"Sä laitat ne äidin ostamat korvikset tai et tule sinne juhliin lainkaan"

Voisin käyttää korviksia muuten, mutta poikaystävän käytöksen jälkeen se ei tuntuisi oikealta.

Jos poikaystävä olisi pyytänyt kauniisti että voisinko harkita laittavani ne korut, olisin voinut suostuakin. Tuollaisen komentelun jälkeen missään nimessä en.

AP, minkälaiset on isot ja rumat korvakorut? Mitä materiaalia? Onko jonkun kotimaisen suunnittelijan?

Kyse on nyt enemmän poikaystävän oikeudesta esittää tuollaisia outoja vaatimuksia kuin anopin tunteista. Jos tietäisin asian olevan äidilleen tärkeä, asiassa olisi jotain järkeä, mutta mistään ei ilmene niin olevan.

Aika törkeästi sanottu poikaystävältäsi, mutta ovatko korvakorut todella niin kauheat että et voisi niitä edes kerran laittaa? Ymmärrän kyllä jos ne eivät millään sinulle sovi, esimerkiksi jos itse saisin kultaiset korvikset jäisivät ne käyttämättä, koska kaikki muut koruni ja asusteeni ovat hopeaa joten en saisi niitä mitenkään yhdistettyä.

Ei tuolla vanhallapiialla mitään poikaystävää ole.

Kunhan trollaa miesvastaisia aloituksia 07.00 - 23.00.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai sinun oma napasi on sinulle tärkein ja sinulla on oikeus elää valitsemasi tyylin mukaan ... mutta olisiko aivan mahdottomasti liikaa vaadittu joskus ottaa huomioon joku toinenkin ?

Elämässä laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. Jollekin oma tyyli on aivan ehdoton (9) ja jollekin toiselle taas sosiaaliset suhteet (2) , toisinaan hinnalla millä hyvänsä. Kultainen keskitie ja kompromissit voivat olla joskus paikallaan.

Juuri näin. Ja jos vielä miesystävän suku on vanhaa sukua, jossa vaalitaan ja kunnioitetaan vuosisatojen perinteitä ja tapoja ja johon myös suvun lapset on kasvatettu.

Jos yhdet korvakorut aiheuttavat noin paljon ahdistusta, niin kannattaa miettiä eroa, sillä et ap. selvästikään kunnioita ja arvosta miehesi toiveita ja sukua, kun kysymys on kuitenkin yksistä sukujuhlista.

Tästä syystä Suomalaisista nuorista ei koskaan enää tule kansainvälisesti menestyneitä, aina on vain minä ja minä ja minä ja en halua ja en halua ja en halua. 

Ja luullaan sisisilmäisesti että maailma on reilu ja kaiken saa maailmalla ilmaiseksi ja mitään kilpailua ei ole, on ilmainen koulutus, on ilmainen lääkäri on ilmaiset asunnot, on ilmainen toimeentulo.

Jos yhdet kaverin juhlat väärissä koruissa on maailmanloppu niin taitaa sinulle tulla kova ja ikävä elämä.

Itku-polku-raivareita-saattaa tulla eteen vielä lisäkin...pelkään pahoin

No aika outo vaatimus mieheltä.

Mutta jos anoppi on kiva ja on niin että ne hänen lahjoittamansa korut merkkaa hänelle paljon ja ehkä juhlissa on jo mietitty sitä että perheen naisten korut on samaa sarjaa tms, niin olisihan se tavattoman epäkohteliasta poiketa kaavasta ja pitää koruja käyttökelvottoman rumina.

Kieli keskelle suuta ja tarkka pohdinta siitä että missä mennään ja mihin jatketaan.

Oletko ap. varma, että vain sinun kauneus- ja tyylitaju on ainut ja oikea?

Entä jos korvakorut ovatkin muiden mielestä kauniit ja tyylikkäät?

Ettei vain miesystäväsi ole vaikuttanut korujen valintaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä Suomalaisista nuorista ei koskaan enää tule kansainvälisesti menestyneitä, aina on vain minä ja minä ja minä ja en halua ja en halua ja en halua. 

