista... :D Ikkunoita ei viiti vielä pestä. Säästän sen parin viikon päähä, että ovat sitten kirkkaat mahdollisimman pitkään.
Perjantaina käytiin hakemassa se kaukalo, hoitoalusta ja kylpyamme. Tehtiinpä hyvät kaupat ja saatiin roimasti alennusta. Varattiin sitten jo vaunut ja itkuhälytinkin ja katottiin sänkyä. Ei vaan ihan osattu vielä päättää mikä malli ja väri olisi sopivin. Elämän suuria ongelmia! :D
Vointi on kaikin puolin hyvä ja masussa liikutaan ihan sopivasti. Saatiin varattua parin viikon päähän loppuraskauden ultra. Jännittää kyllä mitä uutta sieltä kuullaan ja nähdään. Toivottavasti saatais kurkattua pikkuisen kasvoja, kun se viimeksi vain takaraivoaan meille näytti...
Mutta nyt hommiin... Nauttikaa auringosta joka iikka! :)
hmar, 34+6
Tultiin just kävelyltä, ei menty lujaa eikä kauaa, mutta alavatsaa " särkee" nyt koko ajan, ei tunnu supistukselta vaan siltä kun vauva kellottelis siinä ja se repeis justiinsa;-)
Eilen oltiin vähän ostoksilla, saatiin keväiset verhot ja tyynynpäälliset olkkariin, mutta ei sitä kauaa jaksanut kierrellä ja vaatteit en katsellut yhtään.
Pipsukka: Minulla oli vauvan sairaus tiedossa ja suurin osa ystävistäni tiesi, että vaikeuksia on tulossa, tiesimme että sydänvika oli vaikea ja leikkauksia tulisi monta, sitä emme tienneet, että vikaa oli myös vauvan keuhkoissa ja mitään ei sitten ollutkaan tehtävissä:-(
Hirmu vaikeaa on mielestäni kohdata edelleen vauvansa menettänyt, koska mitään lohdutuksen sanoja ei minulle ainakaan ollut. En voinut ymmärtää miksi sairaalassa elämä jatkui, vaikka minun tuntui loppuneen. Kuinka toiset äidit saivat vauvansa syliin, mutta minä en. Pahimmat kommentit mielestäni oli niiltä, jotka lohduttelivat silä, että olin nuori ja tulisin saamaan lisää lapsia. En minä halunnut toista lasta korvaamaan sitä menetettyä, halusin silloin tietysti juuri sen vauvan. Suru on valtava se on pohjaton ja ei se taida koskaan hävitä kokonaan, ajan kanssa surun kanssa pystyy elämään ja se muuttaa muotoaan. Minulla selviytymis keinot olivat yksinkertaisesti se, että sain puhua, puhua ja puhua. Oma äiti ja muutama ystävä olivat kuuntelussa väsymättömiä, ehkä ei löydy sanoja tai keinoja lohduttaa toista, mutta jos sureva haluaa puhua niin kuuntelukin auttaa. Minä sain äidiltäni sellaisen pienen patsaan jossa on käsi ja pieni ihminen, sen on tehnyt joku nunna ja nimi taisi olla jumalan kämmenellä, silloin ajattelin, että vauvalla on kaikesta huolimatta hyvä olla. Äitini myös kirjoitti vauvalle kuolinilmoitukseen todella kauniin runon ja sekin helpotti suunnattomasti. Minulla oli esikoinen, joka piti kiinni arjessa se auttoi toipumisessa.
En muista mitenkään olleeni katkera raskaana oleville, mutta samoihin aikoihin kun oma vauvani kuoli, niin kaveri teetti abortin se tuntui todella pahalta. Mielestäni omaa seuraa kannattaa ainakin tarjota ystävällesi, tietysti voi olla, että ystäväsi haluaa olla asian kanssa yksin. Aika on paras apu yleensä ja tietty uusi raskaus ( vaikken sitä halunnut tuttavilta kuulla) itse olen synnyttänyt kolme tervettä lasta tämän enkeli vauvan jälkeen, mutta jokainen on oma yksilö, eikä korvaa toistaan.
Mua on alkanut hirvittää synnytys! Just puhuin tutun kanssa, joka pyöräytti viidennen, että näillä viikoilla haluaiskin mennä sectioon...Kun nyt jo kuudennella kerralla tietää mitä on edessä;-)) No eiköhän tämäkin alakautta puserreta ni kuntoutuminenkin on nopeampaa..
Nyt lähden kyläilemään!
Ponnari & Masukki 35+1
Kyllä pitkään onkin talvi kestänyt, liiankin. Vaikka viimevuonna tähän aikaan oli vasta ne kovat pakkaset. Eipä sitä enään muista.
