Mitäs mieltä antikateelliset AV-mammat ovat tästä kirjoituksesta, jossa otetaan esille tabu nimeltä kateus

Eikö sulle riittänyt yksi ketju?

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulle riittänyt yksi ketju?

Mun puolesta tästä aiheesta saisi olla vaikka kymmenen ketjua.

Ap

Ihan vittu sama. EVVK.

"Moni kertoo mielellään olevansa kateuden kohde." - Tällaisilla ihmisillä on vahvat defenssit ja elämän realiteetit pahasti hukassa.

Vastauksien vähyydestä päätellen kirjoittaja on täysin oikeassa, kateus on yksi suurimmista tabuista, ellei jopa suurin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Moni kertoo mielellään olevansa kateuden kohde." - Tällaisilla ihmisillä on vahvat defenssit ja elämän realiteetit pahasti hukassa.

Mutta sun täytyy ymmärtää se, että kun kateutta on olemassa, on olemassa myös kateuden kohteita. Eivät tietenkään kaikki, jotka kokevat olevansa kateuden kohteita, ole sellaisia, mutta ei se silti poissulje sitä, etteikö joukossa olisi niitä, joille oikeasti ollaan kateellisia.

Ap

Jos kateus aiheuttaa kateutta ja joku ihminen on kateellinen jopa kateudesta, eikö kateus ole kateuden aiheuttamaa kateutta? Kateellinen on yleensä kateellinen kateuden auheuttajalle siitä, ettei kateus olekaan kateutta vaan tabu, joka on kateuden aiheuttamaa kateutta.

Blaa blaa blöööö!!!!!

Eihän tätä kukaan usko, mutta koen itse, että kadehdin hirveän vähän yhtään mitään. Olen joskus pohtinut, että johtuuko se siitä, että elän tätä elämää vähän "masentuneen" oloisesti. Kun ei mikään oikein erityisemmin kiinnosta tai herätä intohimoja, niin ei osaa sitten muitten juttuja kadehtia. Kun ei itsekään mitään erityisemmin kaipaa. Suurin intohimoni on asiat, joista olen kiinnostunut, eli lähes kaikki. Luen paljon. Se on helppo toteuttaa.

Lisäksi olen vielä nuorehko (28) ja aina ollut ihan kohtalaisen nätti. Että tietääko sitä, miten kateellinen olisi,jos olisi vanha ja omasta mielestään ruma? Sen tulen vielä kokemaan, katsotaan sitten, mitä kuinka "epäkateellinen" osaan olla. Tuskin osaan, ihminen se olen minäkin. Mutta toistaiseksi olen onnistunut säästymään aika hyvin.

Tuo oli hyvä juttu, että joku voi kadehtia äärinoloa tyyppiä siitä, että tämä kuitenkin vain menee ja tekee tms. Tunnustan kadehtivani ihmisiä, jotka ovat ihan mahdottomia ja mokailevat, mutta uskaltavat silti olla olemassa.

Kauheat defenssit muuten herättää tällainen keskustelun avaus.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tätä kukaan usko, mutta koen itse, että kadehdin hirveän vähän yhtään mitään. Olen joskus pohtinut, että johtuuko se siitä, että elän tätä elämää vähän "masentuneen" oloisesti. Kun ei mikään oikein erityisemmin kiinnosta tai herätä intohimoja, niin ei osaa sitten muitten juttuja kadehtia. Kun ei itsekään mitään erityisemmin kaipaa. Suurin intohimoni on asiat, joista olen kiinnostunut, eli lähes kaikki. Luen paljon. Se on helppo toteuttaa.

Lisäksi olen vielä nuorehko (28) ja aina ollut ihan kohtalaisen nätti. Että tietääko sitä, miten kateellinen olisi,jos olisi vanha ja omasta mielestään ruma? Sen tulen vielä kokemaan, katsotaan sitten, mitä kuinka "epäkateellinen" osaan olla. Tuskin osaan, ihminen se olen minäkin. Mutta toistaiseksi olen onnistunut säästymään aika hyvin.

Nyt tuli ristiriitainen selitys. Ei kiinnosta materia, saavutukset, mikään semmoinen perusjuttu. Maailma ilmiöineen kiinnostaa, mutta ei semmonen "omien juttujen" karttuminen.

Aivan jäätävät defenssit ap.lla ihan itsellään.

Joku on taas vissiin keksinyt pyörän...

Ei jaksa tätä mähkimistä. Onhan se kiva että kukin kasvaa aikuiseksi tykönään mutta ei me kaikki jakseta aina osallistua siihen. Onnea vaan taas oivalluksista.

