Saako nirso lapsesi joulupöydässä jotain eri ruokaa

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa nyt mitä teillä on nirsoille tarjolla joulupöydässä. Myös te aikuiset nirsot, mitä syöt jouluna?

Meillä on ollut esimerkiksi lihapullia, keitettyjä perunoita, keitettyjä tai höyrytettyjä kasviksia. Tietysti salaattia, useimmiten kaikki ainekset erikseen. Niin, ja sitä lihatonta makaronilaatikkoa, mitä joku aina jaksaa ihmetellä. Vuosikausia pöytää nostettiin myös ketsuppipullo, ja sitä saa tänä joulunakin jos muuten ei mene ruoka alas.

t. se kahdesta rosollista maininnut

Lapsuuteni joulut.

Kuusi koristeltiin niinkuin äiti halusi.

Jouluruokaa oli pakko syödä.

Saunassa oli pakko käydä vaikka siellä tuli huono olo.

Lahjoista piti iloita vaikka toiveeni ohitettiin ja sain aina samanlaiset lahjat kuin. Siskollla oli kuulemma paremmat toiveet ja tasapuolisuuden nimissä kumpikin sai samat.

Se oli semmoista hauskaa äidin ohjaamaa teatteria jossa jokaisen tuli suorittaa roolinsa.

Omille lapsille tarjoan toiveidensa mukaista herkkuruokaa. Ihan niinkuin kaikille muillekin.

En ymmärrä mitä juhlaa siinä on että on pakko syödä pahaa ruokaa. Kuuluu vissiin suomalaisiin perinteisiin että pönötetään ja syödään huonoa ruokaa.

Te, joiden mielestä pitää pakottaa lapsi maistamaan: miten pakotatte lapsen, jos hän ei suostu maistamaan? Työnnättekö ruokaa suuhun väkisin vai? Mitä hyvää siirä seuraa? Minun kolmesta lapsestani yksi oli hyvin nirso. Ei häntä saanut millään maistamaan mitään, jos hän ei itse alunperin halunnut. Joulu ei ollut ongelma, koska joulupöydässä hänellekin löytyi aina jotain kelpaavaa, ainakin keitetyt perunat ja lohi. Monet muut tilanteet olivat selvästi hankalampi.

Nykyisin tämä lapsi on jo aikuinen ja syö hyvin monipuolisesti erilaisia ruokia.

Joulu on kyllä vaikea. Sukuni perinteisessä joulupöydässä ei ole edes sitä leipää tai perunaa, joita voisi syödä.

Lipeäkalan hajukin etoo, laatikoista en tykkää yhtään ja punaista lihaa en syö. Sillit ja säilykeherneet eivät ole suosikkejani, mutta niitä voi syödä. Eipä siinä hämäläisessä joulupöydässä muuta olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vastannut tuohon maistamiseen! Miten voi tietää ettei tykkää, jos ei edes maista?

Kyllä meillä lapsi sen muutaman kerran on niitä laatikoitakin maistanut, että tietää, ettei tykkää jostain. En mä halua, että toisen pitää joka joulu hampaat irvessä jotain porkkanalaatikkoa maistaa, kun jo edellisvuosilta on selvää, ettei se maistu.

wt-mamma kirjoitti:

Ihan kamalia kommentteja täällä! Siinähän sitä on juhlan tuntua, kun lapsi "nakertaa" perunoita voisulan kanssa joulupyhät! Miettikää nyt vähän aikuiset ihmiset! Jouluna ehdottomasti pöydässä pitää olla jokaiselle jotakin herkkua, ihan sama vaikka olisi ranskalaisia ja lihapullia.

Samaa mieltä ehdottomasti. Itse tykkään kokata niin, että kaikki nauttii ruokailusta. Ihan sama vaikka perinteet vähän rikkoutuukin. No mutta minulla ei ole nirso lapsi, joten ehkä olen jäävi vastaamaan kysymykseen. Väitän silti, että nirsous ei ole opittu, vaan joillekin lapsille jostain syystä luonnollinen tila. 

Meillä on jouluisin kukkakaaligratiinia tai kikhernemuhennosta mulle, miehelle ja lapsille valmistan yleensä kanaa (lasten suosikkiruokaa). Vihersalaattia lisäksi. Ruokajuomaksi lapsille maitoa ja aikuisille limpparia. Jälkkärinä jotain ihanan raikasta rahkaa ja pipareita ja suklaata.