Koskettava tuo Ponnarin kokemus. Vaikeaa kyllä ymmärtää miten noinkin voi käydä:( Vaikka juuri eilen ajattelin tuskissani ja pelkäsin todenteolla mitä tuleman pitää. Näin jo silmissäni itseni sairalassa ja jotain hirveetä tapahtuvan. N. kahden maissa päivällä alkoi mahaa särkeen, tiesin heti sen olevan sitä. Cysta on mulla munasarjoissa aina silloin tällöin puhjennut, ja se tekee ihan SAIRAAN kivun. Kuin henkeä vietäis.
Neljän maissa olin ihan tulessa, vaikka olin särkylääkettäkin jo ottanut. Sitten ei muutakun pari tuntia oksennusta ja se vähän aina helpottaa. Selkää poltti ja suppareita tuli tunnin ajan kolmen min. välein. Sitten alkoivat tuleman 10min. ja myöhemmin 15 min. välein. Siinä tunnin aikana kun olin niin kipeä, etten tajunnut oikeen olenko lähdössä synnyttään vai räjähtääkö gynegologinen alue ajattelin taas kerran, kuinka onnellisia saadaan olla kun ollaan terveinä ja vähän kolottelee jostain vaan.
Ei aiemmissa raskauksissa ole onneksi näitä ollut. Sain nämä ilmeisesti kaksossiskoltani, jolla alkoi nämä silloin kun minä oli synnyttänyt esikoiseni. Sisko on lapseton, mutta kokee jotain ihme särkyjä aina kun oon synnyttänyt. Sympatiaa kaksosilla ilmeisesti. Hänellä loppui cystat, ja minulla alkoi. Vaihdettiin osia vaan. Esim. silloin kun synnytin esikoisen ja jälkeisiä oli jäänyt kohtuun, sain kohtutulehduksen. Kaksoseni kiidätettiin samaan aikaan kuin minua munasarjatulehduksen vuoksi samaan sairalaan. Sisko tuli sitten tippaletkun kanssa mun huoneeseen morjestaan, ja lääkärit ihmettelivät tätä yhteensattumaa hirveesti. Kyllä kait me eletään symbioosissa sitten.
Tarvis varmaan rauhottaa tahtia, mutta minkäs teet kun en osaa olla paikallani kovin hyvin. Nytkin tekis mieli leipoa sämpylöitä taas. Entiset on syöty ja esikoinen pyytää aina lämmintä sämpylää - ite tehtyä. Onhan se vietävän hyviä. Saunan saa mies kyllä pestä vielä ennen synnäriä kunnolla. Muuten oon minäkin siivoillut kaikki kuntoon. Verhoja katselen sitten vähän lastenhuoneisiin ja makkariin keväämmällä uusia. Jahka tuo aurinko alkaa vähän enemmän vielä tulla näyttäytymään.
Ihanaa sunnuntaita ystäväiset!
Lumo 36+6. Parin viikon päästä voidaan hyvinkin jo imetellä... ihanaa!
Huh huh, rippijuhlat on nyt siis ohi ja samalla yksi " etappi" tässä minun raskausaikanakin. Päämääränä kun oli päästä siskon juhliin vielä... nyt edessä onkin sitten lähinnä synttäreitä, viimeisenä minun (18.4.) johon mennessä vauvan TÄYTYY olla jo maailmassa.
Oli vaan kova päivä. Kirkonmenotkin kesti 2 tuntia ja rapiat päälle. Poitsu ei tietenkään sitten nukkunut päiväunia ja koisaa nyt, nukahti heti kun autoon päästiin. Ihan kiva oli nähdä sukulaisia, mutta muutaman tunnin jälkeen olin jo niin rätti etten jaksanut enää seurustella ja lähdettiin siis kotia kohti...
En tosiaan saata kuvitella vauvan menettäneen tuskan määrää. Vaikka se nykyään on harvinaista, ei silti mahdotonta - ja sukukirjaa selatessa tulee suorastaan yltiöpaha olo, kun esim. mummoni sisarussarjasta on yli puolet kuollut vauvana tai pikkulapsi-iässä. Ja seuraavaksi syntyvälle annettu sama nimi kuin jollain edesmenneistä lapsista oli, mikä tuntuu aika järkyttävältä sekin - ihan kuin olisi yritetty jotenkin korvata kuollut lapsi! Vaikka vauvat ovat aika " kestäviä" ja syntyminen sinänsä hirveä ponnistus, niin silti niin pieniä ja haavoittuvaisia. Sitten vielä jotenkin se, että vakavasti sairas lapsikin on " turvassa" äidin kohdussa mutta täällä ulkomaailmassa ei enää pärjää... nyyh.
Mutta nyt esikoinen heräsi, jtoen ei kun leikkimään... taitaa tulla kitunen ilta, mutta onneksi saa pian pukata pojan yöunillekin sitten jo.
