"Sä laitat ne äidin ostamat korvikset tai et tule sinne juhliin lainkaan"

Voisin kyllä laittaa anopilta saadut rumat korut juhliin mutta en siinä tapauksessa että mies alkaa uhkailemaan että laita tai et tule juhliin :O

Juhlat jäisi kyllä väliin sillä olen kuitenkin aikuinen ihminen joka tekee omat päätöksensä ilman uhkailuja.

Uskomatonta taas että moni on sitä mieltä että ihan ok parisuhteessa uhkailla että tee näin tai muuten et tule juhliin.

Mammat taitaa useinkin uhkailla miehiänsä että pue nämä vaatteet tai jäät kotiin...my way or highway?

HEL-NYC kirjoitti:

Jos aikoisin olla tuon miehen kanssa vielä tuon jälkeen (eli positiiviset puolet korvaavat tuon k-pääsyyden), laittaisin korvikset ja menisin juhliin. Sanoit, että nainen on mukava, joten ole kohtelias ja osoita kiitollisuutta ja arvostusta häntä kohtaan. 

Minullakin on oma tyylini, enkä nauti esim. mieheni ostamista koruista. Kuitenkin lähtiessämme esim. treffeille tms. laitan niitä päälleni koska arvostan häntä. Yhdet juhlat eivät ole maailmanloppu.

Miettisin kuitenkin vielä kahdesti, että haluaisinko olla ihmisen kanssa joka osoittaa moisia ultimaatumeita...

Minä miettisin poikaystävänä, että haluanko olla ihmisen kanssa joka ei voi yksiin juhliin laittaa juhlien sankarin antamia koruja päälle. Joka sattuu olemaan vielä oma äiti ja sillä tavalla vielä yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista ihmisistä maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta taas että moni on sitä mieltä että ihan ok parisuhteessa uhkailla että tee näin tai muuten et tule juhliin.

Mammat taitaa useinkin uhkailla miehiänsä että pue nämä vaatteet tai jäät kotiin...my way or highway?

Jos et laita tätä valitsemaani pinkkiä kukkakrakaa, niin et tule anopin juhliin 😂

Ei taitaisi toimia ihan toivotusti 🙄

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Jos aikoisin olla tuon miehen kanssa vielä tuon jälkeen (eli positiiviset puolet korvaavat tuon k-pääsyyden), laittaisin korvikset ja menisin juhliin. Sanoit, että nainen on mukava, joten ole kohtelias ja osoita kiitollisuutta ja arvostusta häntä kohtaan. 

Minullakin on oma tyylini, enkä nauti esim. mieheni ostamista koruista. Kuitenkin lähtiessämme esim. treffeille tms. laitan niitä päälleni koska arvostan häntä. Yhdet juhlat eivät ole maailmanloppu.

Miettisin kuitenkin vielä kahdesti, että haluaisinko olla ihmisen kanssa joka osoittaa moisia ultimaatumeita...

Minä miettisin poikaystävänä, että haluanko olla ihmisen kanssa joka ei voi yksiin juhliin laittaa juhlien sankarin antamia koruja päälle. Joka sattuu olemaan vielä oma äiti ja sillä tavalla vielä yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista ihmisistä maan päällä.

Kuka uhkailee rakastaan?

Anna ne korut miehellä ja sano että panes ne kuule omiin korviisi vaan tai sinne minne päivä ei paista.

Mitä jos anoppi haluaa sinun laittavan korut ja on sanonut tästä pojalleen? Eikai kukaan mies tajuaisi yhdistää tuollaisia asioita, että pitäisi tietyt korut laittaa tiettyihin juhliin?

Koitappa varmistaa onko tämä nyt anopin vai miehen tahto.

Tee miten haluat, tosin itse potkisin tuollaisen vinkujan pihalle. Valkoiset valheet ovat ok, jos niitä kerrotaan vain siksi että totuus voisi satuttaa kuulijaa. Voit esim kertoa että ne korvakorut eivät sovi pukuusi tai kaulakoruusi.

Ja ei, ei ole epäkohteliasta olla laittamatta niitä antajan juhliin, jo se että otit ne vastaan ja kiitit, on ihan kohteliasta, et sentään ole myynyt niitä tai haukkunut niitä ne saadessasi.

Kun tuolla aikaisemmin mainittiin vanhat suvut, no minä kuulun sellaiseen, ja meillä (etenkin vanhempien suvun jäsenten seurassa) noudatetaan vanhoja perinteitä. Kyllä, me nuoremmat sukulaiset teitittelemme isovanhempiamme (emme omia vanhempia) ja vierailuilla on aina siistit vaatteet, ei mitään farkkuja. Tosin omat isovanhempani pukeutuvat aina pukuun (molemmat isoisät) ja mekkoon ja ulkona hattuun ja käsineisiin (isoäidit). Silti, edes isovanhemmat eivät pahastuneet, vaikka veli ei ole koskaan käyttänyt syntymäpäivälahjakseen saamaansa taskukelloa. Edes juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä poikaystävän perheessä on ollut aina tärkeää huomioida lahjan antajaa.

Minäkin pidän huolen siitä, että kun joku tietty ihminen tulee kylään, laitan esille kyseisten ihmisten antamia tavaroita. Käytän äidin antamaa pöytäliinaa äidin tullessa, laitan miehen antaman kukkakimpun miehen antamaan maljakkoon, kehotan lasta näyttämään, kuinka hienosti hän osaa koota kummien antaman palapelin, kun kummit tulevat kylään, puen lapsen serkun antamaan mekkoon serkkuja tavatessa jne. Minusta se on ihan normaalia käytöstä ja toisten ihmisten huomioimista. Ap:n mieskin on saatettu kasvattaa tähän tapaan ja sen takia hän on aivan ällistynyt, kun ap ei itse luonnostaan tajua tätä asiaa.

Jos ap ei edes ymmärrä tässä vaiheessa ottaa onkeensa, ehkä on tosiaan parasta pistää mies kiertoon ja etsiä oman tasoinen kumppani.

Mulla herää aina tuollaisessa tilanteessa epäilys siitä, ettei lahja ollut mieleinen, vaan se otetaan velvollisuudentunnosta esiin minun tullessani kylään. Siis tottakai mun antama lahja saa olla esillä, mutta jos sen esilläoloa pitää erikseen korostaa (esim. just toi palapelijuttu), niin tulee epämukava olo.

Onneksi mulla on 3 korvista molemmissa korvissa. Viimeisimmän reiän otin n.kuukausi sitten. Kultaa, hopeaa, ja mustaa rodinoitua hopeaa. Ei onnistuisi minun komentaa kylläkään.