Aamupala meillä on perinteisempi eli riisipuuro.

Kyllä sen selkeästi huomaa onko lasta pienestä pitäen totutettu monipuolisesti uusiin makuihin, vai syötetty pelkkiä ranskiksia ja nakkeja, kun niistä ne vaan tykkää!

Tuli yhtenä jouluna kamala myötähäpeä, kun vietettiin sukujoulua ja jo täysi-ikäisille serkuilleni piti olla makaronilaatikkoa ja lihapullia, vaikka pöytä pursusi juhlaruokia. Lopulta kävi niin ikävästi, ettei sitä makaronilaatikkoakaan voinut syödä kun se oli jäänyt keskeltä vähän kylmäksi, kun oli niin paljon muitakin ruokia lämmitettävänä, niin eihän sitä sitten enää voinut lautasellakaan mikrossa lämmittää kun "no siis hyi, tässä on ketsuppia päällä jo, ja sen pitää olla kylmää". Loppuillan nämä sitten valittivat vähän lisää ja närppivät leipää.

Mielestäni nirsoilu on erittäin junttimainen piirre ihmisessä. Varsinkin yhdistettynä käytöstapojen puutteeseen.

Meillä kukaan muu kuin minä ei varmaankaan ottaisi rosollia ja lanttulaatikkoa kinkun ja perunoiden lisäksi, joten siis pakotan tavallaan syömään lusikallisen edes, niin teinit kuin isänsäkin.

Muuta meillä ei luultavasti pöydässä olekaan, koska kukaan ei hingu muita lajeja.

Meidän nirsot lapset kyllä maistelevat uusia makuja mielellään, mutta kun ei iske niin ei iske.

Mitään pitsaa en kyllä joulupöytään laittaisi, ja ne lihapullat ja nakitkin jäisivät noilta syömättä.

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa nyt mitä teillä on nirsoille tarjolla joulupöydässä. Myös te aikuiset nirsot, mitä syöt jouluna?

Ihan normiruokaa kuten kermaperunoita ja mediumia pippuripihviä punkkukastikkeella. Mä mitään joulua vietä, nautin vaan vapaasta.

Meillä ei ole enää pieniä lapsia (nuorinkin on jo 13v), mutta meillä on jo vuosia kysytty kaikilta perheenjäseniltä, mitä haluavat jouluna syödä. Ja sitten tarjottu ruuat sen mukaan. Sulassa sovussa kinkut ja laatikot ja pizzat :)

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä pitää pakottaa lapsi maistamaan: miten pakotatte lapsen, jos hän ei suostu maistamaan? Työnnättekö ruokaa suuhun väkisin vai? Mitä hyvää siirä seuraa? Minun kolmesta lapsestani yksi oli hyvin nirso. Ei häntä saanut millään maistamaan mitään, jos hän ei itse alunperin halunnut. Joulu ei ollut ongelma, koska joulupöydässä hänellekin löytyi aina jotain kelpaavaa, ainakin keitetyt perunat ja lohi. Monet muut tilanteet olivat selvästi hankalampi.

Nykyisin tämä lapsi on jo aikuinen ja syö hyvin monipuolisesti erilaisia ruokia.

Minäkin olin nirso lapsi ja opin syömään monia ruokia vasta aikuisena. Paitsi niitä, joita mm. koulun alaluokilla pakkosyötettiin. Pakkomaistamisesta jää traumoja, ja miksi kukaan haluaisi väkisin aiheuttaa sellaisia omille lapsilleen?

Omat lapset ei ole normaalisti nirsoja, mutta joulupöydän laatikot yms ei maistu. Yleensä ostan nakkeja lapsille jouluksi

Meillä on joulupöydässä myös lihapullia ja Lihamakaroni laatikkoa

Mutta kyllä muksut syö vähän jouluruokia kin mutta haluan silti että jokainen saa nauttia ateriasta. Jouluna ruokailu ei saa olla kellekään pakko pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen selkeästi huomaa onko lasta pienestä pitäen totutettu monipuolisesti uusiin makuihin, vai syötetty pelkkiä ranskiksia ja nakkeja, kun niistä ne vaan tykkää!