Palaillaan aamulla pinoon... ja tosiaan, varmaan jo viikon sisällä meistä joku jakaantuu :)
eikkuli, 36+4
Aivan ihana keli oli täälläkin tänään! Oli vaan pakko painua ulos pulkkailemaan ja liukumäkeen ( siis minä vedin pulkkaa ja katsoin kun tyttö laski mäkeä=) vielä iltasellakin. Nyt auringon laskettua maltettiin sitten tulla sisälle.
Laitoin juuri vauvalle pari tuttia kiehumaan, olen siis taas kerran pakkaamassa sairaalakasseja. Mies kotiutui puoliltapäivin apinaristeilyltään ( 48h risteily, jonka joka vuosi poikien kanssa tekevät) jännitti kovasti, että jos vauva syntyykin juuri silloin kun mies on toisella puolella " jokea" pelti kiinni. Eli taas on yksi etappi saavutettu! Nyt saat syntyä poikakulta jos tahdot!
Käsittämätöntä, että huomena alkaa viikko 37... aika taas vaan katosi!
Onko Finmar vielä maisemissa? Koitin nimittäin etsiä sitä meidän odotuslistaa, josta tulee pian SYNTYNEIDEN LISTA!!!!!
Jaaha, taitaa olla parempi rauhoittua tai poika tosiaan saadaan vielä tänään maailmaan.
Peppinetta 36+6!
eipä ole joutanut kirjoittamaan.Kävin katsomassa la listaa,näytti jokunen oysissa synnyttävän mahd.yhtäaikaa mun kanssa. Raskaus on mennyt hyvin.Kilojakin tullut ihan kiitettävästi,vähempiki olis voinut tulla. Vauva potkii ja pyörii kunnolla mahassa.
Ens viikolla olis taas neuvolaan aika. Vauvan vaatteita on jonkun verran tullut hankittua kun sukupuolenkin tietää (jos sitten lääkäri katsoi sukupuolen oikein). Pitäs joku päivä vauvan vaatteet pestä ja laittaa valmiiksi. Äitiyspkl:lle pitäs vko 38 mennä jolloin katsotaan vauvan koko ja mahd.käynnistäminen. Toivon mukaan ei nyt tulis kovin isoa vauvaa.
Tuntuu että päivät menee äkkiä,toivon mukaan myös tämä loppuaika menis nopeaa ja pääsis tästä isosta mahasta erilleen...Täytyy lähteä iltapalaa laittamaan lapsille.
Mari-anna rv 33+2
onpa ollut ihana ilma tänään, oikein kunnolla auringonpaistetta. ja me on ulkoiltu reippaasti. ensin aamupuuron jälkeen lähdettiin ystäväperheen kanssa 30km:n päähän mäenlaskuun ja lasten iloksi syötiin hesessä. sitten vielä iltasella käytiin luistinkentällä. esikoinen sai jouluna hokkarit ja sitten on yritetty treenailla silloin tällöin.
ja kyllähän lapset sammuivat touhu-päivän päätteeksi, iltapalan jälkeen nopeasti. ei meillä yleensäkään ole mitään nukuttamis-/nukahtamisongelmia, mutta tänään silmät meni molemmilla kiinni kuin katkaisimesta.
mun (ja tietysti mies sais olla kaverina) pitäisi täyttää huomiseksi hoitotädille sellaiset lasten varhaiskasvatus-kaaviot ja plääh, tosi nihkeää. ei ole yhtään fiilistä sellaiseen nyt ja tulinpa sitten tänne nettiin.
sanoin tänään miehelle, että nyt alkaa ne tuskaiset viikot, kun joka päivä miettii, että milloin sitä lähdetään synnyttämään? vaikka kuin yritän tehdä selväksi, että la:n yli menee, niinkuin edellisetkin vauvat, niin silti. pitää vaaan asennoitua odottamaan (tosiaan helpommin sanottu kuin tehty)
nyt menen miehen viereen sohvalle ja pyydän pienen jalkahieronnan.
illan jatkot!
terkuin lotta ja vauveli 36+5
Ihana auringonpaiste täällä Etelä-Suomessa myös paistattelee! Olin lenkillä ja sai uutta energiaa taas päivään. Voipi olla että meidän sunnuntai koostuu kotona löhöilystä... Mainittakoon että sain harvinaisen pitkät yöunet. Kymmeneltä menin nukkamaan ja heräsin virkeänä viideltä mutta tunnin valvomisen jälkeen sain unen päästä kiinni ja nousinkin vasta puoli yhdeksältä! Lueskelin tuossa ihana odotus-kirjaa ja suosittelen muillekin, hyviä juttuja ja uusinta uutta tietoa kun tämän vuoden painos. Kirjastosta saa meilläpäin jo.
Huhti 33+3