Kateus edellyttää, että vertailee itseään muihin. Mitä vähemmän vertailee, sitä vähemmän tuntee kateuttakaan. Mitä tulee tuohon "oot vaan kateellinen" -asiaan, niin minusta se on nykyisin aika samanlainen heitto kuin "jätä se sika". 

Vierailija kirjoitti:

Aivan jäätävät defenssit ap.lla ihan itsellään.

Miten olen itseäni puolustellut? Mä valehtelisin jos väittäisin, etten ole koskaan tuntenut kateutta. Mä olen tuntenut niin paljon kateutta niin monista asioista ettette tiedäkään kuinka monista asioista mä olen ollut kateellinen.

Ap

KUKAAN ei vittu ole kiinnostunut oletko sä kateellinen vai et. Ymmärrä!!!!

Vaikutat vain ja ainoastaan itseäsi täynnä olevalta besserwisseriltä joka rakastaa omaa ääntään.

Negatiivinen kateus on lähinnä katkeruutta, sellaista että kun kerran mulla on asiat huonosti, ei saa kellään mennä hyvin, kaikilla pitäisi olla yhtä kurjaa. Ja sellaista kateutta varmasti kiusaajat tuntevat ketä tahansa kohtaan joka näyttää siltä että hyvin menee.

Positiivinen kateellisuus taas on sitä, että kun näkee toisella vaikka hienon tavaran, niin ajattelee että pitäisikö munkin ostaa tuollainen tai toivoo että olisi varaa ostaa itselle samanlainen, ilman että toivoo että sillä toisellakaan ei olisi sitä tavaraa. Positiivinen kateellisuus on yleensä itselle motivoivaa, esim. jos huomaa että kaveri on onnistunut laihduttamaan, se motivoi itseä että kyllä minäkin pystyn jos tuokin pystyy.

Minä en tunne koskaan negatiivista kateellisuutta, koska tiedän että kaikilla ihmisillä on omat murheensa ja ristinsä kannettavanaan tässä elämässä, kenenkään elämä ei ole täydellistä vaikka se ulospäin siltä näyttäisi. Positiivista kateutta taas tunnen tämän tästää, esim. kun facessa on joku kuva missä on siisti kaunis koti, niin mietin että voi kun minäkin saisin meidän kämpän joskus näyttämään tuolta.

Negatiivinen kateus on itselle erittäin myrkyllistä, ja sitä tulisi välttää kaikin keinoin.

Joidenkin vanhempien naisten ilkeys nuoria naisia kohtaan voi johtua kateudesta, mutta milläpä tuotakin todistaa.

Mä olen ollut kateellinen lapsena, kun kaveri sai synttärilahjaksi marsun (olin ja olen vieläkin tosi eläinrakas), olen ollut kateellinen niille luokkakaveritytöille, jotka olivat kauniimpia ja saivat kokeista ysejä ja kymppejä, olen ollut kateellinen netissä näkemilleni kauniille ikäisilleni tytöille katsellessani heidän kuviaan, olen ollut kateellinen jonkun muhkeista rinnoista ja takapuolesta.

Kateuden tunnetta ei voi estää, sillä on se on tunne, joka ei jätä tulematta käskystä. Mutta mä voin käsitellä kateuden tunteitani, ja sitä teenkin. Nyt vanhempana olen oppinut vähentämään itseni vertailua muihin, mutta en usko, että vertailu koskaan täysin poistuu minusta, vaikka niin haluaisinkin.

Kateus ei ole hieno tai haluttu ominaisuus, mutta ei myöskään paha, jos sitä ei tuo ilmi siten, että se satuttaa muita henkisesti tai fyysisesti.

Minä en usko, että on olemassa ihmistä, joka ei koskaan olisi tuntenut kateutta. Kateuden tunne on vaikeampi huomata kuin vaikkapa viha tai suru. Ihmiset usein myös haluavat kieltää kateuden tunteensa, sillä meidät on kasvatettu ajattelemaan, että kateus on pahasta, kuten Outi Lammi kirjoituksessaan mainitsikin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

KUKAAN ei vittu ole kiinnostunut oletko sä kateellinen vai et. Ymmärrä!!!!

Vaikutat vain ja ainoastaan itseäsi täynnä olevalta besserwisseriltä joka rakastaa omaa ääntään.

Miksi luet tätä ketjua, jos sinua ei kiinnosta?

Kiitos, otan tuon kohteliaisuutena.

Ap

Kateus on surua toiselle kuuluvasta hyvästä ja sinällään vähän surkuhupaisaa.