Ja luullaan sisisilmäisesti että maailma on reilu ja kaiken saa maailmalla ilmaiseksi ja mitään kilpailua ei ole, on ilmainen koulutus, on ilmainen lääkäri on ilmaiset asunnot, on ilmainen toimeentulo.

Jos yhdet kaverin juhlat väärissä koruissa on maailmanloppu niin taitaa sinulle tulla kova ja ikävä elämä.

Itku-polku-raivareita-saattaa tulla eteen vielä lisäkin...pelkään pahoin

Tämä. Ja olen ties monta kertaa hävennyt silmät päästäni itkupotkuraivari-tyyppien kanssa liike-elämän lahjoista, jota kansainvälisellä tasolla harrastetaan, kun nämä samaiset tyypit eivät enää osaa iloita lahjasta ja kohteliaita, vaan jopa lahjan antajan nenän edessä se heitetään roskiin tai nyrpistetään nenää.

Missä on edes alkeellisimmat käytöstavat ja hienotunteisuus, luulisi nyt jotain löytyvän kun Suomessa on ilmainen koulutusta.

Jos joku käskisi minun pukea jotakin, laittaisin täysin päinvastaiset korut.

No tuollaisen käskyttämisen jälkeen en kyllä korviksia juhlissa käyttäisi.

Menisin kuitenkin juhliin ilman rumia korviksia, koska anoppi on sinut sinne kutsunut ja ne ovat hänen juhlansa. Sitten kutsuisin anopin myöhemmin kahdenkeskiselle lounaalle  (sinun henkilökohtainen lahjasi anopille, käskyttäjäpoikaystävä on tästä ulkona), jossa käyttäisin rumia korviksia anopin mieliksi.

Tämä on tätä päivää. Ollaan niin itsenäisiä ja unohdetaan pelisilmä.

On suurikin uhkaus että laitat korut päälle ?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tätä päivää. Ollaan niin itsenäisiä ja unohdetaan pelisilmä.

On suurikin uhkaus että laitat korut päälle ?

Tätä päivää ei ole komennella toista pitämään koruja, joita ei halua pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävän äiti osti minulle syntymäpäivälahjaksi erittäin rumat, isot korvakorut jotka eivät ole yhtään tyyliäni.

Hänen äitinsä täyttää pyöreitä ja suunnitteilla on isot juhlat. Hänen kaksi veljeään ja heidän avopuolisot on myös kutsuttu. Poikaystävä on nyt ottanut asiakseen vaatia että käytän juhlissa noita rumia korviksia tai se on loukkaus hänen äitiään kohtaan. Kiitin kyllä äitiään kauniisti lahjasta mutta pidän koruja rasiassa enkä käytä.

Pakko kai sitten jättäytyä juhlista pois? Harmi kun olen jo hankkinut lahjan ja äitinsä on mukava ihminen.

Se on kyllä aivan päivänselvä käytöstapoihin kuuluva kunnianosoitus. Ainakin kerran käytät niitä. 

Tai no, riippu tietenkin millaisista piireistä olet, ja millaisista poikaystäväsi. Millaisiin haluaisit kuulua?

Näköjään luulet, että sinulla on enemmän vaikutusvaltaa aloittajaan kuin tämän poikaystävällä, kun kerrat kokeilet onneasi tuossa komentamisessa.

En itse laittaisi ikinä koruja jotka eivät ole tyyliäni. Oma tyyli on nimittäin minulle tärkeä ja hyvin henkilökohtainen asia. En piittaa mihinkään "piireihin" kuulumisesta.

No jos haluaa olla WT niin aivan vapaasti. Ymmärtää anoppikin heti alussa, mitä odottaa tulevaisuudessa.

Voithan sinä nimittää vaikka ketä vaikka miksi. Ei se hetkauta ketään itsevarmaa ihmistä. Koirat haukkuvat jne.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai sinun oma napasi on sinulle tärkein ja sinulla on oikeus elää valitsemasi tyylin mukaan ... mutta olisiko aivan mahdottomasti liikaa vaadittu joskus ottaa huomioon joku toinenkin ?