Tuli yhtenä jouluna kamala myötähäpeä, kun vietettiin sukujoulua ja jo täysi-ikäisille serkuilleni piti olla makaronilaatikkoa ja lihapullia, vaikka pöytä pursusi juhlaruokia. Lopulta kävi niin ikävästi, ettei sitä makaronilaatikkoakaan voinut syödä kun se oli jäänyt keskeltä vähän kylmäksi, kun oli niin paljon muitakin ruokia lämmitettävänä, niin eihän sitä sitten enää voinut lautasellakaan mikrossa lämmittää kun "no siis hyi, tässä on ketsuppia päällä jo, ja sen pitää olla kylmää". Loppuillan nämä sitten valittivat vähän lisää ja närppivät leipää.

Mielestäni nirsoilu on erittäin junttimainen piirre ihmisessä. Varsinkin yhdistettynä käytöstapojen puutteeseen.

Kaikkiruokaisuuden ja ranskalaisten ja nakkien välille mahtuu kyllä sellaista aivan normaalia syömistä. Monelle nirsolle yksi suuri nirsouden syy on se, ettei ruuasta saa selvää mitä se sisältää. Tähän yksi vastaus on tarjota selkeää ja helposti itse koottavaa ruokaa. Esimerkiksi kasviksia on helppo tarjota "tunnistettavina" ja joka laji erikseen, sekä kylmänä että lämpimänä.

Kaikille tehdään suosikkeja, eli joulupöydästä löytyy syötävää. Lihapulliakin. Eikä ole pakko maistaa. lapset ovat jo koululaisia/teini-ikäisiä. Jouluna haluan että kaikille maistuu. Kaikki lapsista ovat olleet huonoja syömään jouluruokaa, teinit ovat nyttemmin alkaneet jo tykätä mm. laatikoista ja kinkusta. Alkupalaruokia ovat syöneet aina aika hyvin, eli esim. kylmäsavulohta ja savusiikaa keitettyjen perunoiden kanssa.

Arkena on yksi ruoka ja sitä syödään tai ollaan syömättä. Mutta ei jouluna.

Itse inhosin jouluruokia lapsena. En syönyt edes kinkkua, saati laatikoita. Äiti teki mulle aina uunissa broilerin (vähän kalkkunan tilalle, kalkkuna olis ollut ihan liian iso). Melkein oksensin kerran joulupöydässä kun päätin maistaa rosollia. No, rosolli ei edelleenkään kuulu meidän joulupöytään, se on kammottavan pahaa, mutta kaikkea muuta jouluruokaa olen oppinut syömään vaikka lapsena nirsoilin. Arvostan tosi paljon, että äitini halusi tehdä myös mulle jouluateriasta ihanan ja kivan jutun, ei mitään "nakertakoot perunaa voin kanssa" -juttua. haluan toistaa saman omien lasteni kanssa. Jouluateria on ihana asia, ei mikään pakkomaistamisen paikka. 

Kinkku on usein kuivaa, eikä muutenkaan hyvää, perunalaatikko on aika tylsä ruoka mutta kait sitä voi syödä, punajuuri sattuu kieleen jos on karttakieli/halkeileva kieli.

T: Ihan aikuinen ihminen. Toki noita pystyn silti syömään nälkääni, mutta ei  ole minulle mitään herkku ruokaa, kaukana siitä. Mieluummin söisin vaikka nakkeja ja perunamuusia.

Vierailija kirjoitti:

No kertokaa nyt mitä teillä on nirsoille tarjolla joulupöydässä. Myös te aikuiset nirsot, mitä syöt jouluna?

Meillä on usein nirsoja varten (mutta muutkin saa syödä) keitettyjä perunoita, savusiikaa tai -lohta, salaattia ja rosollin ainekset erillään "raitoina". Näin kaikilla on pöydässä kivaa.

Meillä lapsen pahin nirsoiluvaihe oli lapsen protestoimista syömistä vastaan. Mikään, mitä oli tarjolla, ei olisi kelvannut, vaikka lapsi olisi edellisellä ruoalla juuri sitä ollut vailla. En todellakaan ottanut silloin stressiä siitä, että olisin tehnyt runsaan joulupöydän lisäksi jotain erityistä lapselle, koska ei ollut mitään takeita, että se olisi juuri sillä siunaaman hetkellä hänelle kelvannut. Tuo vaihe meni uhmaiän talttumisen myötä ohi ja nykyään lapsi syö hyvällä ruokahalulla lähes kaikkea, mitä tarjotaan.

Nirsoilun suhteen kannattaa noudattaa yleensä painonhallinnassa käytettyä neuvoa, että sillä ei ole väliä mitä syö joulun ja uuden vuoden välillä, vaan sillä mitä syö uuden vuoden ja joulun välillä.