Elämässä laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. Jollekin oma tyyli on aivan ehdoton (9) ja jollekin toiselle taas sosiaaliset suhteet (2) , toisinaan hinnalla millä hyvänsä. Kultainen keskitie ja kompromissit voivat olla joskus paikallaan.

Niin, se on aina mukavaa vaatia muilta sitä toisten (minun) huomioimista. Onneksi minulle sosiaaliset suhteet eivät ole tärkeitä, niin ei tarvitse mielistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä Suomalaisista nuorista ei koskaan enää tule kansainvälisesti menestyneitä, aina on vain minä ja minä ja minä ja en halua ja en halua ja en halua. 

Ja luullaan sisisilmäisesti että maailma on reilu ja kaiken saa maailmalla ilmaiseksi ja mitään kilpailua ei ole, on ilmainen koulutus, on ilmainen lääkäri on ilmaiset asunnot, on ilmainen toimeentulo.

Jos yhdet kaverin juhlat väärissä koruissa on maailmanloppu niin taitaa sinulle tulla kova ja ikävä elämä.

Itku-polku-raivareita-saattaa tulla eteen vielä lisäkin...pelkään pahoin

Tämä. Ja olen ties monta kertaa hävennyt silmät päästäni itkupotkuraivari-tyyppien kanssa liike-elämän lahjoista, jota kansainvälisellä tasolla harrastetaan, kun nämä samaiset tyypit eivät enää osaa iloita lahjasta ja kohteliaita, vaan jopa lahjan antajan nenän edessä se heitetään roskiin tai nyrpistetään nenää.

Missä on edes alkeellisimmat käytöstavat ja hienotunteisuus, luulisi nyt jotain löytyvän kun Suomessa on ilmainen koulutusta.

Et ole tehnyt päivääkään työtä, vai mitä?

Ehkä poikaystävän perheessä on ollut aina tärkeää huomioida lahjan antajaa.

Minäkin pidän huolen siitä, että kun joku tietty ihminen tulee kylään, laitan esille kyseisten ihmisten antamia tavaroita. Käytän äidin antamaa pöytäliinaa äidin tullessa, laitan miehen antaman kukkakimpun miehen antamaan maljakkoon, kehotan lasta näyttämään, kuinka hienosti hän osaa koota kummien antaman palapelin, kun kummit tulevat kylään, puen lapsen serkun antamaan mekkoon serkkuja tavatessa jne. Minusta se on ihan normaalia käytöstä ja toisten ihmisten huomioimista. Ap:n mieskin on saatettu kasvattaa tähän tapaan ja sen takia hän on aivan ällistynyt, kun ap ei itse luonnostaan tajua tätä asiaa.

Jos ap ei edes ymmärrä tässä vaiheessa ottaa onkeensa, ehkä on tosiaan parasta pistää mies kiertoon ja etsiä oman tasoinen kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä poikaystävän perheessä on ollut aina tärkeää huomioida lahjan antajaa.

Minäkin pidän huolen siitä, että kun joku tietty ihminen tulee kylään, laitan esille kyseisten ihmisten antamia tavaroita. Käytän äidin antamaa pöytäliinaa äidin tullessa, laitan miehen antaman kukkakimpun miehen antamaan maljakkoon, kehotan lasta näyttämään, kuinka hienosti hän osaa koota kummien antaman palapelin, kun kummit tulevat kylään, puen lapsen serkun antamaan mekkoon serkkuja tavatessa jne. Minusta se on ihan normaalia käytöstä ja toisten ihmisten huomioimista. Ap:n mieskin on saatettu kasvattaa tähän tapaan ja sen takia hän on aivan ällistynyt, kun ap ei itse luonnostaan tajua tätä asiaa.

Jos ap ei edes ymmärrä tässä vaiheessa ottaa onkeensa, ehkä on tosiaan parasta pistää mies kiertoon ja etsiä oman tasoinen kumppani.

Anoppi nyt jäi uupumaan noista esimerkeistäsi.